Käytätkö valtaa? Käytätkö valtaa oikein ja tasapuolisesti? Teetkö päätöksiä vain asiakkaan parasta ajatellen? Tiedätkö varmasti, mikä on asiakkaan paras? Rajoitatko asiakkaasi elämää vetoamalla siihen, että näin nämä säännöt nyt vain menevät?
Omituisia kysymyksiä diakoniatyöntekijältä. Niinpä!
Diakoniatyössä asiakas on harvoin oikeassa. Diakoniatyöntekijöinä me tiedämme paremmin, mitä asiakas tarvitsee ja mitä hänen ehdottomasti kuuluu ostaa tai tehdä. Meillä on valta antaa osto-osoitus ja määritellä, mitä asiakas voi sillä ostaa. Meillä on valta huomauttaa väärästä ostoksesta ja antaa karenssia hyvinkin pienestä ostoksesta, jos se rikkoo annettuja ehtoja. Tätä valtaa me perustelemme sillä, että asiakas saa seurakunnalta rahallisen etuuden, jonka käyttöä antajalla on oikeus valvoa.
Entä jos diakoniantyön asiakas on omalla rahallaan hoitanut laskunsa ja vuokransa, eikä euroja ole jäänyt niin, että hän voisi ostaa itselleen mitään ylimääräistä? Onko oikein, että me tällöin syyllistämme ja annamme karenssia väärästä ostoksesta? Diakoniatyöntekijän ei pidä unohtaa, että myös hänen asiakkaillaan voi olla unelmia, joiden he haluavat tulevan todeksi. Joskus sääntöjen rikkominen voi olla ainoa tapa toteuttaa haave.
Diakoniatyöntekijän valta ei ole kiistaton. Onko mahdollista, että tulevaisuudessa työntekijöiden ratkaisuista valitetaan johonkin korkeampaan instanssiin? Viimeistään silloin on pakko pohtia, onko meillä oikeus ohjata asiakkaan ostokäyttäytymistä. Onko todella niin, että tiedämme asiakkaamme edun häntä itseään paremmin? Voiko aidosti olla niin, että makeisten, jälkiruokien ja limonadien kieltäminen edistää asiakkaan parasta, vaikka hän itse haluaisi niitä ostaa? Nämä tuotteet voivat olla dopingia köyhälle, mutta pitääkö ne kieltää?
Diakoniatyöntekijät ovat tavanneet verhota valtansa yleviin käsitteisiin. Luontevasti puhutaan hyvästä tarkoituksesta ja asiakkaan edusta sekä turhasta hyödykkeestä ja hyödyttömästä turhuudesta. Meidän kaikkien on kuitenkin syytä tunnustaa, että osto-osoitusten kirjoittaminen vaikuttaa asiakkaiden elämään ja merkitsee vallan käyttämistä. Siksi jokaisen diakoniatyöntekijän pitäisi kyseenalaistaa toimintansa motiivit – ja tiedostaa niiden seuraukset. Vain siten vältämme asiakkaan alistamisen ja köyhän kyykyttämisen.
Kun ihminen kuukaudesta toiseen sinnittelee, pienellä rahalla, hän voi helposti lipsua osto-osoitusten ehdoista. Eikö jokaisella joskus lipsu ylämäessä? Erityisen ymmärrettävää tämä on sellaisissa tilanteissa, joissa vastoinkäymiset seuraavat toistaan. Onko oikein, että rankaisemme asiakasta jopa karenssilla? Onko ylipäätään oikein, että säätelemme asiakkaidemme ostoksia?
Missä määrin meillä lopulta on valta? Missä kulkee raja?
Marketta Lahdenmaa
diakonissa,
Sastamalan seurakunta
marketta.lahdenmaa@evl.fi
