Varhaisnuorisotyötä tekevän työnkuva on pirstaloitunut

206
6414

Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto toteutti tänä keväänä jäsenkyselyn koko jäsenistölleen. Kyselyn vastausprosentti oli suhteellisen korkea, sillä kaksikieliseen kyselyyn vastasi noin 30 prosenttia jäsenistä. Jäsenkysely painottui edunvalvonnalliseen osuuteen, jossa keskityttiin varhaisnuorisotyön tilanteeseen kirkossa. Painotusta edelsi ajatus kirkon varhaisnuorisotyön perinteisestä toteutustavasta, jossa viranhaltijat tekevät työtä pelkästään 7-14 vuotiaiden tyttöjen ja poikien parissa.

Varhaisnuorisotyötä tekevät vastaajat jakautuivat kahteen ryhmään – varsinaisiin varhaisnuorisotyöntekijöihin ja muihin viranhaltijoihin. Varhaisnuorisotyöntekijäksi itsensä luettelevia oli vastaajista 39 prosenttia ja muita viranhaltijoita 44 prosenttia vastanneista. Loput vastanneista eivät tehneet itse varhaisnuorisotyötä. Seurakunnissa työskentelevien nuorisotyönohjaajien ja heidän sijoittuminen varhaisnuorisotyön työkentälle oli pilkkoutunutta. Puolikkaita tai muuten osiin jaettuja virkoja esiintyi vastauksissa paljon. Näin ollen myös työnkuvat ovat pirstaloituneet. Varhaisnuorisotyöntekijän työhön kuuluu esimerkiksi perhe-, musiikki- ja aikuistyötä. Kaikista varhaisnuorisotyötä tekevistä vastaajista vain viisi prosenttia tekee pelkästään varhaisnuorisotyötä. Heidän lisäkseen yli 60 prosenttia varhaisnuorisotyötä tekeviä on noin 35 prosenttia vastaajista. (Taulukko: Arvioitu työpanos varhaisnuorisotyössä).

Varhaisnuorisotyön lisäksi työnkuvaan seurakunnissa kuuluu muut kasvatustyön tehtävät. Erityisesti rippikoulutyö korostuu vastauksissa, mutta myös esimerkiksi muu nuorisotyö, erityisnuorisotyö ja johtavan nuorisotyönohjaajan tehtävät ovat esillä. Työnkuvien pirstaloitumisella on monenlaisia vaikutuksia työntekemiseen. Se on tulevaisuudessa sekä todennäköisin että laaja-alaisin tapa tehdä seurakuntatyötä ja samalla se tuo mahdollisuuksia työalarajojen häivyttämiseen ja parempaan sisäiseen moniammatilliseen yhteistyöhön sekä seurakuntalaisten palvelemiseen ja tukemiseen monien erilaisten ammattilaisten kautta. Toisaalta erilaisten työtehtävien lisääntyminen voi vähentää motivaatiota päävastuualueensa hoitamiseen tai sekavoittaa muuten vastuurajoja. Tehtävien pilkkoutuminen on ennen kaikkea myös työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin kannalta oleellinen tutkimustulos, jota tulee nykyhetkessä ja tulevaisuudessa pohtia, perustella ja ymmärtää yhä paremmin niin sen negatiivisissa kuin positiivisissakin merkityksissä.

Myös virkojen lakkauttamisilla ja täyttämättä jättämisillä on merkitystä varhaisnuorisotyön sisältöön. Kyselyyn vastanneet listasivat lukuisia kyseisten toimenpiteiden negatiivisia vaikutuksia varhaisnuorisotyön toimintaan. Suurimpia vaikutuksia ovat olleet yksittäisten työntekijöiden tai koko kasvatuksen tiimin tai jäljelle jääneiden työmäärän lisääntyminen ja ennen tehdyn työn tekemättä jääminen. Tämä on johtanut muun muassa toimintojen supistamiseen, jolloin tytöille, pojille ja heidän perheilleen järjestetään yhä vähemmän toimintaa, kuten erilaisia kerhoja ja leirejä. Moni vastaaja toi esille myös koulutyön ja sen vähentämisen. Eräs työntekijä esimerkiksi kommentoi:

’’Varhaisnuorisotyön virka jätettiin täyttämättä, joten varhaisnuorisotyö siirtyi ainoalle nuorisotyönohjaajalle mistä johtuen molemmista jouduttiin vähän vähentämään toimintaa’’.

Virkojen vähentäminen vaikuttaa vahvasti työntekijöiden työkuormituksen lisääntymiseen. Lopputuloksena on varhaisnuorisotyön väheneminen, sen aseman haurastuminen tai työntekijöiden työssä jaksamisen heikentyminen. Joissakin seurakunnissa toimenpiteet ovat myös aiheuttaneet koko seurakunnan töiden uudelleen järjestelyä ja sovittelua.

Tutkimustuloksissa positiivista on, että varhaisnuorisotyötä tekevien palkkaus on hyvin linjassa kirkon vaativuusryhmätilastojen kanssa. Suurin osa työntekijöistä saa vaativuusryhmää 502. Työseurakunnan koolla tai hiippakunnallisella sijoittumisella ei juurikaan ole merkitystä palkkaukseen kyselyn perusteella.

Jäsenkysely mursi perinteisen varhaisnuorisotyön kuvan monilta osin. Se herättää ajatuksia monesta näkökulmasta, myös koko kirkon tasolla. Varhaisnuorisotyöllä suuri vaikutus kouluikäisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tukemisessa. Varhaisnuorisotyön arvostamisessa on kyse kirkon tulevaisuudesta. Tarkoituksena on kiinnittää erityistä huomiota varhaisnuorisotyötä koskeviin muutoksiin sekä kannustaa työntekijöitä ja päättäjiä arvioimaan tarkemmin palvelujen järjestämisen tärkeyttä niille, jotka tulevaisuudessa pitävät koko kirkkoa pystyssä.

Arvioitu työpanos varhaisnuorisotyössä

tau