Sami ja Tanja Nortusen jalanjäljissä myös tytär Henna on astumassa seurakuntatyöhön.
Seinäjoen seurakuntaan kuuluva 5000 asukkaan Ylistaro on kotikutoinen, ja ihmiset tuntevat hyvin toisensa. Tanja Nortunen työskentelee lastenohjaajana ja Sami nuorisotyössä. Perheen tytär Henna on myös aloittanut opiskelut alalle ja valmistuu nuorisotyöhön Centrian Raudaskylän toimipisteessä. Työ yhdistää, mutta tällä hetkellä myös opiskelu, kun äiti ja tytär istuvat samassa opinahjossa.
Seurakuntalaisuus on ollut luonteva osa koko perheen arkea.
– Lasten mukaan tuleminen seurakunnan toimintaan ja vanhempien työhön on ollut mahdollista juuri sen takia, että seurakunta on kaikille meille koti. Lapset ovat kulkeneet aina mukana ja kasvaneet vähitellen kirkon penkkien alla konttaavista taaperoista aktiivisesti toimiviksi seurakunnan jäseniksi, Tanja toteaa.
Nortusten on pitänyt opetella myös työajan erottamista vapaa-ajasta. Oma etunsa on Samin mukaan ollut toisen säännöllinen työaika.
– Näin toinen meistä saattoi tehdä työajatonta työtä. Tosin on tässä oma opettelunsa pienellä paikkakunnalla, etteivät vapaa-ajan aktiviteetit suuntaudu vain seurakunnan pariin. Loma tulee lomaksi, kun lähtee vaikka asuntovaunuilemaan koko perheen kanssa, Sami myöntää.
Yhteinen opintie
Henna Nortunen on perheen bändin solisti. Kesällä on edessä tiivis keikkatahti.
Henna-tyttären tie vei ylioppilaslakin jälkeen vuodeksi Suomen Raamattuopistolle ja sieltä Raudaskylän yhteisöpedagogikoulutuksen linjalle.
Seurakunta on ollut Hennalle luonteva valinta, vaikka väliin ovat mahtuneet myös vastavirran vuodet.
– Nuorisotyöntekijän lapsena oli tietysti hetkiä, jolloin olisin halunnut, etteivät kaikki kaverit koulussa tuntisi vanhempiani, Henna muistelee.
Opiskeleminen äidin kanssa samassa paikassa on ollut virkistävää – jo ihan matkaseurankin takia.
– Ja olen voinut puhua kotona tehtävien tekemisestä, alasta ja opettajien opetustyyleistä.
Tanja-äiti sanoo, että yhteisöpedagogiopintojen suorittaminen on tuonut mielenkiintoisia keskusteluja nuoren ja vanhemman opiskelijan välille.
– Monimuoto-opiskelun mahdollisuus oli itselleni tärkeä syy lähteä opiskelemaan lisää nuorisotyön alaa, hän jatkaa.
Musiikki yhdistää
Nortusten viidelle lapselle on kirkkotie tullut tutuksi, ja musiikki yhdistää perhettä.
– Musiikki on perheen voiman lähde ja yhteinen intohimo, Sami valaisee.
Perhe osallistuu myös vapaaehtoisesti musiikkitilaisuuksien tai messujen vetämiseen. Perheen lapset muodostavat yhdessä No Tune Brothers -bändin. Lapuan hiippakunnan seurakunnat ovat tilanneet ensi kesäksi yli 30 esiintymistä.
Ihmisen kokoisia paikkoja
Nortuset ovat olleet näköalapaikalla sekä omien lastensa että pitkän työuran myötä.
– Viime vuosina lapsi- ja nuorisotyön arvostus on nostettu vahvasti esiin. On ollut hyvä huomata, että laadukas työ on saanut kirkossa ansaitsemaansa arvostusta, Tanja toteaa.
Samin mielestä kirkossa ollaan siirtymässä kapeasta työala-ajattelusta kohti laajempaa työotetta. Hänen mukaansa seurakuntien pitäisi uskaltaa tarjota nuorten lisäksi myös aikuisille vastuunkantamisen paikkoja.
– Nuorisotyö on tarjonnut mielekkäitä tehtäviä, ihmisen kokoisia vastuunpaikkoja. Kirkon virkojen määrä ei ole kasvamassa. Uskon seurakuntalaisten roolin korostuvan tulevaisuudessa, Sami pohtii.
Myös Hennalla on vahva näky.
– Visioni muodostui vähitellen vanhempien työn kautta. Päädyin hakeutumaan nuorisotyöhön, koska työ on juuri sitä, mitä haluan tehdä seurakunnassa.
Samoille urille -palstalla seurataan nuoriso- ja diakoniatyötä tekeviä perheitä, joissa perheen lapset ovat lähteneet samalla alalle.
Teksti Hannu Keränen
Kuvat Jarmo Lusa
