Saimme lukea muutama viikko sitten (HS 6.5.2015), miten Yhdysvalloissa eräässä suomalaisessa tytäryhtiössä oli palkattu konsultti aiheuttamaan häirintää työntekijöiden järjestäytymiselle. Meistä suomalaisista tämä tuntuu aika vieraalta toiminnalta. Meillä on mahdollisuus järjestäytyä ilman häirintää. Suomessa on perinteisesti ollut korkea järjestäytymisaste.

Olemme tottuneet kirkossakin työntekijän turvana oleviin lakeihin ja yhteisiin sopimuksiin. Meillä on tällä hetkellä voimassa Työllisyys- ja kasvusopimuksen pohjalta työmarkkinaosapuolten neuvottelemat alakohtaiset työ- ja virkaehtosopimukset. Kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KirVesTes) neuvottelevat työantajaa edustava Kirkon työmarkkinalaitos ja muun muassa Diakoniatyöntekijöiden Liittoa edustava akavalainen Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO.

Tämäkään sopimus ei synny ilman työtä. Sopimus vaatii sitä, että ammattiliitot tekevät töitä jatkuvasti, myös varsinaisten sopimusten välillä esimerkiksi erilaisissa työryhmissä. Muutokset lainsäädäntöön ja sosiaalisiin etuihin edellyttävät jatkuvaa edunvalvontaa. Vaikka emme olisi tarvinneet ammattiliittomme neuvoa tai tukea, se ei silti tarkoita, että emme olisi liittomme toiminnasta hyötyneet. Tätä ei aina sujuvassa arjessa huomaa, eikä tarvitsekaan.

Työelämässä on paljon asioita, joita ei voi mitata yksistään rahassa. Ilman ammattiliittojen tekemää edunvalvontatyötä työolojen ja -ehtojen puolesta meillä tuskin olisi näinkään hyviä vuosilomia, ansio-sidonnaista työttömyysturvaa, luottamusmiestä työpaikalla, perhevapaita tai montaa muuta itsestään selvältä tuntuvaa työelämän käytäntöä.

Kaikkien näiden etujen saaminen on vaatinut vuosikymmenten sinnikästä neuvottelutoimintaa yhdessä työnantajan ja muiden osapuolten kanssa. Menneiden vuosikymmenten saavutusten varaan ei kuitenkaan voi jäädä paistattelemaan, vaan järjestelmiä on jatkuvasti uudistettava, jotta eri jäsensukupolvet haluavat olla toiminnassa mukana.

Liitossamme on käynnistetty strategiatyöskentely. Sen tulos ei tule pölyttymään mapissa, vaan antaa raamit toimia jäsenten etu edellä tällä vuosikymmenellä.

Diakoniatyöntekijöiden Liitollemme jäsenyytesi on tärkeää. Moni ei huomaa sitä, että ammattiliittoon kuulumaton ”syö tältä samalta lautaselta”. Siksi on tärkeää, että yhdessä otamme rakentavasti puheeksi ammattiliittoon kuulumisen tärkeyden työtovereiden ja diakoniaopiskelijoiden kanssa. Tästä on pysyvä muistutus lehden viimeisellä aukeamalla. Yllättävän usein liitomme työntekijät saavat tammikuisen järjestäytymiskampanjan puhelinkeskusteluissa kuulla, että kukaan työpaikalla ei ole kertonut liittoomme järjestäytymisestä! Pidetään yhdessä huolta ammattiliittomme painoarvon vahvistamisesta.

Merja Korpela
puheenjohtaja, Dtl
merja.korpela@evl.fi

537 KOMMENTIT

JÄTÄ VASTAUS