Ammatillinen diakoniatyö on ylpeydenaihe

0
3032
SONY DSC

Olen lopettamassa puheenjohtajuuteni tähän viiteen vuoteen oman elämäntilanteeni vuoksi. Kiitän teitä kaikkia luottamuksesta. Arvostan liitossamme tehtävää työtä ja jäsenistöämme. Yhdessä olemme enemmän.

Tuntuu, että kirkossa kaikilla tahoilla ei ole oikein luottamusta meihin ammatillista diakoniatyötä tekeviä kohtaan. Meitä ja työtämme kyseenalaistetaan jatkuvasti kelpoisuusehtoja myöten. Ymmärtävätkö nämä tahot todella, mitä tämä jatkuva kyseenalaistaminen ja yllättävien käänteiden tekeminen aiheuttaa? Mistä tässä on oikein kysymys?

Kieltämättä mieleen tulee ajatus siitä, että samalla kun arvostellaan tekemäämme ammatillista diakoniatyötä, arvostellaan myös työmme kohdetta. Eivätkö luotamme apua hakevat ihmiset ole oikeita avun kohteita? Eikö heidän auttamisensa vaadi ammatillisuutta?

Olin diakoniatyössä Itä-Helsingissä 1990-luvun lamavuosina, kun ihmisiä alkoi virrata diakoniatyön asiakkaiksi. Eikö juuri tuolloin ammatillinen osaamisemme ollut avuksi siinä, että pystyimme vastaamaan tuohon hätään? Ihmiset elävät myös tänä päivänä haasteellisissa ja ongelmallisissa elämäntilanteissa. Moni tippuu tukiverkostojen läpi. Yhteiskunta on muuttunut kovaksi vähäosaisia kohtaan. Lisäksi vapaaehtoisuudesta puhutaan aivan kuin se olisi jokin uusi löytö. Vapaaehtoiset ovat olleet aina tärkeä osa diakoniatyötä. Heidän osallistamisensa vaatii kuitenkin koordinointia.

Tutkimusten mukaan kirkon tekemä auttamistyö on monen seurakuntalaisen syy kuulua kirkkoon. Kirkko voisi siis olla ylpeä diakoniatyöstä, mutta toisin näyttää olevan – paitsi juhlapuheissa. Liikemaailmassa ei koskaan lähdettäisi

ajamaan alas hyvin menestyvää osa-aluetta. Siellä pysähdyttäisiin tutkimaan, miten hyvin toimivan sektorin toimintatapoja voidaan hyödyntää yrityksen huonommin menestyvillä osa-alueilla. Tietysti on niitä kanssamatkustajia, jotka haluavat saada menestyvästä osasta kiitoksen yrittämällä tuoda esille omasta mielestään vielä fiksumpia ajatuksia, vaikka ne eivät käytännössä olisi kovin toteuttamiskelpoisia. On myös heitä, jotka parjaavat menestyvää osa-aluetta. Kun pitää kovaa ääntä jostakin, voi kuitenkin jotain oleellista jäädä piiloon metakan alle.

Jatketaan yhdessä työtä, jotta apua hakevat ihmiset saavat meiltä jatkossakin ammatillista apua.

Merja Korpelan puheenjohtajakausi päättyy vuodenvaihteessa.