Kirkollisiin virkoihin vaadittavat tutkinnot ovat tänä vuonna tarkasteltavina Kirkkohallituksessa. Tässä jutussa kerrotaan, missä nyt mennään. Asiantuntijat pohtivat mahdollisia muutoksia ja työntekijät kertovat ruohonjuuritason näkemyksiä.

Tänä vuonna kirkollisten virkojen koulutus- ja kelpoisuusehdoista ei päätä enää piispainkokous vaan Kirkkohallitus. Piispainkokouksen aiemmin laatimat virkoihin vaadittavat tutkinnot raukesivat vuoden vaihteessa.

– Tiivistetysti sanottuna periaatteessa on kolme mallia, joita tulevaisuudessa voidaan noudattaa. Kirkkohallitus voi vahvistaa kirkollisille viroille entisen kaltaiset keskitetyt virkoihin vaadittavat tutkinnot tai se voi vahvistaa entistä laaja-alaisemmat virkoihin vaadittavat tutkinnot, jolloin yksi koulutus mahdollistaisi kelpoisuuden useampaan virkaan. Kolmas vaihtoehto on, että seurakunnat saavat nykyistä vapaammin itse vahvistaa vaatimukset eri virkoihin ja tehtäviin, kirkon työmarkkinalaitoksen lakimies Timo von Boehm sanoo.

Hänen mielestään jälkimmäinen malli on epätodennäköisin.

– En usko, että kirkossa mennään hyvä tyyppi -malliin, jossa esimerkiksi nuorisotyönohjaajan virassa voisi työskennellä ilman siihen säädettyä koulutusta. Virkaan vaadittavilla tutkinnoilla tulee todennäköisesti jatkossakin olemaan iso merkitys.

Myrsky vesilasissa?

Von Boehmin mukaan nyt selvitetään, millaisten virkaan vaadittavien tutkintojen vahvistaminen on järkevää kirkon tulevaisuuden ja sen työntekijöiden kannalta. Kokonaisuus perataan tarkasti.

– Myös kanttorien ja diakoniatyöntekijöiden tilanne katsotaan läpi, vaikka kyseisiin virkoihin vaadittavat tutkinnot ovat tällä hetkellä voimassa. Kaikkien muiden kuin niiden ja papin virkojen vaatimukset ovat käytännössä rauenneet.

Timo von Boehm ei näe, että mahdolliset muutokset johtaisivat virkojen vähenemiseen.

– Tällä ei ole mitään tekemistä virkojen vähenemisen kanssa. Virkojen määrään vaikuttavat työn tarpeet ja talouden kehitys. Pelkoja ja uhkakuvia lähtee helposti liikkeelle. Se on turhaa. Tässä voi nyt olla osin kyse myrsky vesilasissa -ilmiöstä.

Hän korostaa, että selvitystyö koskee vain virkoihin vaadittavia tutkintoja. Muihin kelpoisuusehtoihin kuten kirkkoon kuulumiseen tässä ei puututa.

– Niistä on säädetty kirkkolaissa, ja ne pysyvät siellä. Virkasuhteessa oleva kirkon työntekijä on jatkossakin evankelisluterilaisen seurakunnan jäsen.

Kolikon kaksi puolta

Hallinto-oikeuden yliopistonlehtori Ulla Väätänen Itä-Suomen yliopistosta on perehtynyt virkasuhteisiin ja niiden kelpoisuusvaatimuksiin. Hän ei usko isoihin muutoksiin kirkollisissa viroissa.

– Koulutus- ja kelpoisuusvaatimuksia tarvitaan yhä. Virkasuhteeseen tulevalla pitää olla juuri siihen työhön erityinen kelpoisuus, Väätänen sanoo.

Tutkija näkee, että ylhäältä normitetuilla kelpoisuusvaatimuksilla on hyvät ja huonot puolet.

– Toisaalta pidetään huoli siitä, että tiettyyn virkaan on juuri oikea koulutus ja soveltuvuus. Toisaalta tämä voi johtaa siihen, että seurakuntiin ei löydy kriteerit täyttäviä työntekijöitä. Kun joustoa ei ole, työntekijöitä joudutaan ottamaan vain määräaikaisiin työsuhteisiin. Tämä ongelma on juuri nyt erityisen iso sosiaalialalla.

Vähenevätkö virat?

Jo nyt monissa seurakunnissa työntekijät vaihtavat lennossa työnkuvasta toiseen. Esimerkiksi diakoniatyöntekijä saattaa yhden päivän aikana työskennellä myös päiväkerhossa ja nuorisotyönohjaajana.

– Työntekijöitä ei yksinkertaisesti löydy. Jos käy niin, että tulevaisuudessa päätöksenteko siirtyykin enemmän paikallishallinto- ja seurakuntatasolle, kelpoisuusvaatimuksia voidaan arvioida väljemmin ja työntekijöiden palkkaaminen pysyviin työsuhteisiin ehkä helpottuu, Väätänen arvioi.

Entä vähenevätkö kirkolliset virat tulevina vuosina?

– Tämä on aiheellinen huoli. On vaikea ennustaa, miten taloudellinen tilanne kehittyy, mutta tuskin virkoja ainakaan hirveästi lisää tulee.

Turvataan ammattitaito

Diakonia-ammattikorkeakoulun yliopettaja Minna Valtonen liputtaa voimakkaasti selkeiden kelpoisuusehtojen puolesta.

– Kelpoisuusehtoja tarvitaan, jotta seurakunnissa turvataan riittävän laaja-alainen ja asiantunteva ammattitaito. Tulevaisuuden seurakunnassa seurakuntalaisten rooli ja osallistuminen vahvistuu, mutta tämä ei merkitse sitä, että diakonian asiantuntemuksen tarve vähenisi. Pikemminkin niin, että vapaaehtoistoiminnan rinnalla tarvitaan yhä vankempaa ammatillista asiantuntijuutta ja erityisosaamista.

– Jos kelpoisuusehtoja ei ole, on hyvin haastavaa perustella, miksi sairaanhoitajan tai sosionomin tutkintoon täytyisi sisällyttää teologisia opintoja tai seurakuntatyön ammattiopintoja. Myös kaksoistutkintoja olisi jokseenkin mahdoton perustella ja koulutuksen kirkolliset sisällöt siirtyisivät varmaan vähitellen kirkon vastuulle.

Katsotaan eteenpäin

Kelpoisuusehtoja voisi Valtosen mukaan muuttaa esimerkiksi näin:

– Jos henkilöllä on jo diakonian, nuorisotyön tai varhaiskasvatuksen amk-tutkinto, sen tuomaa kirkollista kelpoisuutta voisi laajentaa tekemällä riittävän määrän opintoja avoimessa amk:ssa ilman, että hakeutuu opiskelijaksi tutkintoon johtavaan koulutukseen. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että sosionomi-diakoni laajentaa osaamistaan kirkon nuorisotyön asiantuntijuusopinnoilla.

Valtosen mukaan kirkollisen koulutuksen tulisi kyetä ennakoimaan, millaista osaamista seurakunnissa tarvitaan tulevaisuudessa esimerkiksi 25 vuoden kuluttua.

– Ei riitä, että koulutus tuottaa valmiuksia vain juuri tähän kirkolliseen tilanteeseen. Tällä hetkellä kelpoisuusehdot ovat onneksi sisällöllisesti sillä tavoin väljät, että ne mahdollistavat opetussuunnitelmien muokkaamisen työelämästä välittyvien tarpeiden mukaisesti.

Teologiaa vai ei?

Entäpä sitten hengellinen puoli? Tarvitaanko siihen liittyviä opintoja entiseen malliin?

– Minusta on tärkeää, että kelpoisuusehtoihin sisältyvien teologisten opintojen määrä on riittävän laaja. Kristinuskon sisällöllinen osaaminen on moniuskontoisessa yhteiskunnassa ja tulevaisuuden seurakunnissa entistä merkittävämpää, Valtonen sanoo.

—————————————————————————————————-

Koulutusta ja vakaumusta

saila_kuuskoski_netti

Jämijärven seurakunnan diakoni Saila Kuuskoski tekee diakonin ja nuorisotyönohjaajan yhdistelmävirkaa. Hän sanoo, että koulutus- ja kelpoisuusehdoista on pidettävä kiinni.

Saila Kuuskoskella on yli 20 vuoden kokemus seurakuntalaisten parissa työskentelemisestä. Hän pätevöityi ensin lastenohjaajaksi ja suoritti myöhemmin Diakissa kirkon nuorisotyönohjaajan ja sosionomin sekä diakonin ja sosionomin opinnot.

Kuuskoski tekee 80 prosenttia työajastaan diakoniatyötä ja 20 prosenttia nuorisotyötä. Luottamus ja kyky kohdata toinen ihminen punnitaan pikkuisessa seurakunnassa joka päivä.

– Koulutus on kaiken ammattitaidon perusta. Sieltä tulee tietopohja. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Seurakunnassa työskenteleminen vaatii sitoutumista. Luottamus syntyy, kun jakaa arjen huolia seurakuntalaisten kanssa ja tarjoaa käytännön avun lisäksi myös toivoa.

Kuuskoski korostaa, että diakoniatyön ja nuorisotyönohjaajan opinnoissa pitää olla tarpeeksi käytännön työtä. Hyvät harjoittelupaikat ovat ammatin osaamisen kannalta tärkeitä. Harjoittelujaksojen aikana pääsee näkemään, miten monimuotoista työ seurakunnassa on ja mitä se työntekijältä vaatii.

– Pelkkä suvaitsevaisuus ei riitä kirkon työntekijälle. Seurakuntalaiset odottavat, että kirkon työntekijällä on kristillinen vakaumus. Käytännön työn tekeminen on hyvin vaikeaa, jos vakaumus puuttuu.

Diakoniatyö perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja lähimmäisenrakkauteen.

– Sen pitää näkyä koulutuksessa. Se erottaa diakoniatyön sosiaalityöstä.

Samaan hengenvetoon hän painottaa, että diakoniatyö kohtaa kenet tahansa. Arvoista tai uskosta ei kysellä, kun ihminen tarvitsee apua.

– Työntekijä on kuitenkin kirkon työntekijä. Vaikka se ei tulisi esiin millään tavalla, on tärkeää, että ihminen tietää voivansa jutella työntekijän kanssa hengellisistä asioista. Työntekijällä on myös oikeus ottaa hengellisyys puheeksi, jos hän näkee sen hyväksi. Rukoillaanko yhdessä -kysymys tarjoaa toivon.

—————————————————————————————————

Sydämen halua

marjokarhu

Puolangan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marjo Karhu sanoo, että nuorisotyötä tekevän pitää olla kirkollisen koulutuksen saanut kasvatuksen ammattilainen.

Marjo Karhu valmistui nuorisotyönohjaaksi 1986 ja sai heti viran. 30-vuotiseen työuraan on mahtunut myös kanttorin ja päiväkerhonohjaajan sijaisuuksia, vaikka hänellä ei ole niihin pätevyyttä.

– Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä monenlaista. Toisen saappaisiin astuminen auttaa näkemään, millaista hänen työnsä on. Ihminen saattaa hel-posti ajatella, että työkaverin hommat ovat helpommat kuin omat. Käytännössä huomaa, että jokaisessa työssä on omat vaativuuteensa, Marjo Karhu sanoo.

Hän on ehdottomasti sitä mieltä, että kirkollisiin virkoihin pitää olla koulutus- ja kelpoisuusasiat kunnossa.

– Kuka tahansa ei voi tulla tekemään esimerkiksi kirkon nuorisotyönohjaajan virkaa. Pitää olla sydämen halu tehdä töitä juuri kirkolle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kristilliset arvot ovat kunnossa ja että työntekijä kuuluu kirkkoon.

Marjo Karhu tekee myös diakoniatyötä.

– Se onnistuu, koska tunnen seurakuntalaiset vauvasta vaariin melko hyvin. Isossa ja uudessa seurakunnassa en ehkä pystyisi tekemään diakoniatyötä samalla tavalla kuin tutulla paikkakunnalla. Tarvitsisin koulusta ja teoreettista pohjaa moniin asioihin. Esimerkiksi kunnan sosiaalipuolen kanssa toimiminen, työ maahanmuuttajien kanssa ja vanhustyö vaatisivat lisäkoulutusta.

————————————————————————————————

Missä mennään nyt?

  • Tällä hetkellä keskitetyt tutkintovaatimukset ovat voimassa vain papin, diakonian ja kanttorin virkojen osalta.
  • Diakonian ja kanttorin virkojen kelpoisuusehtoja koskeva päätös tehtiin joulukuussa 2015 Kirkkohallituksen täysistunnossa. Tutkintovaatimuksiin voi silti tulla muutoksia.
  • Kirkon nuorisotyönohjaajan ja kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan keskitetyt tutkintovaatimukset eivät tällä hetkellä ole voimassa, sillä niistä päättäminen siirtyi Kirkkohallitukselle vuoden vaihteessa.

—————————————————————————————————-

Mitkä ihmeen kelpoisuusehdot?

  • Kelpoisuusehdoilla tarkoitetaan useimmiten koulutusta, jota virkaa hakevalta edellytetään.
  • Kelpoisuusehdot koskevat julkisia virkoja, joten niitä sovelletaan myös kirkollisiin virkoihin.
  • Yleisiä kelpoisuusehtoja ovat mm. 18 vuoden ikä ja kielitaito.
  • Erityiset kelpoisuusehdot ovat virkakohtaisia. Niitä ovat mm. kyky, taito, soveltuvuus, työkokemus ja koulutustaso, joka voidaan vahvistaa keskitetysti koko kirkon tasolla tai paikallisesti, jos keskitetysti vahvistettuja tutkintovaatimuksia ei ole asetettu.

—————————————————————————————————

Teksti Tiina Lappalainen  
Kuvat Hannu Keränen ja Scandinavian stockphoto

 

515 KOMMENTIT

JÄTÄ VASTAUS