Mikä sinulle on tärkeää seurakunnan työssä? Minulle merkityksellisintä on aina ollut ajatus siitä, että seurakunta on paikka, jonne jokainen voi tulla elämäntilanteesta ja taustoista riippumatta. Ihastuin alun perin seurakunnan nuorisotyössäkin siihen, että mukana oli kaikenlaisia lapsia ja nuoria. Lapset ja nuoret olivat aivan tavallisia ihmisiä, jotka vielä etsivät omaa hengellistä ajattelutapaansa.
Ennen opintojani Diakonia-ammattikorkeakoulun Kauniaisten toimipisteessä olin aktiivisesti mukana Tampereen seurakuntien nuorten aikuisten toiminnassa. Nuorten aikuisten toiminta on Tampereella mallillaan. Alueella toimii yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä työssään painottava nuorten aikuisten yhteisö Uusi Verso, joka kerää säännöllisesti toimintaansa suuren joukon kävijöitä. Harmikseni en ole ehtinyt vielä paljoa heidän toimintaansa konkreettisesti tutustumaan, mutta uskallan silti sanoa, että he tekevät mahtavaa nuorten aikuisten työtä.
Uuden Verson tapaisista laadukkaista työmuodoista huolimatta kirkko tuntuu saavan aivan liian paljon kritiikkiä osakseen. Tämä herätti itsessäni kysymyksen: kuinka paljon ollaan todellisuudessa valmiita tekemään työtä sen eteen, että kirkko olisi koko kansan yhteisö? Mikä houkuttelee uusia jäseniä kirkkoon esimerkiksi siinä vaiheessa, kun ripari-ikä on jo kaukana takanapäin? Uusi Verso tekee Tampereella mahtavaa nuorten aikuisten työtä, mutta kuinka hyvin tämäkään houkuttelee mukaansa ihmisiä, joilla ei seurakuntayhteyttä jo valmiiksi ole.
Seurakuntaharjoitteluni aikana olen kuullut seurakunnan työntekijöiden pohtivan yksinkertaista kysymystä: onko meidän pysyteltävä seurakuntien sisätiloissa odotellen uusia jäseniä vai voisimmeko laajentaa työtä myös omien seinien ulkopuolelle? Innostuinkin, kun kuulin eri puolille Suomea suunnitteilla olevista yhteisöpajoista, sillä tällainen työmalli olisi suora vastaus tuohon kysymykseen. Yhteisöpajoissahan pyrittäisiin vastaamaan ajankohtaisiin yhteisön jäseniä koskeviin ongelmiin muun muassa seurakuntien työntekijöiden, opiskelijoiden ja vapaaehtoisten kanssa yhdessä toimien. Tällaisen työn kautta kirkko näyttäisi jälleen olevan paikka kaikkia ihmisiä varten. Opiskelijan näkökulmasta yhteisöpajat olisivat tervetulleita uudistuksia. On aina mukavaa päästä tekemään myös konkreettista työtä luennoilla istumisen ohella. Itse myös koen oppivani paremmin, kun pääsen tekemään asioita käytännössä. Samalla huono-osaisemmatkin ihmiset saisivat yhteisöpajojen kautta nähdä, että maailmassa on aina myös heitä, jotka välittävät. Ja kirkolle tämä olisi mitä mahtavinta markkinointia!
Eetu Tuomi
eetu.tuomi@student.diak.fi
