Reilu peli sukupolvien välille

525
10578
technology, age and people concept - close up of senior woman with laptop compute and credit or bank card r at home

Työelämässä olevan palkkaa tarkistetaan liittojen välisin yhteisin sopimuksin, työpaikoilla ja henkilökohtaisin neuvotteluin. Eläkeläiselle ”palkankorotus” tulee työeläkejärjestelmän kautta. Vaikuttava tekijä on työeläkeindeksi. Sen avulla rakennetaan reilua peliä eri sukupolvien välille.

Työeläkeindeksin tarkoituksena on suojata maksussa olevia eläkkeitä rahan arvon heikkenemiseltä ja pitää yllä eläkeläisten ostovoimaa. Työeläkkeiden korotukset määräytyvät sen mukaan, miten hinnat ja palkat ovat edellisenä vuonna kehittyneet. Hinnat painavat näissä indeksitarkistuksissa palkkoja huomattavasti enemmän: 80 prosenttia määräytyy hinnoista, 20 prosenttia ansioiden kehityksen mukaan. Järjestelmä on toiminut näin vuodesta 2005.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua siitä, että indeksiä muutettaisiin toisenlaiseksi –  palkkojen kehitys määräisi kokonaan työeläkeindeksin kehityksen. Mitä tästä seuraisi?

– Muutaman kymmenen vuoden kuluttua huomattaisiin, että olemme ajamassa päin seinää, sanoo Työeläkevakuuttajat Telan johtava ekonomisti Reijo Vanne.

Vanne nojaa Eläketurvakeskuksen (ETK) sekä sosiaali- ja terveysministeriön laskelmiin. Molemmat ovat arvioineet sitä, mitä työeläkejärjestelmälle ja sen rahoitukselle tapahtuisi, jos työeläkeindeksin laskentaa muutettaisiin puhtaaksi palkkaindeksiksi. Muutoksella olisi kaksi suurta vaikutusta. Muutaman vuosikymmenen kuluttua työeläkemaksuja pitäisi joko korottaa roimasti tai eläkkeitä vastaavasti pienentää. Muuten eläkerahat loppuisivat jossain vaiheessa.

– Jos moinen muutos tehtäisiin lähivuosina, käytännössä nykyeläkeläisten ja nyt lähellä eläkeikää olevien lastenlapset ja sitä seuraavat sukupolvet tuntisivat tämän suoraan omissa tuloissaan.

Eläkeuudistus perustuu laskelmaan tasapainosta

Reijo Vanne käy läpi taustalla olevaa logiikkaa.

Runsas vuosi sitten sovittiin eläkeuudistuksesta, joka tulee voimaan 2017 alusta. Sen avulla työeläkemaksut saadaan pidetyksi yksityisaloilla nykytasolla, noin 24 prosentissa. Suuria korotuspaineita ei ole näkyvissä pitkällä tulevaisuudessakaan.

Tämä tasapainolaskelma perustuu siihen, että eläkerahastojen tuottoja olisi aina käytettävissä työeläkkeiden maksamiseen. Rahastot ovat suuret, mutta niin ovat eläkemenotkin suhteessa palkkasummaan eli maksettuihin palkkoihin. Palkkasumma taas määrää, paljonko työeläkemaksuja tulee sisään järjestelmään. Ne ovat suoraan kytköksissä toisiinsa.

ETK:n mukaan vuonna 2015 TyEL-maksutulo eli työeläkemaksuina palkansaajista ja yrityksiltä kerättävä rahasumma on noin 12,7 miljardia euroa. Samaan aikaan työeläkkeitä maksetaan noin 13,7 miljardin verran. Ero on siis miljardin. Tämä erotus katetaan työeläkerahastojen sijoitustuotoista. Vuonna 2025 ero on ETK:n laskelmien mukaan ero noin 3 miljardia. Tämän lisäksi myös julkisten alojen työeläkkeitä rahoitetaan sijoitustoiminnalla.

Vaihtoehdot: syödä rahastoja tai korottaa maksuja

Jos maksettavia eläkkeitä korotetaan nopeammin kuin eläkemaksuista kertyy rahaa, on käytettävissä pari vaihtoehtoa. Voidaan joko nostaa eläkemaksuja tai syödä rahastoitujen varojen tuottoja ja itse varoja ajateltua enemmän. Tänäkin vuonna niitä ”syödään” tuon noin miljardin euron edestä. Se ei vielä heilauta järjestelmää pois tasapainosta.

Jos sen sijaan eläkkeiden korottamiseen käytetään työeläkerahastoja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eläkevarat alkavat kutistua suhteessa eläkemenoihin. Jossain vaiheessa rahastoista loppuvat rahat. Siihen kylläkin kuluisi vuosikymmeniä. ETK:n laskelmien mukaan tilanne tulisi vastaan 2060-luvulla.

Kun rahastojen hupeneminen alkaisi jossain vaiheessa näyttää ilmeiseltä, olisi tehtävä äkkijyrkkiä ratkaisuja. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan eläkemaksuja pitäisi korottaa reilusti yli 30 prosentin. 2060-luvulla mentäisiin noin 35 prosenttiin, että eläkemenot ja maksutulot olisivat tasapainossa, kun eläkevarat on käytetty ja työeläkkeitä korotetaan palkkaindeksin mukaan.

– Toki voitaisiin myös leikata eläkkeitä, ehkä jopa kolmanneksella, tai yhdistellä näitä vaihtoehtoja. Lopputulos olisi joka tapauksessa tuntuva sekä maksajille että eläkeläisille, Vanne arvioi.

Kehnot kortit nykyeläke-läisten lapsenlapsille

– Joskus 2060-luvulla oltaisiin seinää vasten. Nykyiset parikymppiset ovat silloin eläkeiän kynnyksellä, 65–70-vuotiaita. Olisi siis kyse heidän eläkkeistään. Maksuvuorossa olisivat esimerkiksi nykyiset vastasyntyneet – he olisivat tuolloin viisissäkymmenissä – ja tietysti heitä nuoremmat, Vanne piirtää kuvaa.

Ketkä sitten hyötyisivät, jos työeläkeindeksin laskentatapaa muutettaisiin?

– Nykyeläkeläiset ja lähellä eläkeikää olevat. He saisivat suurempaa eläkettä, mutta muut joutuisivat kustantamaan sen. Varsinkin suurituloiset eläkeläiset hyötyisivät. Pienituloiset eivät niinkään, sillä heillä työeläkkeen osuus on pieni. Prosenttikorotukset eivät sitä paljon nostaisi.

– Nykyeläkeläisillä olisi siinä tilanteessa kädessä varmat kortit. Niillä voisi vain voittaa. Mutta nuoremmille se olisi ilkeä temppu. Jos eläkkeellä olevien eläkkeisiin otettaisiin järjestelmästä lisää rahaa, se tarkoittaisi, että nuorempien sukupolvien eläkejärjestelmään jo säästämiä varoja käytettäisiin näihin eläkkeisiin.

– Nuoremmille käteen jäisivät kehnot kortit.

—————————————————————————————————

Joka sukupolvella on siivunsa työeläkevaroista

Työeläkkeet maksetaan rahoista, joita jokainen työssä käyvä ja työtä tarjoava yritys omalta osaltaan kerryttää yhteiseen pottiin. Työeläkejärjestelmään tulee joka kuukausi rahaa sisään, ja joka kuukausi sitä maksetaan siitä ulos. Jokainen sukupolvi ja yksittäinen työssä käyvä ihminen vuorollaan sekä maksaa eläkepottiin että saa siitä aikanaan itselleen eläkettä. Jokaisella on siis siivunsa työeläkevaroista.

Järjestelmä on rakennettu niin, että se on jotakuinkin tasapainossa. Eläkerahastot eivät nykysäännöillä tyhjene, sillä niihin tulee koko ajan lisää eläkesäästöjä työssäkäyviltä. Ne eivät kuitenkaan kata kaikkia maksettavia eläkkeitä. Tähän on varauduttu 1960-luvulta, työeläkejärjestelmän alusta saakka.

Osa varoista siis rahastoidaan. Rahastoon päätyy noin yksi euro kuudesta. Nämä varat työeläkevakuuttajat voivat sijoittaa. Sijoitusten tuotoilla kustannetaan se, mikä jää eläkemaksujen ja maksettavien eläkkeiden väliin.

Tuottojen ansiosta varat ovat eläkkeen maksuun tullessa kasvaneet niin, että maksuvaiheessa jo yksi neljästä eläke-eurosta voidaan saada rahastoista. Vuonna 2015 eläkkeisiin otetaan rahastoista runsaat miljardi euroa enemmän kuin mitä työssä olevat säästävät omia eläkkeitään varten.

————————————————————————————————–

Näin työeläkeindeksi toimii

Kun ihminen jää eläkkeelle, hänen työeläkevakuuttajansa tarkistaa työelämän aikaiset palkat ja työtulot. Ne indeksoidaan eläkkeen alkamisvuoden tasoon ns. palkkakertoimen avulla. Tällä varmistetaan, että eläkkeelle siirtyvä saa eläkkeen, joka perustuu hänen työuransa aikaisiin tuloihin.

Eläkkeellä ollessa eläkettä tarkistetaan vuosittain tammikuun alussa työeläkeindeksillä avulla. Sillä suojataan maksussa olevia eläkkeitä rahan arvon heikkenemiseltä ja pidetään yllä eläkeläisen ostovoimaa. Esimerkiksi kahden prosentin vuotuinen inflaatio heikentäisi eläkkeen ostovoimaa 25 vuodessa 40 prosentilla.

Työeläkeindeksin mukaiset euromääräiset tarkistukset riippuvat työeläkkeen suuruudesta. Jos henkilön kokonaiseläke on pieni, vain osa eläkkeestä on työeläkettä. Osa on kansaneläkettä. Silloin mahdolliset työeläkeindeksin muutokset kohdistuvat ainoastaan työeläkkeen osuuteen.

Esimerkiksi 1000 € kuukaudessa eläkettä saavalla työeläkkeen osuus on 670 € ja kansaneläkkeen osuus 330 €. Jos työeläkkeeseen tulee jonain vuonna yhden prosentin korotus, tämä eläkeläinen saisi kuukaudessa ennen veroja vajaat 7 € lisää eläkettä (0,67 %). Jos eläkettä on 3000 € kuukaudessa, prosentin korotus toisi 30 €.

80 prosenttia työeläkeindeksistä on sidottu kuluttajahintojen muutokseen, 20 prosenttia palkkojen muutokseen. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa kunkin vuoden indeksin suuruuden. ν

Lähteet: Eläketurvakeskus, STM, Tela

—————————————————————————————————

Indeksit ennen ja nyt

1962

Työeläkejärjestelmä voimaan. Käyttöön TEL-indeksi, jonka muutos määräytyi vain palkansaajien ansiotason muutoksen mukaan. Tästä syntyi ongelma julkisen puolen eläkkeissä: ne nousivat nopeasti yli samaa virkaa hoitavan henkilön palkan.

1977 

Eläketurva sidottiin ns. puoliväli-indeksiin: 50 % palkkojen, 50 % kuluttajahintojen muutoksen mukaan.

1996

Käyttöön ns. taitettu indeksi. Palkat ja alle 65-vuotiaiden eläkkeet yhä puoliväli-indeksissä, yli 65-vuotiaiden eläkkeet eläkeikäisen indeksissä. Siinä kuluttajahinnat 80 %, ansiotasoindeksi 20 %.

2005

Työeläkeindeksi käyttöön. Kaikki maksussa olevat eläkkeet iästä riippumatta sidottiin entiseen eläkeikäisen indeksiin, joka nimettiin työeläkeindeksiksi. Indeksissä kuluttajahintojen muutoksen paino 80 %, ansioiden muutoksen 20 %.

Lähde: Eläketurvakeskus, STM

————————————————————————————————

Teksti Riitta Gullman
Kuvat Scandinavian stockphoto

525 KOMMENTIT

JÄTÄ VASTAUS