Suomalaiset ovat ottaneet vastaan yli parikymmentätuhatta kriisialueelta paennutta ihmistä. Lämmin vastaanotto on erittäin tärkeää, jotta tulijat kokevat olevansa tervetulleita. Työntekijöiden vastuulla on koordinoida apu järkevästi. Ammatillista osaamista ja tietoa monikulttuurisuudesta tarvitaan myös.
Turvassa. Se on usein päällimmäinen ajatus, kun kauhuja kokenut, kriisialueelta paennut ihminen saapuu Suomeen. Siirtolaisuusinstituutin tutkimusjohtaja Elli Heikkilä sanoo, että vastaanottajien ensimmäiset eleet ovat erittäin tärkeitä. Turvapaikanhakijoille halutaan osoittaa, että he ovat tervetulleita.
– Tulijoille voi tarjota lämpimän aterian. Se saattaa olla ensimmäinen kunnollinen ruoka moneen päivään. Ihmiset ovat joutuneet olemaan ulkona pitkään ja ovat kylmissään. Aito kohtaaminen ja välittäminen ovat avainasioita.
Yhteistä kieltä ei välttämättä ole, ja siksi läsnäolo on tärkeää.
– Kun kohtaamme ihmisen ihmisenä, huomataan, että kaikki turvapaikanhakijat ovat erilaisia, vaikka he tulisivatkin samasta kulttuurista.
Turvapaikanhakijat eivät pysty omaksumaan uusia tapoja, kieltä ja kulttuuria päivässä. Heikkilän mielestä alkuun on syytä toimia tulijoille tuttuun tapaan. Naiset auttavat naisia ja miehet miehiä. Alaikäisten kanssa on hyvä menetellä samoin. Suomalaista tasa-arvoa ja tapakulttuuria voi tuoda keskusteluihin vähitellen. Sekin on syytä muistaa, että yksin tulleet miehet ja naiset nukkuvat eri huoneissa, mikä pitää huomioida majoituksessa.
Työntekijän vastuulla
Hätämajoitusten järjestäminen ja turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ei onnistuisi ilman lukuisia vapaaehtoisia. Työntekijöillä on kuitenkin organisointivastuu.
– Ammattilainen tekee auttamistyötä työkseen ja on tavoitettavissa tiettyinä aikoina. Hänet on koulutettu työhön, ja hänellä on instrumentit. Vapaaehtoistyöntekijä katsoo omia aikataulujaan, milloin voi osallistua. Konkreettisesti vapaaehtoinen saa lähinnä aineetonta arvoa työlleen, Heikkilä summaa.
Vapaaehtoisten ohjauksessa on hyvä tuoda esille, mikä on tilanne ja antaa tietoa. Työntekijä on vastuussa, koska hänellä on tietoa esimerkiksi sotatraumoista.
Heikkilän mukaan vapaaehtoiselle, kuten kaikille muillekin, auttaminen on kaksisuuntainen prosessi, jossa opitaan puolin ja toisin.
– Suomalaiset voivat viedä turvapaikanhakijoita kalastamaan, marjoja poimimaan tai tutustumaan luontoon. Jos tulija ei jaksa muuta, voi vaikka vaan istua yhdessä puistossa, Heikkilä toteaa.
Tulokkaat tarvitsevat apua myös kaikenlaisissa käytännön asioissa. Heille pitää näyttää, miten erilaiset vempaimet, kuten jääkaappi, hella ja pesukone toimivat.
Niinkin voi käydä, että vapaaehtoisen auttajan alkuinnostus lopahtaa, eikä hän enää jaksakaan tulla paikalle.
– Vapaaehtoisen pitäisi kertoa hyvissä ajoin, että on lopettamassa, jotta ehditään perehdyttää seuraaja.
Myös vapaaehtoisille pitää järjestää omaa ohjelmaa, Heikkilä painottaa. He voivat käydä yhdessä harrastamassa tai tekemässä jotain muuta mukavaa auttamistyön vastapainoksi.
Kiinni arkeen
Kun turvapaikanhakijat ovat saaneet riittävästi unta ja ravintoa, alkaa pikimmiten tutustuminen suomalaiseen kulttuuriin.
– Kielen opetus on tärkeää, jotta sopeutuu yhteiskuntaan. Lasten täytyy päästä heti kouluun. Työikäisten tulisi päästä työmarkkinoille ja harjoitteluun. Naiset ovat usein kotona, ja heidätkin on syytä aktivoida. Elämän täytyy jatkua.
Heikkilän mukaan suurin osa tulijoista on aktiivisia, energisiä ihmisiä. He ovat halunneet tulla Suomeen ja tahtovat oppia kulttuuristamme. Heille pitää järjestää tekemistä, jotta aika ei mene vaan olemiseksi. Vapaaehtoisissa on myös aiemmin maahan tulleita, jotka jo osaavat suomea.
– Suomalaiset perheet voivat kutsua turvapaikanhakijoita kylään. Usein muodostuukin kiinteitä ystävyyssuhteita maahanmuuttajien ja suomalaisten välille.
Tulokkaat tarvitsevat konkreettisia neuvoja, miten meillä hoidetaan asioita: Miten apteekissa asioidaan, miten kaupassa toimitaan tai miten julkisilla kulkuneuvoilla kuljetaan? Heikkilän mielestä vapaaehtoiset sopivat hyvin tähän tehtävään.
Taustoittaminen etukäteen
Turvapaikanhakijoiden taustojen tietäminen helpottaa vastaanottajien työtä. Etukäteen voi esimerkiksi selvittää ruokailutottumuksia.
– Netistä voi kaivaa tietoa, minkälaista ruokaa vaikkapa syyrialaiset ovat tottuneet syömään. Syyrialaistaustaisia suomalaisia kannattaa konsultoida ja ottaa vapaaehtoistyöhön mukaan. Muslimit eivät syö sianlihaa, mikä pitää ottaa huomioon ruuanvalmistuksessa.
Heikkilä sanoo, että syyrialaisissa on sunni- ja siiamuslimeita mutta myös kristittyjä.
– Uskontokonflikteja ei ole ollut. Inhimillisyys ja humanitäärisyys eivät katso taustoja. Pakolaisia autetaan ensisijaisesti humanitäärisesti. Kun he ovat kotoutuneet, he voivat itse päättää, mitä uskontoa harjoittavat.
Kansainvälinen verkosto, jossa paljon tietoa hyvistä
käytännöistä turvapaikanhakijoidn kotoutumisesta:
European website on integration (EWSI)
https://ec.europa.eu/migrant-integration/home
—————————————————————————————————–
Tulokkaille teetä ja vaatetta
Maire Kuoppala sanoo, että turvapaikanhakijoiden kohtaamisessa tarvitaan tietoa kulttuurista, kielestä ja uskonnosta. Ennakkoluulojen ja pelkojen käsittelytaidosta on myös paljon hyötyä.
Oulussa on haastatteluhetkellä turvapaikanhakijoiden tilanne rauhoittunut. Aiemmin asemanseutu ja poliisiasemat pullistelivat tulokkaista, jotka jonottivat rekisteröitymistä. Nyttemmin heidät on saatu majoitettua. Nuorisotyönohjaaja Maire ”Mono” Kuoppalan työpaikka on Oulun tuomiokirkkoseurakunta, jonka alueelle asema ja poliisi kuuluvat. Asemapäivystystä ei enää tarvita.
– Tänne perustettiin vastaanottokeskusten tukiyhdistys, jossa on seurakunnan lisäksi eri toimijoita, kuten SPR, kaupunki ja suuri joukko vapaaehtoisia, Kuoppala kertoo.
Tukiyhdistyksen kautta on koordinoitu erilaisia asioita, kuten tarvikekeräyksiä. Myös vapaaehtoisten rekrytoiminen on hoidettu tätä kautta. Mukana on ollut aiemmin tulleita pakolaisiakin. Heti alussa vapaaehtoiset veivät turvapaikanhakijoille teetä ja vaatetta, kun he saapuivat.
– Myönteistä palautettakin on tullut tavastamme toimia. Sokerinen tee on maistunut, ja lisäksi olemme tarjonneet vaaleaa leipää ja juustoa. Olemme hymyilleet ystävällisesti ja viestittäneet, että pakolaiset ovat tervetulleita Suomeen.
Kuoppala kertoo, että pitkän matkan kauhuja kokeneet ihmiset ovat niin väsyneitä, että he nukkuvat majoituksessa kaksi kolme päivää. Vaatteet ovat olleet useimmilla aika kesäisiä.
Hätämajoitusyksiköissä toiminta pyörii paljon vapaaehtoisvoimin, koska työntekijöitä ei ole riittävästi. Esimerkiksi monta vuotta tyhjillään olleet armeijantilat on ensin pesty ja putsattu, sitten patjat on levitetty lattioille. Majoituksessa on ollut niin täyttä, että nippanappa pääsee patjojen välistä kulkemaan.
– Koordinointi on tärkeää, eikä mitään tapahdu tukiyhdistyksen ohi. Kotoa ei tuoda lumppukasoja majoitukseen. Täytyy muistaa, että hätämajoitus on tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden koti ja sitä pitää kunnioittaa.
Ammatillisen osaamisen Kuoppala jakaa kahteen päälinjaan.
– Turvapaikanhakijoiden kohtaamisessa tarvitaan asennetta, tietoa kulttuurista, kielestä ja uskonnosta. Toinen puoli osaamisesta menee pelkojen ja ennakkoluulojen käsittelemiseen perustyön kautta. Tässä nuorisotyönohjaajilla onkin paljon annettavaa.
Kuoppala neuvoo auttajia etukäteen miettimään, mitkä ovat kristinuskon perusasiat lyhyesti selkokielellä kerrottuna. Kun ne osaa, pystyy luontevasti vastaamaan esitettyihin kysymyksiin.
– Muslimit ovat kiinnostuneita, mihin uskomme, miksi olemme täällä ja miksi autamme. Olen tavannut myös muutamia, jotka ovat kysyneet, miten he voisivat kääntyä kristityiksi.
Kuoppala näkee turvapaikanhakijat ensisijaisesti humanitäärisen avun tarvitsijoina. Ihmisten hädänalaista tilaa ei saa käyttää käännytystyöhön.
Jotkut tulokkaista järjestivät alkusyksystä pienimuotoisen mielenilmauksen, kun ohrapuuro ei maistunut.
– Maku- ja hajuaisti ovat ihmisen pitkäaikaisessa muistissa. Jos ruoka on kovin erilaista kuin mihin on tottunut, tuntuu että viimeinenkin itselle tärkeä asia viedään ja side kotiin katkeaa.
Vaikka Oulussa tilanne on rauhoittunut, Monolla on mielessään iso kysymys tai toive.
– Miten kohdataan turvapaikanhakijoiden herättämät negatiiviset tuntemukset? Kokemukset epäilystä ja pelosta pitää tulla kuulluksi. Jos niitä ei kuulla eikä käsitellä nyt, meillä on tulevaisuudessa isoja ongelmia. Selvennykseksi haluan todeta, etten tarkoita minkäänasteista rasistisen toiminnan, edes asenteen hyväksymistä.
—————————————————————————————————–
Kädenvääntöä hätämajoituksesta
Keuruun seurakunnan leiri-keskukseen on majoitettu sata turvapaikanhakijaa, mikä on Unto Mikkosen ansiota. Tai vika, kuten hän itse vitsailee.
Keuruu nousi loppukesästä otsikoihin, kun kaupunginvaltuusto kielsi käyttämästä vanhaa varuskuntaa turvapaikanhakijoiden hätämajoitukseen. Diakoni Unto Mikkonen ei kauaa aikaillut, kun hän ehdotti, että otetaan seurakunnan leirikeskus käyttöön. Kun muutamien vääntöjen jälkeen kirkkoneuvosto sitten hyväksyi ehdotuksen, kahden tunnin päästä saapuivat ensimmäiset asukkaat. Talkoovoimin oli tehty petejä etukäteen.
– Pientä rähinääkin oli yöllä irakilaisen ja afgaaniperheen välillä, mutta sekin saatiin tyynnytettyä. Nyt nämä asuvat sulassa sovussa keskenään.
Mikkosella on plakkarissa tuore yamk-tutkinto, josta on ollut käytännön apua, koska koulutus sisälsi runsaasti tietoa monikulttuurisuudesta.
– Koulutus antoi henkistä selkänojaa, enkä ollut täysin vieraassa ympäristössä turvapaikanhakijoiden kanssa.
Asukkaat on jaettu leirikeskuksessa puoliksi. Isoissa huoneissa on nuoria miehiä, ja perheet ovat saaneet omat huoneet. Silti omaa tilaa on vähän.
– Ruoka on tärkeässä asemassa, kun luodaan turvallista olotilaa. Kävin kirjastossa etsimässä arabialaista ruokakulttuuria käsitteleviä kirjoja emännälle. Kysyimme myös asukkailta, mistä ruuasta he pitävät. Muun muassa linssikeitto oli toivelistalla.
Nuoret miehet ovat olleet tiskaamassa, ja Mikkonen toivoo, että asukkaista saadaan palkattua kokki keittiöön. Turvapaikanhakijan palkkaaminen on mahdollista vasta kolmen kuukauden päästä.
Vapaaehtoiset ovat olleet merkittävässä roolissa, ja heitä kaivataan lisää. Myös ammattitaitoista työvoimaa tarvitaan.
– Erilaisia yhdistyksiä on tullut mukaan toimintaan. Meillä on hyvää yhteistyötä helluntaiseurakunnan ja vapaakirkon kanssa.
Mikkonen kertoo, että Keurusjumppa houkutteli pakolaisnaisia mukaan toimintaan. Tärkeää on oppia suomen kieli, ja sen opetus alkaa lähipäivinä. Lapset menevät kouluun.
Pitkään jatkunut stressitila purkautuu eri tavoin, kun olot ovat suunnilleen turvalliset. Kaikki eivät kuitenkaan pysähtyneet Keuruulle, vaan jatkoivat matkaa.
– Ihmisillä saattaa olla myös paranoian kaltaisia tiloja. He näkevät uhkia, joita ei enää ole, kun todellisuus ja havainnointi hämärtyvät.
Mikkonen kehuu silti asukkaita.
– Meillä on hienoja yksilöitä. Turvapaikanhakijat ovat hyvin auttavaisia ihmisiä, ja luottamusta rakennetaan vähitellen. Jos he olisivat konnia, meillä ei olisi näin rauhallista.
Niin, ja sinne varuskuntaankin majoitetaan vastustuksen jälkeen turvapaikanhakijoita.
