Rukoilevien mummojen pitäisi kaiken logiikan mukaan kuolla vähitellen pois. Jostain niitä silti vain tulee aina uusia. Tämän päivän lapset ja nuoret, tuo ehtymätön luonnonvara, ovat niitä tulevaisuuden mummoja – pappojakin toki. Kirkko on kasvatuksen kirkko. Vain kasvattavassa kirkossa on tulevaisuudessakin jäseniä – niitä rukoileviakin.
Muun muassa näillä ajatuksilla esittelin kirkon vaikuttajille Katajanokan kasinolla 5.2.2015 pidetyssä kutsuseminaarissa kirkon nuorisotyön teesit 2015. Paikalla oli kirkon vaikuttajia eri tahoilta noin 60 kutsuvierasta. Teeseistä on tämän lehden numerossa asiaa enemmänkin.
Teeseissämme avainsanoja ovat merkitys, vaikuttavuus, näkyvyys, uskottavuus, asiantuntijuus ja tulevaisuus. Tätä kaikkea meidän työmme on: merkittävää, vaikuttavaa, näkyvää, uskottavaa, asiantuntevaa ja tulevaisuutta rakentavaa.
Uskallan väittää, että huomattava osa niin kutsuseminaarin joukosta kuin kirkon muistakin vaikuttajista, vastuunkantajista ja henkilöstöstä on niitä, jotka ovat saaneet ensikosketuksensa kirkkoon nimenomaan kasvatustyön kautta. Nuorisotyön parissa he ovat saaneet ottaa vastuuta ja kokeilla siipiä ja lahjojaan, kasvaa kirkon vastuunkantajaksi.
Monesta suusta olen kuullut viime aikoina puhetta toisaalta kirkon jäsenmäärän huolestuttavasta kehityksestä, toisaalta sen vääjäämättömästä vaikutuksesta palkatun henkilöstön vähentämiseen ja vapaaehtoistyön lisäämiseen. Nuorisotyölle tässä ei ole mitään uutta, sillä nimenomaan vapaaehtoistoimijoiden avulla varhaisnuoriso- ja nuorisotyö on tavoittanut ja tavoittaa viikoittain kokoavassa toiminnassa runsaan kuusinumeroisen joukon lapsia ja nuoria.
Ajattelen, että teesiemme avainsanat ovat väkevästi läsnä siinä, miten me teemme työtämme lasten, nuorten ja heidän perheidensä parissa. Tämä kaikki työ näkyy,vaikuttaa ja kasvattaa – kasvattaa kirkon jäsenyyteen. Nuorisotyöllä on annettavaa seurakuntatyölle laajemminkin, mitä tulee vapaehtoisten rekrytointiin, kouluttamiseen ja vastuuttamiseen.
Maailmanlopun täytyy olla lähellä, koska milloinkaan ei ole ollut niin kuritonta nuorisoa kuin nyt! Tämän ajankohtaisen toteaman lausahti aikanaan Aristoteles. Totta tai ei, se kertoo kuitenkin yhdellä tavalla siitä, että kasvatus- ja nuorisotyöllä on menneisyytensä. Yhtä väkevästi me olemme läsnä tässä ajassa.
Mitä tulee (kasvatuksen kirkon) tulevaisuuteen: antaa tulla, me olemme valmiita!
Ilkka Kalliokoski
puheenjohtaja,KNT
puheenjohtaja@knt.fi