Työntekijä seurakuntatalouden hoitajana – tulevaisuudessa varojen hankkijana?

173
2371
Kuvattu lavastetussa tilanteessa Finlaysonin kirkossa Tampereella. Kuvassa esiintyv‰t henkilˆt ovat malleja, joiden kanssa on sovittu kuvien k‰ytˆst‰ seurakuntien tiedottamisessa.

Seurakunta on julkisyhteisöllinen toimija, jonka taloutta säätelee hallinnollinen ja eettinen vastuullisuus seurakuntalaisille ja yhteiskunnalle. Seurakunnan varojen koostumista ja budjetointia on käsitelty jo tämän artikkelisarjan aiemmissa osissa. Tämä artikkeli keskittyy aina niin ajankohtaiseen seurakunnan budjetin tulopuoleen.

Seurakunnat eivät taloudenhoidossaan ole irrallaan muusta yhteiskunnasta. Globaalit ja yhteiskunnalliset suhdanteet vaikuttavat myös seurakunnan talouteen ja asettavat siten uudenlaisia haasteita myös tulonhankintaan. Yhteiskunnan asenneilmastot vaikuttavat seurakuntaan kuulumiseen, jolla on suora vaikutus kirkon talouteen.

Kun taloudelliset suhdanteet heikkenevät, tarvitaan keinoja, joilla mahdollistaa toiminnan jatkuvuus. Toistaiseksi seurakuntien työ ja toiminta on mahdollistunut pitkälti verovaroin, tulevaisuudessa rahoitusta saatetaan hakea kasvavassa määrin muualtakin.

Eettinen vastuullisuus

Julkisyhteisölliseen toimintaan kuuluu toiminnan näkyvyys. Talouden osalta tämä tarkoittaa kaiken toiminnan käsittelyä läpinäkyvästi ja eettisesti kestävästi.

Uutiskynnyksen ylittäminen epäselvyyksissä tai väärinkäytöksien esiin tullessa on helppoa. Ratkaisu ei ole ongelmien peittäminen ja lakaisu maton alle, vaan avoin ja eettisesti kestävä toiminta.

Eettisesti vastuullinen taloudenhoito seurakunnan toiminnassa tarkoittaa myös sitä, että eettisen toiminnan ohjeet on seurakunnassa yhdessä käsitelty ja ymmärretty.

Kyseessä on ennen kaikkea seurakunnan johdon velvollisuus ymmärtää toiminnan ja talouden suhde ja tehdä sitä ymmärrettäväksi työntekijöille sekä seurakuntalaisille. Seurakuntien budjetissa suurin menoerä ovat henkilöstökulut. Tämä herättää monia kysymyksiä seurakuntalaisissa.

Seurakunnan taloudenhoidolta edellytetään ammattitaitoista ja pätevää osaamista. Jokaisella työntekijällä on myös oma osansa vastuullisessa toiminnassa. Tähän kuuluu ymmärrys siitä, miten toimia seurakuntalaiselta saatujen aineellisten tavaroiden, testamenttilahjoitusten tai veroeurojenkin suhteen. Seurakunnan työntekijällä on verrattain paljon valtaa, ja siitä syystä myös eettisen toiminnan tarkastelun laatukriteerien on oltava korkeat.

Työalan rahoitus diakonia- ja nuorisotyössä 

Suurin osa seurakuntien käytössä olevista rahoista tulee yhä suoraan verovaroista. Tuusulan johtava nuorisotyönohjaaja Juha Pitkä kertoo, että vuosittain kerätään muutama kolehti, jolla verovarojen lisäksi kustannetaan työalan menoja.

Loimaan seurakunnan johtava diakoni, Sirpa Laaksonen, kertoo lisärahoitusta tulevan myös myyjäistuotoista ja seurakuntalaisten antamista lahjoituksista, joilla mahdollistetaan jouluavustukset vähävaraisille. Loimaalla on lisäksi saatu kerran kiinteistöpuolen huutokaupan tuotto diakoniatyölle käytettäväksi.

Esimerkiksi leiri- ja retkitoimintaa seurakuntalaiset kustantavat Loimaalla oman varallisuutensa ja kirkkoon kuulumisensa muukaan. Työntekijäkustannuksia ei huomioida leiri- ja retkimaksujen suuruudessa.

– Leiripäivistä seurakuntalainen maksaa noin kolmanneksen tai sen alle riippuen leiripäivän kohderyhmäläisen varallisuudesta, kertoo Sirpa Laaksonen.

”Tuusulassa seurakuntalainen maksaa 50 prosenttia leirin tai retken kuluista ja ei-seurakunnan jäsen 70 prosenttia, kertoo Juha Pitkä.

Toistaiseksi seurakunnan rahat ovat Pitkän ja Laaksosen mukaan riittäneet perustoiminnan ylläpitämiseen ja rahoituksen hakemista muualta ei ole tarvinnut harkita.

Sekä Tuusulassa että Loimaalla kaikki työntekijät saavat palkkansa kokonaisuudessa seurakunnalta.

Erilainen tapa mahdollistaa työtä seurakunnissa?

Espoon seurakuntayhtymässä on menossa prosessi, jossa haetaan rahoitusta sateenkaarevan työn työntekijän palkkaamisesta seurakuntayhtymälle projektiluontoisesti. Sateenkaarevalla työllä tarkoitetaan työtä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tai näistä asioista erityisesti kiinnostuneiden nuorten parissa.

Espoonlahden erityisnuorisotyönohjaaja Mio Kivelä kertoo, ettei seurakuntien taloustilanne ole enää entisellään. Ulkopuolisen rahoituksen hakeminen työn toteuttamiseen tulee aina vain ajankohtaisemmaksi. Erityisesti se korostuu erilaisissa projektiluontoisissa töissä.

Espoonlahden seurakunnassa on havaittu tarve sateenkaarevan nuorisotyön tekemiseen myös seurakunnissa. Seurakunnassa ei ole virkaa, joka painottuisi sateenkaarevaan nuorisotyöhön.

Espoon seurakuntayhtymä on lähtenyt mukaan projektiin työntekijän saamiseksi seurakuntayhtymään. Myös Espoon kaupunki on mukana tukemassa projektia 30 prosentin palkkakustannusosuudella.

Projektiin on haettu rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Espoon kaupungin ja Espoon seurakuntayhtymän päätökset ovat ehdollisia ja odottavat opetus- ja kulttuuriministeriön päätöstä.

Mikäli päätös on kielteinen, raukeavat päätökset myös kaupungilla ja seurakuntayhtymässä. Myönteinen päätös taas johtaa yhteisten suunnitelmien toteuttamiseen ja sateenkaarevan projektin käynnistämiseen Espoon seurakuntayhtymässä.

– Ulkopuolisen rahoituksen hakeminen on seurakunnalle uutta, joten viralliset protokollat, vastuut ja asian eteneminen ovat vaatineet jokaisessa vaiheessa paljon selvittelyjä, Kivelä toteaa.

Hänen mielestään seurakunnille ja seurakuntayhtymille olisi hyvä saada jonkinlainen virallinen ohjeistus siitä, kuka rahoituksen hakemisista voi päättää ja miten asian tulisi hallinnollisesti edetä.

– Nyt aikaa valmisteluineen, suunnitteluineen ja selvittelyineen on kulunut vajaa vuosi. Heiltä joilla on kokemusta rahoituksen hakemisesta, voi saada niin konkreettisia neuvoja kuin henkistä tukeakin. On hyvä varata työntekijälle aidosti aikaa ja resursseja rahoituksen hakemiseen. Vaikka prosessi voikin jossain hetkissä tuntua raskaalta, aikaa vievältä ja turhauttavalta, voi se kuitenkin lopulta mahdollistaa niin paljon enemmän kuin mitä se vie, Kivelä toteaa.

173 KOMMENTIT

JÄTÄ VASTAUS