Diakoni Saija Väätäinen ja seurakuntalainen Terttu Huosionmaa ovat mukana ArkiYstävä-vapaaehtoistoiminnassa Espoon Olarissa. He kertovat, mitä onnistunut vapaaehtoistyö vaatii.
Vapaaehtoistyöstä on puhuttu ja kirjoitettu paljon. On tuotu esille, kuinka tärkeää vapaaehtoistyö on ja kuinka sen merkitys tulevaisuudessa kasvaa ja lisääntyy. On tutkittu, että vapaaehtoistyö lisää yhteisöllisyyttä ja ehkäisee syrjäytymistä.
On hyvä muistaa, että vapaaehtoistyö ja vapaaehtoiset tarvitsevat tukea, ohjausta ja koordinointia.
Toiminnan tulee olla hyvin organisoitua ja johdettua. Siihen tarvitaan koulutettua henkilöstöä. Ammatillinen työ ja vapaaehtoistoiminta eivät ole toistensa vastakohtia, eikä kumpikaan voi korvata toista. Parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan. Kun tehtävien sisällöt, vastuunjako ja roolit ovat selkeitä kaikille osapuolille, voidaan keskittyä tyytyväisenä omaan tekemiseen. Tästä hyvänä esimerkkinä on Espoon seurakunnissa toimiva ArkiYstävä-vapaaehtoistoiminta, jossa diakoni Saija Väätäinen ja vapaaehtoinen Terttu Huosionmaa ovat mukana.
Saija, mitä työnkuvaasi ArkiYstävä-toiminnasta vastaavana diakonina kuuluu?
– Välitän vapaaehtoisia yksinäisille tai tukea tarvitseville ihmisille, esimerkiksi vanhuksille, mielenterveyskuntoutujille ja perheille. Toimin vapaaehtoisen taustatukena ja tarpeen mukaan pidän yhteyttä molempiin osapuoliin. Vapaaehtoisillamme on myös mahdollisuus osallistua kuukausittaiseen vertaistukiryhmään.
Mitä ominaisuuksia vapaaehtoiselta toivotaan?
– Tärkeintä ArkiYstävä-toimintaan mukaan lähtemisessä on aito halu kohdata toinen ihminen omana persoonanaan. ArkiYstävä toimii samoin kuin kuka tahansa ystävä: juttelee, kuuntelee, ulkoilee ja on mahdollisesti apuna ja tukena asioilla. Jokainen sopimus solmitaan aina tutustumisen jälkeen ottaen huomioon molempien osapuolten toiveet. Palapeli vapaaehtoisten ja apua pyytäneiden yhdistämiseksi ei aina ole helposti ratkaistavissa, koska huomioitavia asioita ovat persoonallisuuksien ja toiveiden yhteensovittamisen lisäksi käytännön seikat, kuten etäisyys tai vaikkapa eläinpölyallergia. Joskus toiveena on saada apua kodin hoitoon, mutta siihen emme välitä vapaaehtoisia.
Miksi ArkiYstävä-kurssi on tarpeellinen?
– Vapaaehtoiseksemme voi hakeutua heti, kun mieli on ajatukselle avoin. Suosittelemme kuitenkin koulutukseen osallistumista, sillä sieltä saa parhaat ohjeet toiminnassamme eteen tuleviin tilanteisiin. Kolmen kurssipäivän aikana käydään läpi muun muassa muistisairaan ja näkövammaisen kanssa toimiminen. Vapaaehtoinen on saattanut työskennellä ikäihmisten parissa, mutta ei välttämättä tiedä, kuinka vastata vanhuksen hengelliseen tarpeeseen.
Miksi diakonia tarvitaan ArkiYstävän tukena?
– Vaikka vapaaehtoinen ei toimikaan ammattilaisena, on tärkeää, että hänellä on taito vetäytyä haastavasta tilanteesta provosoitumatta tai provosoimatta itse. ArkiYstävä-toiminta on sosiaalista vuorovaikutusta ja siten antoisuudestaan huolimatta myös haasteellista ja sitovaa. Vedän kuukausittain luottamuksellista työnohjausryhmää, jonka tarkoituksena on vertaistuellinen jakaminen sekä haastavien tilanteiden yhdessä pohtiminen. Usein parhaat neuvot tulevatkin vertaisilta omien kokemusten kautta.
Diakonin rooli on toimia taustatukena. Yksin elävälle ihmiselle voi tulla haasteita esimerkiksi ikääntymisen ja terveydentilan heikentymisen myötä eikä hän tiedä, millaista tukea voisi arkeensa saada. Tällaisessa tilanteessa vapaaehtoinen tai diakoniatyöntekijä voi ohjeistaa vanhusta ottamaan yhteyttä kaupungin palveluihin.
Terttu, kuinka kauan olet ollut mukana ArkiYstävä-vapaaehtoistoiminnassa?
– Parikymmentä vuotta, ehkä jo enemmänkin. Mieheni Heikkikin on ollut pian 20 vuotta. Niin se aika kuluu. Tuntuu kuin ensimmäinen lähimmäinen olisi vasta minulle osoitettu.
Mikä sai sinut lähtemään mukaan vapaaehtoistyöhön?
– Varmaankin ristiriidat. Työelämä oli tuolloin hektistä ja laadultaan tarkkaa puurtamista. Lisäksi lähipiirissämme oli surullisia tapahtumia. Päätin ottaa työelämän vastapainoksi sosiaalisemman harrastuksen.
Miten tärkeänä koet saamasi ArkiYstävä-koulutuksen?
– Koulutuksessa käsitellään erilaisia ongelmatilanteiden ratkaisumalleja. Koulutus on tarpeellista, kaiken varalle. Tietenkin oma elämänkokemus on myös pohja, josta voi etsiä ongelmiin ratkaisuja.
Miten tärkeänä koet diakonin avun ja tuen vapaaehtoiselle?
– Säännöllisissä tapaamisissa jaetut mahdolliset ongelmat antavat keskusteluille pohjaa. Keskustelut ovat tärkeitä erilaisten mielipiteiden ja ajatusten pohdinnan kannalta. Tapaamiset antavat myös henkilökohtaista tukea ja varmuutta ArkiYstävän kanssa seurustelulle.
————————————————————————————————–
Osallistava vapaaehtoistyö
ArkiYstävä-toiminnan lisäksi seurakunnissa on monenlaista vapaaehtoistyötä. Myös vapaaehtoisia ja vapaaehtoistehtäviin haluavia on erilaisia, eri kuntoisia ja erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä. Aina vapaaehtoinen ei voi omien rajoitustensa takia osallistua vapaaehtoistoimintaan ilman toisen henkilön apua.
Osallistavassa vapaaehtoistyössä vammainen tai mielenterveyskuntoutuja ei ole auttamisen kohde vaan aktiivinen toimija ja vaikuttaja. Osallistava vapaa-ehtoistoiminta on vastavuoroista, ja sen käynnistämisessä ja toteuttamisessa pitää ottaa huomioon kaikki toiminnan osapuolet.
Seurakunnilla on nyt tuhannen taalan paikka lähteä toteuttamaan ja kehittämään osallistavaa vapaaehtoistyötä. Siihen tarvitaan tarpeeksi resursseja ja koulutettua henkilökuntaa.
————————————————————————————————-
Teksti Tanja Puhakka
Kuvat Tanja Puhakka ja Hannu Keränen
