Olen tällä hetkellä harjoittelussa seurakunnan varhaisnuorisotyössä. Helmikuu on täynnä lasten, nuorten ja heidän perheidensä kohtaamista. Harjoittelu on antanut minulle tilaisuuksia jännittää, itkeä, nauraa, rohkaistua – elää. Olla ristin merkki tässä maailmassa, olla elämän merkki.
Minun työni nyt ja tulevaisuudessa on kasvattaa. Olla kasvatuksen ammattilainen. Kasvattaminen ei ole yksinkertainen käsite. Kasvattamiseen kuuluu erilaisia asioita, ja jotkin asiat ovat toisten mielestä tärkeämpiä kuin toisten. Kasvattaminen on opastamista ja neuvomista, rajojen asettamista ja rakastamista. Kasvattamista hyvään elämään, jonka suunnan jokainen tiellä kulkija lopulta määrää itse, mutta jonka tienhaaroihin kasvatus vaikuttaa.
Kasvattaja on paimen, johon myös opiskeluihini liittyvä seurakuntaharjoittelu valmistaa. Ensimmäinen erä tässä pelissä koostuu neljästä viikosta varhaisnuorisotyön parissa, mutta sisimmässäni tiedän, että tämä peli tulee kestämään vielä yhden ikuisuuden. Onneksi se ei ole millään muotoa huono asia, sillä vain ikuisuus ja siihen uskominen teki Jeesuksestakin paimenen, hyvän paimenen.
Paimenena oleminen on nuorisotyönohjaajan arki ja juhla. Erityisen hienoksi tämän tekee se, että jokainen paimen on erilainen. Eräänä päivänä harjoittelunohjaajani sanoi minulle: ’’Sitten kun sä joskus saat oman seurakunnan, jossa teet töitä, niin teet töitä sun omalla tavallasi. Ne lapset tutustuu suhun ja sun toimintatapoihin. Sun leireille ja muualle tulee lapsia, jotka tykkää Hennan leireistä ja Hennasta.’’
Meillä on oikeus ja mahdollisuus tuottaa työtämme omien käsiemme kautta. Jokainen työmme ja tekomme on täynnä sormenjälkiämme, eikä sellaisia ole kenelläkään toisella.
Suomalaisartisti Samuli Putro laulaa ’’Jokaisesta joku välittää’’. Näin on myös seurakunnan nuorisotyössä. Kun sinusta joskus tuntuu, ettei panoksesi ole kylliksi hyvä, että tällä viikolla olet epäonnistunut jo enemmän kuin useasti, muista, että joku välittää juuri sinusta silti. Lapsi, nuori ja hänen perheensä ei arvioi sinua seurakunnan puitteiden tai satunnaisten epäonnistumisten kautta.
He arvioivat sinua siltä kannalta, oletko läsnä, inhimillinen, osa heidän arkeaan ja osaatko tehdä seurakunnan toiminnasta olohuoneen jatkon. Sellaisen paikan, jossa kaikkien on turvallista ja tuttua olla, missä on sinun näköistäsi Jumalan rakkauden sanomaa. Tämä arviointi kestää tovin, mutta vain se valmistaa sinua hyväksi paimeneksi. Siunausta matkaan, sinusta on siihen! (Jer. 1:7-8)
Henna Weckman
opiskelijajaoksen puheenjohtaja, KNT
henna.weckman@cou.fi
