Ei. Ei uskoisi, että kahden kirjaimen sana voi muuttua hetkessä täydeksi laidalliseksi kysymyksiä. Ei:n sanominen on usealle haastavaa, jopa vaikeaa. Kieltäytyminen koetaan ahdistavaksi monesta syystä. Toisaalta ei:n sanominen voi olla myös liiankin helppoa. On kivuttomampaa kieltäytyä kuin jäädä suostumukseen. Välillä on vaarallista valita sanojensa väliltä – kyllä vai ei.

Maailmassamme on ainakin kilttejä, rohkeita, sympaattisia, rehellisiä, spontaaneita ja huolehtivia. Jostakin syystä suoraselkäisyyttä kunnioitetaan paljon. Se on jokseenkin hassua, sillä ihan yhtä paljon olemme peloissamme kuulemassa totuutta, jonka suoraselkäisyys tuo mukanaan. Suljemme korvat oli puhuva suu sitten omamme tai toisen. Sidomme sanamme ja silppuamme ne toisenlaiseen muotoon – vinoselkäisyyteen.

Vinoselkäisyys on ikään kuin ”tauti”. Vinoselkäisen on hankala nähdä ero siinä, kumpi raastaa, rikkoo ja repii häntä enemmän – kyllä vai ei. Objektiivisesti ajatellen on nimittäin aina selvää, että toisen valitessa luopuu jostakin. Objektiivisinta on kuitenkin ajatella, mikä antaa eniten. Se on järjen ja myönteisen tulevaisuusajattelun kannalta myös varsin positiivista – keskittyä hyviin puoliin.

Vinoselkäisyydestä voi parantua. Paolo Coelho on ajatellut: ’’Kun sanot toisille kyllä, pidä huoli, ettet sano ei itsellesi.’’ Se on tämän jutun juoni. Toinen on itsensä kunnioittaminen.

Alkanut paasto on mietityttänyt minua monella tavalla. Kirkko Suomessa -Instagram-tilillä vastaani tuli piispa Irja Askolan kommentti: ’’Paaston idea ei ole kieltäytyminen, vaan ilolle antautuminen.’’ En osaa sanoa, mikä asia olisi juuri tällä hetkellä elämässäni se, josta haluaisin paastota. Olen käynyt moniteemaisen listan lävitse. Ei-sanoja kuuluu suustani joka sanan perässä. Kun viimeisen kerran totean ei, ymmärrän jotakin.

Ei. Siinä se on. Tänä vuonna paastoan sanasta ei. Se ei tarkoita, ettenkö saisi käyttää sitä. Minun luonteellani se oikeastaan tarkoittaa, että viljelen sitä entistä enemmän. Ennen kaikkea se tarkoittaa kuitenkin kyseisen sanan merkityksen etsimistä. Jos ei tarkoittaa kieltäytymistä, voi joskus sanoa kyllä. Jos ei tarkoittaa ilolle antautumista, voi joskus sanoa ei. Minun paastossani opettelen kunnioittamaan itseäni, sillä se joka kunnioittaa itseään, osaa kunnioittaa myös toisia. Silloin meistä kasvaa suoraselkäisiä ihmisiä, sen hyvässä merkityksessä. Tunnista oireesi ja tarkkaile itseäsi, niin työssä kuin vapaalla – mitä vastaat tänään?

Henna Weckman
KNT opiskelijajaoksen puheenjohtaja
henna.weckman@cou.fi