On ilo päättää Dinon päätoimittajan tehtävät tähän numeroon, jonka pääartikkelissa äänessä ovat diakonia- ja nuorisotyön osaajat maan eri puolilta. Annamme ansaitusti tässä lehdessä tilaa liittojen omistajille eli jäsenille. Kollegat löytävät tarinoista tuttua ja uutta. Muut lukijat voivat päivittää tietämystään näistä kirkon ydintehtävistä ja niiden ammattilaisista.
Tällä hetkellä diakoniasta käydään eri kanavilla reipasta keskustelua. Osa keskustelijoista on etäällä diakonian savisesta arjesta. Ihmiset ja ilmiöt näyttäytyvät esimerkiksi tutkijan ja asiantuntijan kammiosta erilaisilta kuin diakoniatyössä. Tilastoja tulkitaan monella tavalla. Tutkittua tietoa ja sen analysointia tarvitaan – jos mahdollista – aiempaa enemmän diakoniatyössä. Ammattikunnan oma osaaminen on tässäkin asiassa lisääntynyt koulutuksen myötä.
Keskeinen asia diakoniassa ei ole muuttunut työurani aikana. Jonkun muun tahon edustajat näyttävät tietävän alan ammattilaisia paremmin minkälaista diakonian kulloinkin tulisi olla, keiden sitä tulisi tehdä, johtaa ja minkälaisella koulutuksella. Näissä tilanteissa omaa ammattijärjestöä on tarvittu ja tarvitaan jatkossakin jäsenistön rinnalla ja tukena. Osaamisen aito arvostaminen, vahvistava tuki ja rakentava kritiikki kuormittavassa työssä kantavat diakoniatyöntekijöitä. Tämän asenteen toivon lisääntyvän.
Tässä vaiheessa, eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä, päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus. Olen saanut olla uskomattoman monessa mukana Diakoniatyöntekijöiden Liiton työntekijänä.
Riitta Hiedanpää
toiminnanjohtaja, Dtl
riitta.hiedanpaa@dtl.fi
