Kulunut kesä on ollut vaihteleva – niin sään puolesta kuin muutoinkin. Keskusteluja ovat herättäneet niin Kreikan talous kuin kotimaamme suvaitsevaisuuskin. Yhtäällä on pohdittu tukipaketteja ja toisaalla järjestetty mielenosoituksia.
Kesäkuussa saatiin sovituksi jatko työllisyys- ja kasvusopimukselle. Siltä osin me palkansaajat olemme kantaneet kortemme yhteisen hyvän kekoon hyväksymällä hyvin maltillisen palkkaratkaisun. Yhteiskuntasopimus valitettavasti jäi toteutumatta. Nyt maamme hallituksella on näytön paikka hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana.
Kaatuneen sopimuksen sijaan haluan nostaa esiin olemassa olevaa hyvää; työn jota me teemme.
Kesän aikana tuhannet kouluttamamme nuoret ovat vapaaehtoisina saaneet kokeilla siipiään kirkon ja yhteiskunnan rakentajina. Isostoiminta kaikkineen on kirkon suurin maallikkoliike – jos sopii tässä yhteydessä käyttää tuota määrettä. Heidän, nuorten seurakuntalaisten kanssa, tänäkin kesänä on koettu huikeita asioita.
Monet asiat ovat jatkuvassa liikkeessä. Resurssit, tehtävänkuvaukset, toimintasuunnitelmat ja monenlaiset analyysit elävät, muuttuvat ja vaihtuvat. Samaan aikaan on joitain asioita, jotka pysyvät. Ihmisten kohtaaminen ja läsnäolo – siinä on jotain keskeistä meidän työstämme. Me rakennamme hyvinvointiyhteiskuntaa kasvattamalla, kouluttamalla ja tukemalla lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään.
Kun me saamme tehdä työtämme luottavaisin mielin, silloin me jaamme työssämme samaa luottamusta ja turvaa. ”Tärkeää työtä itseäsi unohtamatta” todetaan KNT:n internetsivujen etusivulla. Siksi me olemme liittona olemassa: saadaksemme tehdä tärkeää työtämme niin, että myös me itse voimme työssämme hyvin.
Olen lukenut kesällä useita kirjoituksia siitä, miten ”ay-liike” tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri. Väite on vailla pohjaa, sillä ei ole mitään ainoastaan hyvinvoinnin ja kehityksen jarruna toimivaa ”ay-liikettä”. Sen sijaan on ole-massa me – palkansaajat jotka olemme järjestäytyneet voidaksemme sopia muun muassa palkkauksen, työ-ajan ja työhyvinvoinnin kysymyksistä yhdessä työnantajan kanssa.
Kirkon talouden tulevaisuus näyttää huolestuttavalta. Siksi on entistä tärkeämpää, että kirkko ennakoi huolella tulevaisuuttaan. Se tehdään esimerkiksi niin, että huolehditaan työntekijöiden hyvinvoinnista; vaikkapa työn vaativuutta vastaavalla palkalla.
Jos kirkossa virat tulevaisuudessa vähenevät, korostuu jäljelle jäävien tehtävien merkitys. Tulevaisuuden seurakuntalaiset ja kirkon vastuunkantajat kasvavat ja kantavat, kun saamme jatkossakin tehdä työtämme työrauhassa ja työstämme ylpeinä.
ILKKA KALLIOKOSKI
puheenjohtaja, KNT
puheenjohtaja@knt.fi
