Soten valmistelut ovat yhä kesken ja sen seurauksia vasta aavistellaan. Kolme asiantuntijaa kertoo tässä jutussa sote-linjauksista, joista on hyvä olla kartalla.
Sote- ja maakuntauudistus koskettaa kaikkien kansalaisten palveluja ja satojen tuhansien suomalaisten työtä. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus, ohjaus ja verotus muuttuvat. Huimin muutos lienee se, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy kunnilta maakunnille vuoden 2019 alusta.
Johtaja Kalle Kuusimäki Kirkon keskushallinnosta näkee soten mahdollisuutena, jonka uhkiin on tartuttava ajoissa. Hänen mukaansa sotella on jalo ja kannatettava tavoite: huolehtia väestön hyvinvoinnista ja terveydestä nykyistä paremmin sekä vähentää väestöryhmien välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja.
– Uudistuksella pyritään takaamaan, että palvelut olisivat saatavissa yhdenvertaisesti kautta maan ja että ne huomioisivat nykyistä paremmin paitsi alueelliset myös ihmisten yksilölliset tarpeet. Samalla kuitenkin etenkin palvelurakennetta ja sen uudistusta koskevissa keskusteluissa ovat korostunut saavutettavat kustannussäästöt, Kuusimäki huomauttaa.
THL:n huoli
Järjestämislakiluonnos on mittava lakipaketti, joka on haastava arvioitavaksi jo sellaisenaan, mutta etenkin kun siitä puuttuu vielä valinnanvapauslainsäädännön osuus.
– Monet asiantuntijat ovat siksi olleet syystä huolissaan, voidaanko uudistuksen vaikutuksia vielä arvioida kunnolla, Kuusimäki kertoo.
THL on laatinut ennakkoarvioinnin sote-lakiluonnoksen vaikutuksista. Kuusimäki kehottaa tutustumaan siihen.
– THL nostaa esiin muun muassa huolen siitä, johtaako tiukka talouskuri asiakasmaksujen korottamiseen ja omavastuun lisäämiseen. Se vaarantaisi soten varsinaisen tavoitteen eli riittävät ja yhdenvertaiset palvelut ja hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumisen.
Sopimukset uusiksi
Valtakunnan tasolla kirkon erityislaatuinen toimijuus on sote-valmisteluissa tunnistettu ja tunnustettu. Kirkolla on sopimuksellista palvelutoimintaa esimerkiksi sairaalasielunhoidon, kehitysvammatyön ja perheneuvonnan osalta.
– Sote-uudistuksen myötä nämä sopimukset tulee uusia, samalla maakuntaratkaisun myötä sopimusosapuolten osalta joudutaan uuteen tilanteeseen. Esimerkiksi sairaalasielunhoidon järjestämissopimukset solmitaan jatkossa maakunnan kanssa. Tämä haastaa kirkon puolelta ratkaisemaan sen, mikä taho valtuutetaan tekemään sopimusta. Maakunnat tulevat sijaitsemaan usean seurakunnan ja usean hiippakunnan alueella. Hiippakuntien tuomiokapitulien rooli ainakin alueellisten seurakuntatoimijoiden verkonkutojina ja prosessien edistäjinä on luontevinta, Kuusimäki näkee.
Hän kannustaa kirkkoa rakentamaan jo varhaisessa vaiheessa kiinteät suhteet maakunnallisiin yhteistyökumppaneihin.
– Monissa kunnissa on tehty tiivistä yhteistyötä seurakuntien kanssa, muun muassa diakonian ja kasvatuksen osalta. Rakenteelliset puitteet tulevat sote-uudistuksen myötä muuttumaan, siksi muutoksessa kannattaa olla tiiviisti mukana.
Seurakuntien rooli kuuluville
Seurakuntien on luonteva rakentaa muutostilanteessa uudenlaista kumppanuutta etenkin kuntien ja järjestöjen kanssa.
– Muutos on aito mahdollisuus arvioida ja uudistaa seurakuntien omia toimintoja, esimerkiksi diakonian ja kasvatuksen tehtäviä ja roolia ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Tässä muutoksessa seurakuntien on erittäin tärkeä käydä keskustelua omasta identiteetistä, toimintatavoista, uudenlaisista yhteistyökumppaneista ja -muodoista, Kuusimäki sanoo.
Hän näkee muutoksen erinomaisena mahdollisuutena paitsi uudelleenarvioida omia toimia myös sanoittaa ja viestiä niistä.
– Seurakuntien ja kirkon rooli ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä on huomattava. Siitä on hyvä nyt viestiä rohkeasti tulevien yhteistyökumppanien ja päättäjien suuntaan.
Kirkko puolustamaan heikoimpia
Palvelurakenneuudistus edellyttää seurakunnilta entistä enemmän heikoimpien edunvalvontaa. Monia uudistuksia kun yleensä toteutetaan vahvimpien ja kovaäänisimpien ehdoilla. Miten ihmiset löytävät tarvitsemansa palvelut? Ovatko ne kaikille saavutettavia, lasketaanko liikaa digi-osaamisen ja -resurssien varaan?
– Kirkossa tulee paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti seurata ja puolustaa heikoimmassa asemassa olevien oikeuksien toteutumista muutoksessa. Esimerkiksi valinnanvapauden vaikutus sote-palveluiden yhdenvertaisuuteen herättää huolta. Parantaako valinnanvapaus pitkäaikaissairaiden ja monipalveluasiakkaiden palvelujen saatavuutta? Miten valinnanvapaus toteutuu muistisairailla tai kehitysvammaisilla, Kuusimäki kysyy.
SOSTEn tekemän kyselyn perusteella myös monet sote-johtajat ovat olleet erityisen huolissaan edellä mainituista kysymyksistä.
– SOSTEn johtaja Anne Knaapi on todennut, että tarvitaan tarkkaa määrittelyä siitä, mihin sosiaali- ja terveyspalveluihin valinnanvapaus soveltuu. Jos asiakas tarvitsee valinnan tekemiseen tukea, tarvittava palveluohjaus on järjestettävä.
Teksti: Tiina Usvajoki
——————————————————————————————————
”KIRKOLLA ON OMA TEHTÄVÄNSÄ”
Sosiaalineuvos Kari Haavisto sosiaali- ja terveysministeröstä sanoo, että sote on lähinnä iso hallinnollinen muutos.
– Seurakuntien on tärkeää huolehtia siitä, että heillä on toimivat suhteet erityisesti paikalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön. Sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevät jatkossakin samat ihmiset. Vaikka yhteis-työtahon organisaation nimi muuttuisikin, henkilösuhteille ei tapahdu mitään. Sote voi näyttää monimutkaiselta, mutta sen avulla haetaan aidosti aiempaa yksinkertaisempaa mallia, Haavisto painottaa.
Tarkemmat linjaukset paljon puhutusta valinnanvapaudesta valmistuvat marraskuussa. Haavisto näkee seurakuntien työntekijät tärkeässä roolissa tässä muutoksessa.
– Seurakuntalaiset kysyvät varmasti kirkon työntekijöiden näkemyksiä ja neuvoja siitä, miltä valinnanvapaus yksittäisen seurakuntalaisen kannalta näyttää. Kokonaisuudesta on hyvä olla selvillä, hän neuvoo.
Hallituksen sote-linjauksen mukaisesti sote-alueet voivat käyttää palveluiden tuottamisessa yksityisiä, julkisia ja kolmannen sektorin palveluntuottajia. Kirkon vetovoimasta esimerkiksi diakoniapalvelujen tarjoajana Haavisto ei ole huolissaan.
– Kirkolla on oma tehtävänsä, joka ei häviä eikä muutu. Riittää, kun kirkko pysyy uskollisena tehtävälleen. Se ei kilpaile ja sen ei tarvitse lähteä kilpailemaan soten kanssa.
—————————————————————————————————-
”EI TARVITSE PELÄTÄ”
Jukossa eli julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestössä sotea valmisteleva Minna Holm sanoo suoraan, että tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida, mitä hyvää tai huonoa sotesta seuraa.
– Moni iso asia on yhä auki. Muutosten arviointiin vaikuttaa myös se, katsooko niitä asiakkaan, työntekijän vai veron-maksajan näkökulmasta. Juko toki tekee kaikkensa, että henkilöstön asema säilyy turvattuna sekä maakuntiin siirtyvien että entisten työnantajien palvelukseen jäävien osalta, Holm jatkaa.
Soten myötä kunnista siis siirtyy noin 200 000 työntekijää maakuntiin. Se on valtavan suuri muutos.
– Kirkon työntekijöitä tämä siirto ei koske. Seurakunnat ovat itsenäisiä työnantajia. Diakonia- ja nuorisotyön osalta muutokset näkyvät todennäköisesti siinä, keiden kanssa seurakunnat jatkossa tekevät yhteistyötä, Holm sanoo.
Uudistuksen myötä maakuntiin perustetaan uusia yksiköitä ja toimintamalleja uudistetaan reippaalla kädellä.
– Sotea ei tarvitse pelätä sen enempää kuin muitakaan organisaatiouudistuksia. Aika näyttää, mihin suuntaan asiat menevät. Ratkaisevaa on erityisesti se, mihin asiakkaiden valinnanvapaus johtaa eli mistä he jatkossa haluavat sosiaali- ja terveyspalvelunsa.
————————————————————————————————–
Sokra on iso asia
Euroopan sosiaalirahaston sosiaalisen osallisuuden edistämisen ja köyhyyden torjunnan uudessa toimintalinja 5:ssä keskitytään heikoimmassa asemassa olevien elämän parantamiseen. 156 hanketta parantaa suomalaisten osallisuutta ja palveluita ESR-rahalla. Jopa neljäsosassa näistä kirkko, seurakunnat ja diakoniatyö ovat vahvasti mukana.
Hankkeita tukee Sosiaalisen osallisuuden koordinaatio Sokra, joka on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteishanke. Sokra kokoaa ja välittää tietoa Euroopan sosiaalirahaston avulla kehitettävästä uudenlaisista arjen innovaatioista ja toiminnasta. Sokran viisi aluekoordinaattoria eri puolilla Suomea tukevat kumppanuuksien luomisessa, uusien hankkeiden virittämisessä sekä toimivat jo käynnistyneiden hankkeiden tukena.
Osallisuutta monella rintamalla
Osallisuus ei ole vain toimeentuloa ja työtä, vaan kuulumista yhteisöön sekä mahdollisuutta toteuttaa itseään mielekkäästi. Keinot osallisuuden lisäämiseksi voivat olla yksinkertaisia.
– Toimintalinja viiden hankkeissa naapuriäidit ovat lähteneet maahanmuuttajanaisten avuksi palveluihin. On luotu kaikille avoimia tiloja, joita nuoret saavat sisustaa ja muuttaa mieleisikseen. On järjestetty yhteisiä ruokailuja, joiden ruokalistoihin osallistujat ovat saaneet vaikuttaa”, kertoo Sokran erikoistutkija Anna-Maria Isola THL:stä.
Kirkon ja seurakuntien avulla on tuettu syrjäytyneitä, autettu köyhiä ja kehitetty heikoimmassa asemassa olevien palveluja kauan. Seurakunnat ja erilaiset uskonnolliset yhteisöt ovat myös aktiivisesti mukana 39:ssä Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja 5:n hankkeessa.
Kirkon diakoniatyöhön on perinteisesti sisältynyt osallisuutta lisääviä palasia – toimintaa mielenterveyden edistämiseksi ja yhteisöllisiä tapahtumia, jotka ovat koonneet ihmisiä yhteen.
– Kirkon toiminnassa ja diakoniatyössä osallisuutta estävät hierarkiat eivät välttämättä ole yhtä vahvasti esillä kuin muualla yhteiskunnassa, Isola toteaa.
Upeita hankkeita
Kun hävikkiruoka viime keväänä nousi puheenaiheeksi, oltiin ESR-hankkeessa askelen edellä. Hävikkiruokaravintola
Loop pystytettiin ESR:n tukemana, henkilökunnaksi saatiin heikossa työmarkkina-asemassa olevia.
Esimerkkeinä muista julkisuutta saaneista hankkeista ovat mm. Lapinlahden Lähde, Helsingin Diakonissalaitoksen nuorten elämänhallinnan parantamiseen keskittynyt Vamos, nuorten asumisen ohjaukseen keskittynyt Naksu sekä eri puolille Suomea levinnyt ViaDia ry:n Varikko-toiminta. Uusia, kansalaislähtöistä toimintaa toteutettavia hankkeita syntyy koko ajan.
– Se, että kehittämistyö jää osaksi pysyvää toimintaa, vaatii meiltä kaikilta vielä paljon. Hankkeita, joissa kirkon toimijoita on mukana, on rahoitettu yli 11 miljoonalla. Tämä julkinen investointi ei saa valua hukkaan. Vaikuttavakin tekeminen uhkaa jäädä piiloon, jos olemassa olevat järjestelmät ja päättäjät eivät havahdu niiden arvoon, aluekoordinaattori Tytti Tuulos THL:stä vetoaa.
Lisätietoa hankkeista: www.thl.fi/sokra
Lisätietoa Euroopan sosiaalirahaston rahoitushauista:
www.rakennerahastot.fi
Teksti: Lea Kurki, Tytti Tuulos ja Anna-Maria Isola
