Toukokuu on perinteisesti työn ja juhlan aikaa vappuineen, ylioppilaineen, eri opinahjoista valmistuneine opiskelijoineen. Diakonia-ammattikorkeakoulun eri toimipisteistä lähti joukko diakonia- tai nuorisotyöhön kouluttautuneita kohti työmarkkinoita. Toivottavasti mahdollisimman moni pitää kirkkoa varteenotettavana vaihtoehtona ja hakee töitä. Diakoniatyöhön valmistuneilla on usein aiemmin hankittua koulutusta ja kokemusta kokonaan muulta alalta. Monipuolinen koulutus ja työkokemus antavat hyödyllistä osaamista diakoniatyössä toimiville.

Samalle toukokuun viikolle osui kirkolliskokous ja huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen alkaneet hallitustunnustelut. Silloin yhteiskuntasopimusneuvottelut karahtivat kiville, mutta eivät lopullisesti. Uusi hallitus valmistelee vastaavaa esitystä sopimukseksi, johon työmarkkinajärjestöjen vastauksia odotetaan elokuun alkupuolella.

Erityisesti kirkollisen median huomio keskittyi kirkolliskokoukseen. Seurakuntien rakennemuutoksesta ja uudesta diakonivirkaesityksestä käytiin vilkasta keskustelua pitkin viikkoa myös sosiaalisessa mediassa. Hallitus- ja yhteiskuntasopimusneuvottelut täyttivät muun median. Kuvaavaa on, että maan valtalehti kommentoi seurakuntarakenne-esityksen perusteita ja sen kaatumista vasta seuraavalla viikolla, (HS 12.5.15). Kirkollisia asioita salkussaan kantava uusi ministeri kiinnostaa ainakin kirkollisia piirejä, ehkä laajemminkin.

Suomi oli sodassa vuonna 1943 kirkolliskokouksen päättäessä diakonian viran pakollisuudesta seurakunnassa. Seuraavana vuonna eduskunta päätti terveyssisarlailla virkojen pakollisuudesta kunnissa. Koulutuksen lisääntyessä lakisääteiset terveyssisarten virat saatiin täytetyiksi seuravavan vuosikymmenen lopussa. Diakonissojen ja terveyssisarten, nimikemuutoksen jälkeen terveydenhoitaja, profession kehittymisessä, sen puolustamisessa sekä aseman säilyttämisessä yhteiskunnallisissa/kirkollisissa muutoksissa on hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä. Tästä riittäisi tutkittavaa väitöskirjaksi asti.

Diakoniatyöntekijöiden Liitossa on pidetty tärkeänä turvata diakonian virka seurakunnan pakollisena virkana rakennemuutoksessa. Olemme viestineet tästä jo pitkään eri tavoin ja tahoille, koska sosiaalis-karitatiivinen diakonia on osa kirkon ydintä. Pitkään jatkuneessa kirkon virkakeskustelussa liittomme viestinnän ja vaikuttamisen kärki on ollut sama, varjella sosiaalis-karitatiivisen diakonian säilyminen kirkossa. Lienee ollut ensimmäinen kerta, kun kirkolliskokous keskusteli virkauudistusesityksen yhteydessä siitä, mitä käsillä oleva esitys merkitsisi olemassa olevalle diakonian viralle ja siihen miten diakonia ymmärretään. Tästä iloitsen.

Riitta Hiedanpää
toiminnanjohtaja, Dtl
riitta.hiedanpaa@dtl.fi