Yhteiskunnassa muutoksia – muuttuuko diakoniatyö

553
15154
SONY DSC

Ensi vuoden alussa toimeentulotuen maksaminen siirtyy sosiaalitoimelta Kelalle. Sosiaalitoimessa ollaan huolestuneita siitä, että toimeetulotuen etuuskäsittelijät hakeutuvat jo nyt pois tehtävistään. Kelakin rekrytoi heitä. Etuuskäsittelijöiden väheneminen tuo haasteita kesän ja syksyn osalta sosiaalitoimeen, koska ne työt, joita aiemmin tekivät etuuskäsittelijät, jäävät nyt sosiaalityöntekijöille ja -ohjaajille. Hakemusten käsittelyjen mahdollisen ruuhkautumisen vuoksi joissakin sosiaalitoimistoissa voi työntekijöille tulla kielto asiakkaiden tapaamiseen. Kaikki voimat laitetaan hakemuksien käsittelemiseen, jotta niissä toteutuu lakisääteinen seitsemän päivän käsittelyaika. Tilanne voi tuoda diakoniatyölle uusia haasteita. Se voi näkyä meillä asiakasmäärän kasvuna, koska ihmiset eivät pääse selvittämään harkinnanvaraisen tarvettaan tai muutoin haastavaa tilannettaan sosiaalityöntekijälle. Tämä meidän on hyvä tiedostaa.

Yksi jossain vaiheessa yhteiskunnassa toteutuva iso muutos on sosiaali- ja terveysuudistus eli sote. Tähänkin muutokseen liittyy useita kysymyksiä. Mitä tarkoittaa julkisen palvelun yhtiöittäminen? Miten tuolloin käy ns. julkiselle palvelulle? Jos yksityiset monikansalliset yritykset pääsevät kilpailemaan julkisen sektorin kanssa palvelujen tuottamisesta, millä varmistetaan se, että verorahat jäävät maahamme? Tuntuu, että uusliberalistinen ajattelu on valtaamassa alaa. Yksityistämisen ja yhtiöittämisen kerrotaan olevan ratkaisu talouden kasvuun. Sosiaali- ja terveystyötäkin mitataan liiketaloudellisin perustein. Ovatko tulevaisuudessa vain taloudellisesti tuottavat yksilöt oikeutettuja hyvään elämään? Keitä kiinnostaa kehittää ja tuottaa palveluja mm. mielenterveysongelmaisille, päihderiippuvaisille, asunnottomille? Jääkö heidän auttamisensa kolmannen sektorin, vapaaehtoisten, toisen ihmisen moraalin varaan? Huolestuttavaa on, miten näissä muutoksissa selviävät ne ihmiset, joilla on erilaisia oman elämän hallintaa vaikeuttavia kriisejä.

Mikä on diakoniatyön rooli tämän kaiken keskellä? Voiko käydä niin, että huomaamatta hoidammekin sellaisia tehtäviä, jotka aiemmin kuuluivat yhteiskunnalle? Pitäisikö meidän pohtia nyt tarkkaan, millaista diakoniatyötä teemme tulevaisuudessa? Miten pidämme huolen, että myös vähäosaisten ihmisten ääni kuuluu tämän kaiken muutoksen keskellä ja että heidän oikeutensa laadukkaisiin palveluihin turvataan?

MERJA KORPELA
puheenjohtaja, Dtl
merja.korpela@evl.fi