Mitä tekisin?

462
11061

Olen aloittanut virkkaamisen. Minä, jonka peukalo on enemmän kuin keskellä kämmentä käsitöissä. Tästä aloitteesta kiitän ystävääni, joka ei selkeästi tiennyt, mihin ryhtyi alkaessaan opettamaan. Hänellä on kuitenkin energiaa, taitoa ja ymmärtämystä. Ehkä eniten kärsivällisyyttä. Hän neuvoo aina. Koukulla sohiessani ja langan luikertaessa umpisolmuun käännyn ystäväni puoleen usein tunnin sisällä kolmattatoista kertaa. ’’Onko tämä nyt oikein?’’ Ystävällisyyksissään hän vastaa, että kyllä on, ja sekunnissa nappaa työn itselleen, purkaa puolet ja virkkaa saman verran tilalle – ainoa ero, että valmistumassa oleva isoäidinneliö näyttää sen jälkeen aina neliöltä, ei epätoivoiselta naruviritelmältä.

Olen huomannut opiskelujeni aikana alaani liittyviä asioita suunnitellessani, että reaktio tehtävään työhön on sama. Uskon, että minulla on kyllä jo asiantuntijuutta, taitoa ja tietoa, mutta joskus jotkut tehtävät purkautuvat yhä uudelleen alkupisteeseen. Mikään ei onnistu, hermostuttaa ja tekisi mieli keksiä jotain uutta, mieletöntä.

Mielettömiltä näyttivät hätäpäissään virkatut isoäidinneliöt vielä edellisaamuna, kun kysyin neuvoa ystävältäni. Kaksitoista tuntia myöhemmin ja usean purkuoperaation jälkeen työstä alkoi tulla mielekästä ja neliötkin alkoivat näyttää jo vähemmän huterasti hutaistuilta. Oman alansa työstä on tehtävä mielekästä. Jos sinua ei kiinnosta, tuskin kiinnostaa ketään muutakaan.

Steve Jobs on aikanaan sanonut: ’’Ainoa tapa olla todella tyytyväinen, on tehdä sitä, minkä uskot olevan merkittävää työtä.’’ Ole ylpeä asiantuntijuudestasi ja usko itseesi. Älä yritä liikaa tai tee kuten ennenkin. Innostuksesi, myötätuntosi ja erityisosaamisesi ovat muidenkin lahjoja. Kenties voit käyttää hyödyksesi samoja tapojasi ja samaa osaamistasi kuin tähänkin asti, mutta tee vain sitä, mistä nautit ja iloitset. Asenne tarttuu kohteeseesi ja kenties joskus voitte purkaa työtä yhdessä, nähdä toiveet työn eteenpäin viemisestä ja saat rakennusaineita, kun joskus edessäsi on jotain täysin uutta. Ennen kaikkea, uskalla ottaa neuvoja vastaan.

Tänään minä alan virkata isoäidinneliötä ilman apua. Se onnistuu ja näyttää ihan oikealta. Teen samoja virheitä kuin ennenkin, mutta nyt näen ne itse. Tässä on minulle jotain uutta. Ehjästä, mutta valmista etsivästä on tullut nyt ehjä ja valmis. Virheitä sisältävä, mutta ne purkava, niitä muuttava – kehittyvä. Silti valmis – työtään arvostava ja siitä pitävä. Jobs kysyi: ’’Jos tämä olisi viimeinen päiväni, haluaisinko tehdä sitä, mitä tänään teen?’’ Jos asenteeni on edellisen kaltainen, vastaisin kyllä.

462 KOMMENTIT

JÄTÄ VASTAUS