Juhana Malme tarkasteli tutkimuksessaan uskonnolliseen keskusteluun motivoivan vuorovaikutuksen vaikutuksia uskonnollisuuden kasvuun.

Tutkimuskohteena oli eurooppalainen nuorten aikuisten leiri, jonka viitekehys on ekumeeninen. Nuoret aikuiset tulivat leireille kansallisten kristillisten nuorisojärjestöjensä kautta, joiden uskontokeskeisyys on vaihtelevaa. Tämä vaikutti osallistujien lähtökohtaiseen suhtautumiseen uskonnolliseen keskusteluun.

Tulokset osoittivat nuorten aikuisten uskonnollisuuden kehittyneen siten, että heidän kohdallaan voidaan puhua leirin aikana ja sen jälkeen vähintäänkin etsivästä ja pohdiskelevasta uskosta. Näillä määritelmillä tarkoitetaan hieman perinteistä tapoihin sekä traditioihin sidoksissa olevaa uskonnollisuutta syvempää hahmotusta omasta jumalasuhteesta.

Havainnot perustuvat muun muassa siihen, että merkittävä osa piti omaa uskonnollisuuttaan vahvistavana toisten samoin uskovien tai eri tavoin uskovien kohtaamista. Merkittävää uskonnollisuuden kasvulle ovatkin olleet keskustelut tai merkittävät kohtaamiset. Moni vastaaja myös kertoi tarkastelleensa omaa uskoaan uudesta näkökulmasta.

Kohtaamiset synnyttävät nuorilla aikuisilla melko lyhyessäkin ajassa vertaiskonstruointiprosesseja, eli tapahtumaketjuja, joissa oma aiempi ymmärrys liitetään ja sovitetaan uuteen muualta tulevaan ajatteluun. Näillä prosesseilla on vaikutusta uskonnollisen ajattelun kehitykseen.

Oikea herkkyysikä sekä luotettava sosiaalinen ympäristö ovat luoneet positiivisen vaikutuksen uskonnollisuuden kehittymiselle. On oleellista ymmärtää, että vastaavasti jokin toinen sosiaalinen ryhmä voi luoda negatiivisen vaikutuksen uskonnollisuuteen ja vieraannuttaa uskosta. Tällainenkin ryhmä voi olla silti ryhmänä turvallinen ja merkittävä siihen kuuluvalle henkilölle.

Vaikuttaa siltä, että uskonnollisuuden kehitys on irrallinen uskonnollisten traditioiden harjoittamisesta. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisen kyky käydä uskonnollista keskustelua ja hahmottaa Jumala voi kyllä olla älyllisesti korkealle kehittynyt, mutta se ei korreloi uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisen kanssa.

Moni hyvin korkeatasoisesti omaa uskonnollisuuttaan kuvaillut nuori aikuinen ei kyselyyn vastaamisen hetkellä juurikaan osallistunut kirkolliseen toimintaan omassa maassaan. Uskonnollisuuden kehittyminen oli kuitenkin sitouttanut kristilliseen identiteettiin ja kirkkoon kuulumiseen. Uskoa tai Jumalaa käsitteleviin keskusteluihin ryhtyminen koettiin leirin jälkeen entistä luontevammaksi, vaikka tilaisuuksia niihin ei tuntunut oikein löytyvän. Syynä siihen olivat omat kiireet ja kirkkojen toiminnan suuntautuminen väärällä tavalla tai muille kohderyhmille.

Nuorten aikuisten uskonnollisuuden rakentuminen jälkimodernissa yhteiskunnassa

Kansainvälisen ekumeenisen pääsiäiskurssin vaikutus osanottajien uskonnollisuuteen

Juhana Malme
Opinnäytetyö, kevät 2015
Diakonia–ammattikorkeakoulu
Diak Etelä Järvenpää
Sosiaalialan koulutusohjelma
Diakonia ja kristillinen kasvatus,
Sosionomi (ylempi AMK)