Diakoniatyöntekijöiden eettisten ohjeiden tarkoituksena on ohjata päätöksentekotilanteissa sekä vahvistaa ammatillisuutta. Ammattikunnan ulkopuolisille ohjeet antavat tietoa siitä, mihin arvoihin ja päämääriin diakoniatyöntekijät sitoutuvat ja mitä he työllään tavoittelevat. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan ohjeiden taustaa.
Diakoniatyö toteutuu Jumalan rakkauden vastaanottamisena ja eteenpäin välittämisenä. Diakoniassa ihmisten kysymykset ja elämäntilanteet kohtaavat Jumalan hyvyyden. Ihmisen arvostamisen ja hyväksymisen esikuvina ovat Jeesuksen ja samarialaisen naisen tapaaminen kaivolla sekä ateriayhteys tullimiehen ja prostituoitujen kanssa. Ihmisarvon kokemukseen liittyy tunne oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuus on Vanhan testamentin profeettojen keskeinen teema. Diakoniassa oikeudenmukaisuus on yhteistä osallisuutta Jumalan lahjoittavaan rakkauteen ja elämäniloon sekä vaikeuksien ja kuormien jakamista.
Diakoniatyön perustehtävä ja työn priorisoinnin perusta on määritelty kirkkojärjestyksessä. Se on kristilliseen rakkauteen perustuvaa avun antamista erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta (KJ 4:3). Eettisten ohjeiden ja diakoniatyön taustalla ohjenuorina ovat Raamattu, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustus sekä työtä ohjaavat lait ja sopimukset.
Suhde lähimmäiseen
Diakoniassa otetaan vakavasti ihmiset kysymyksineen ja epäilyineen. Vastavuoroisuus ja jokaisen kunnioittava kohtaaminen ovat auttamistyön avaimia. ”Kaikki, mitä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää te samoin heille” (Matt. 7:12), on etiikan tärkeä ohje. Tämän kultaisen säännön mukaan itselle tahtominen tai itsen rakastaminen on esimerkki siitä, että ihmisen tulee tahtoa ja tehdä hyvää toisille. Tämä on radikaali rakkauden periaate. Suoraan omista tarpeista ja arvoista ei voida päätellä sitä, mikä on toiselle hyväksi. Tärkeää on toisen sijaan asettuminen ja eläytyminen. Toisen sijaan asettuminen tarkoittaa sitä, että hänet nähdään ja kohdataan hänenä, ei omien ennakkokäsitysten lävitse.
Kultainen sääntö ohjaa myös eri uskontoja harjoittavien ja erilaisen maailmankatsomuksen mukaan elävien parissa tehtävää diakoniatyötä. Diakoniatyön tehtävänä on puolustaa jokaisen ihmisen oikeutta vakaumukseen ja uskoon samoin kuin uskonnon rauhaa.
Diakoniatyöntekijän eettisyys suhteessa apua tarvitseviin ihmisiin edellyttää, että hän tunnistaa omat motiivinsa. Hän tiedostaa, että hyvällä on myös varjopuolensa. Halu auttaa voi johtaa riippuvuuteen tai ehkäistä muulla tavoin asiakkaan voimaantumista. Halutessaan muuttaa asioita diakoniatyöntekijä saattaa tehdä asiat toisten puolesta ja näin ohjata muut itse valitsemaansa tavoitteeseen. Eettisesti toimittaessa muutoksen suunnan valitsevat apua tarvitsevat ihmiset. Eettisyys merkitsee ammatillisen vallan tiedostamista ja sen väärinkäyttämisen välttämistä.
Jokainen ihminen on erilainen. Eettinen haaste on, että kohtaamme toisen ihmisen sellaisena kuin hän on, emmekä esimerkiksi jonkin ryhmän tai ihmistyypin edustajana. Kunnioitus on ihmisen ainutlaatuisuuden arvostamista ja hänen oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa huomioimista. Diakoniaa ei tehdä ihmisille vaan ihmisten kanssa.
Suhde itseen ja kutsumukseen
Luterilaisen käsityksen mukaan kutsumus on osa Jumalan lahjoittavaa rakkautta. Kutsumus sisältää kaikki tehtävät, jotka mahdollistavat Jumalalta tulevan hyvän saattamisen sinne, missä sitä tarvitaan.
Liiallinen työ- ja ammattikeskeisyys tärvelevät mahdollisuudet elämään sisältyvien muiden kutsumusten hoitamiseen. Työntekijän hyvinvointi edellyttää tasapainoa työn ja muiden kutsumusten välillä.
Jokainen ihminen on keskeneräinen ja haavoittuva. Eettisyyttä on uskallus katsoa itsessään myös sitä, missä tarvitaan toisten ihmisten ja Jumalan apua. Vahvuutta on huolehtia omasta hyvinvoinnista ja hengellisestä elämästä. Osa huolehtimisesta on rajojen asettamista. Diakoniatyöntekijä ei saa itse käyttää eikä sallia itseen kohdistuvaa väkivaltaa. Tärkeää on tunnistaa sekä aktiivisen että passiivisen välivallan muodot olipa kyse fyysisestä, psyykkisestä tai hengellisestä väkivallasta.
Asiantuntemus ja pätevyys ovat olennainen osa eettistä vastuuta. Asiantuntijalla on vastuu tiedostaa toimintansa seuraukset ja pystyä perustelemaan valitsemansa toimintatavat. Diakoniatyöntekijällä ja hänen työnantajallaan on velvollisuus huolehtia tarvittavasta lisä- ja täydennyskoulutuksesta
Suhde yhteisöön
Yhteisöllisyyttä kuvaa Uuden testamentin koinonia-käsite, jonka perusmerkityksiä ovat yhteys ja osallisuus. Koinoniassa on kysymys toisaalta yhteydestä ja osallisuudesta Kristukseen ja toisaalta ihmisten keskinäisestä yhteydestä ja osallisuudesta toisiinsa.
Eettinen toiminta edellyttää toimintaympäristön tuntemusta. Enemmistön näkökulma ei aina huomioi heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Ennakko-oletukset saattavat myös sokeuttaa. Tietoa saadaan, kun kuunnellaan ihmisten tarinoita ja tarkastellaan yhteisön voimavaroja ja ongelmia yhdessä yhteisön asukkaiden kanssa. Ihmissuhteiden lisäksi tärkeitä arkeen vaikuttavia tekijöitä ovat poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja uskonnolliset rakenteet sekä yksilön ja yhteisön historia.
Diakonia toteutuu haavoitettujen yhteisössä – kirkossa, jossa jokaisella kristityllä on omistajuus ja toimintaoikeus. Kirkko edustaa ihmisille iloa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.
Suhde luontoon
Maailma on ennen kaikkea luomakunta ja Jumalan salatun läsnäolon paikka. Ihminen on vastuussa luomakunnasta Jumalalle. Luomakunnan osana ihminen on keskinäisessä riippuvuussuhteessa muun luomakunnan kanssa. Taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, kuten vallitsevat arvot, asenteet ja elintavat vaikuttavat siihen, miten kestävyys käytännössä toteutuu. Diakoniatyö voi edistää ekologisesti turvallista ja sosiaalisesti oikeudenmukaista elämää.
Toivoa ja iloa työhön
Eettiset ohjeet diakoniatyössä konkretisoituvat avoimuutena ja rohkeutena elää ihmisten arjessa vastuullisesti toimien sekä herkkyytenä tunnistaa tehtyjen valintojen seuraukset ja vaikutukset. Eettinen työntekijä kuuntelee Jumalaa, lähimmäistä, itseään ja luontoa. Siitä kumpuaa työhön sisältyvä toivo ja ilo.
Eettiset ohjeet löydät kotisivuiltamme www.dtl.fi
Teksti: Raili Gothóni
