Suomessa elämme nyt muutaman nousukauden jälkeen uutta lamavaihetta. Tästäkin ollaan vähän eri mieltä. Oli miten oli, mutta oma huolipuheeni nousee siitä, mitä näen asiakastyössäni. Huoleni liittyy niihin yksineläviin työttömiin, joiden työttömyys on kestänyt useita vuosia ja jotka elävät pienillä tuloilla. Velat heillä ovat menneet ulosottoon. He eivät pääse velkajärjestelyyn, koska heillä ei ole maksuvaraa. Velat kasvavat ulosotossa. Myös luottotiedot ovat menneet. Ja vuokrakulut ovat niin isot, että perustoimeentulotuen laskeman kohtuullinen vuokrameno ei niitä kata.
He elävät pienemmällä summalla kuin mitä perustoimeentuloksi lasketaan jääväksi käteen vuokran maksun jälkeen, mikä on noin 480 euroa kuukaudessa yhden hengen taloudessa. Tällä summalla on maksettava muun muassa ruuat, vaatteet, puhelinlasku, lääkkeet (ilman reseptiä), parturi ja lehdet.
Kuitenkin toimeentulotuen päätöksien ohjeistuksissa päättäjille sanotaan useammalla paikkakunnalla, että asumismenojen tarpeellista suuruutta harkittaessa otetaan huomioon asunnon koko ja laatu suhteessa perheen kokoon, tulotasoon ja tarpeisiin. Lisäksi huomioidaan kohtuullista asumistasoa vastaava kustannustaso paikkakunnalla. Lisäksi sanotaan, että laskelmassa voidaan asumismenot huomioida todellisen suuruisena, jos toimeentulotuen hakijalla ei ole todellisuudessa mahdollisuutta saada paikkakunnalta kohtuukokoista ja -hintaista asuntoa.
Mitä tämä tarkoittaa edellä esitetyn ryhmän kohdalla? Tällä hetkellä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntojen vuokrat ovat korkeat. On vuokranantajien markkinat. Uskon, että useissa kaupungeissamme on tämä sama ongelma. Kovasti puhutaan kaupungin vastuusta rakentaa kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, mutta niitä ei tule samassa tahdissa, kuin edullisten asuntojen tarvitsijoita on niitä jonottamassa, ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla.
Kaupungin vuokrajonoissa on täällä pääkaupunkiseudulla ainakin toistakymmentätuhatta yksinelävää ihmistä, jotka ovat kaikkein heikoimmilla tässäkin jonossa. Varsinkin, jos on aiempaa vuokravelkaa jäänyt. Yksityisellä puolella vapailla markkinoilla on yleinen linjaus se, että jos luottotiedot ovat menneet tai on työtön, et ole ensisijainen, jolle asunto tullaan vuokraamaan.
Ja nyt näyttää olevan jo työmarkkinoilla sellainen linjaus, että jos sinulla on luottohäiriömerkintä, et välttämättä saa edes työpaikkaa. Ja jos mietit yrittäjäksi ryhtymistä, et saa starttirahaa, jos luottotiedot ovat menneet. Tämä on kohtuutonta.
Kaikki eivät ole velkaantuneet holtittomasti. Työttömyys tulee usein yllätyksenä. Miten voit saada taloutesi ja elämäsi jonkinlaiseen tasapainoon? Et mitenkään. Pitäisikö jälleen diakoniantyön yrittää tehdä jotain? Onko aika kutsua jälleen päättäjiä yhdessä miettimään, mitkä olisivat esimerkiksi kohtuulliset asumismenot, kun tehdään toimeentulolaskelmia.