Äiti ja tytär rohkaisevat olemaan esillä

555
11801

Kevätaurinko loihtii Humppilan seurakuntatalon ikkunasta toivon näkymän kirkkotarhaan. Kaksi diakoniatyöntekijää istuu levollisena näkyä katsellen; äiti ja tytär.

Kanttoriksikin opiskelleella Humppilan seurakunnan diakoni Jaana Valtosella on kokemusta useasta seurakunnasta. Takana on myös kuusi vuotta kirkkohallituksessa ja Helsingin seurakuntayhtymässä. Tytär Tiina Haukijärvi on tehnyt työuraa erikokoisissa seurakunnissa sekä työskennellyt myös sairaanhoitajana.

Tiukkeneva talous ja ihmisten arki tuovat haasteensa työhön. Niihin tarttumiseen auttaa vankka työkokemus, kouluttautuminen ja hyvä työyhteisö. He työskentelevät resursseiltaan erilaisissa seurakunnissa, mutta työ nousee samasta kutsumuksesta.

– Työ ei tekemällä lopu. Mitä tutummaksi seurakuntalaiset

tulevat, sitä enemmän toivotaan kotikäynneille ja keskustelut muuttuvat syvällisemmiksi. Vuosien tuoma kokemus rajata työtään on auttanut myös jaksamaan, toteaa Valtonen.

Vapaaehtoiset tärkeitä

Tiina Haukijärvi on diakoniatyössä Mäntsälän seurakunnassa neljän diakoniatyöntekijän tiimissä. Molemmat näkevät vapaaehtoisten toimijoiden joukon tärkeänä omassa työssään, ja siinä riittää myös kirkossa kehitettävää.

– Ilman vapaaehtoisia, tai puhuisin seurakuntalaisista, kirkko on aika kuollut. He tarvitsevat kuitenkin tuekseen innostavia ja osaavia työntekijöitä. Itse olen riemuinnut seurakuntalaisista muodostetuista messuryhmistä, jotka ovat rikastuttaneet jumalanpalveluselämäämme, Haukijärvi mainitsee yhtenä esimerkkinä.

– Kirkon tulee olla siellä, missä ihmiset ovat ja elää mukana arjessa ja juhlassa. Ilman vapaaehtoisia ei tulla toimeen, mutta vapaaehtoiset tarvitsevat taustatuen. Se vaatii myös työntekijöiltä osaamista, muistuttaa Valtonen.

Arvostusta työhön

Valtonen ja Haukijärvi kokevat, että seurakuntien työtä arvostetaan. Seurakunta on haluttu yhteistyökumppani, mutta onko se sitä työyhteisöille? Arvostusta on tullut ainakin valtiovallan taholta, sillä Jaana Valtonen sai presidentti Sauli Niinistöltä kutsun itsenäisyyspäivän juhlaan Tukikummit -säätiön kanssa tehdystä työstä.

– Työtä arvostetaan paikkakunnalla, ja sen tekemistä on jakamassa joukko aktiivisia seurakuntalaisia. Valtiovallan taholta tullut huomionosoitus on arvonantoa myös työlle.

Tiina Haukijärvi kaipaa alan ammattilaisten heräämistä.

– Seurakunnissa ja diakoniatyössä on valtava määrä osaamista, historiaa ja hiljaista tietoa. Tämä tieto ei mielestäni kuitenkaan välity tarpeeksi ulkopuolelle. Toivoisin, että diakoniatyöntekijät uskaltaisivat tulla enemmän esiin. Silloin tietoa saisi muualtakin kuin uuden työhuoneen pölyisistä kansioista. Toivon, että kiristyvät resurssit ja yhteiskunnan tilanne saisivat diakoniatyön puhkeamaan uuteen kukkaan.

Haukijärvi näkee yhtenä huolena ammattitaitoisten työntekijöiden karkaamisen muille aloille.

– Minusta oppilaitosten ja seurakuntien tulisi tiivistää yhteistyötä, jos haluamme kirkkoon edelleen ammattitaitoisia työntekijöitä.

Musiikki voimana

Jaana Valtosen mukaan työstä jaetaan kuulumisia keskenään. Silti elämää pitää olla myös työn ulkopuolella. Suvun vahva musiikkiperinne näkyy elämässä.

– Musiikki itse tehtynä ja kuunneltuna, lukeminen ja mökillä oleminen, kiteyttää Jaana voimavaransa.

– Vapaa-ajan vietto perheen kanssa, lisäksi laulan kahdessa kuorossa – unohtamatta eteisen matolla ulkoiluttamista odottavaa mäyräkoiraa, heläyttää Tiina.

Teksti ja kuva Hannu keränen