Työntekijän rooli vapaaehtoisten työn tukemisessa

179
5284
Varhaisnuorten kerholaisia Oulussa 2015. Oulun tuomiokirkkoseurakunnan Tupa kerho kokoontuu tiistaisin ja torstaisin koulun j‰lkeen ja se on tarkoitettu alakouluik‰isille lapsille. Tiistaina 22.9.2015 Tuvassa oli 35 kouluik‰ist‰ lasta. Tuvasta vastaa nuorisotyˆnohjaaja Kaija Siniluoto. Kuva: Sanna Krook.

Vapaaehtoisten tukeminen tehtävässään ei ole yksinkertainen asia. Vapaaehtoisia haalitaan ja heitä myös palkitaan tehdystä työstä monenlaisin keinoin. Mutta miten toimii kannustus, kuuleminen ja tuki vapaaehtoistyön arjen keskellä?

Työnohjausta pidetään monessa ihmisten kanssa tehtävässä työssä työntekijän oikeutena. Työ on kuormittavaa ja raskasta, eikä työssä voi aina ennakoida yllättävä asioita. Joskus on tarpeen purkaa työssä sattuneita notpeastikin ohi vilahtavia tilanteita.

Vuonna 2012 Diakonia ammattikorkeakoulussa valmistuneessa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä yhdistettiin kaksi keskeistä asiaa: vapaaehtoistyöntekijät ja työnohjaus. Espoonlahden seurakunnassa kehitettiin kerhonohjaajien työn tukemista työnohjauksellisin menetelmin.

Vuosien ajan nuorten kerhonohjaajien tukemista yritettiin erilaisin keinoin. Tarve tulla kuulluksi, saada tukea ja apua oli havaittu, mutta keinot suuren kerhonohjaajamassan kohtaamiseen puuttuivat. Erilaisia teemaryhmiä ja kuulumiskierroksia oli vuosien varrella kokeiltu.

Jokainen seurakunnan työntekijä osaa olla läsnä ja kuunnella vapaaehtoista nuorta tai aikuista. Jokainen osaa myös antaa hyviä neuvoja ammattitaitoon nojaten. Vapaaehtoisen osallistaminen tällaisessa prosessissa jää usein vähäiseksi.

Työnohjaksellisten menetelmien käyttö vaatii eniten työntekijältä. On osattava asettua opettajan ja vastausautomaatin asemasta rinnallakulkijaksi, ohjaajaksi, keskustelun herättäjäksi.

Espoonlahdessa otettiin käyttöön työnohjaukselliset kasvuryhmät kerhonohjaajien työn tukemisessa. Kuukausittaisissa kerhonohjaajakokouksissa kerhonohjaajat kokoontuivat kasvuryhmiin, joissa jokaisessa oli mukana myös yksi työntekijä. Työntekijän tehtävä oli nimenomaan ohjata ryhmää keskustelemaan ryhmässä kulloinkin puhuttavista kerhonohjaamiseen liittyvistä iloista, suruista, huolista ja toiveista.

Kasvuryhmän ohjaajan rooliin liittyy myös keskustelun rajaaminen ja jokaisen ryhmäläisen mukaan pääsemisen varmistaminen. Muuten ohjaajan tehtävä oli osallistua keskusteluun yhtenä ryhmän jäsenenä.

Työntekijän astuessa sivuun aiheen määrittelijän ja vastaajan roolista, syntyi alun hämmennyksen jälkeen uskomatonta vertaistukea, oivalluksia ja ymmärrystä yhteiseen työhön. Suurin osa kasvuryhmiin osallistuneista kerhonohjaajista halusi jatkaa kasvuryhmiä seuraavallakin kerhokaudella.

Ammatillisesti ohjattu kasvuryhmä, työnohjauksellinen ote vapaaehtoistyön tukemiseen, Stella Björkholm ja Sami Hiltunen, Diak etelä, syksy 2012.