Heli Salo ja Sinikka Leijo näkevät perheiden ahdingon

0
472

– Tuki perheille aikaisessa vaiheessa on elintärkeää, tähdentävät sisarukset Heli Salo ja Sinikka Leijo.

Diakoniatyön arkeen heillä kuuluvat perinteiset päivystykset, vastaanotot ja erilaisten ryhmien vetämiset. Vajaan 200 kilometrin päästä toisistaan asuvien sisarusten työn keskiössä ovat perheet.

Kutsu diakoniatyöhön kasvoi Lempäälän kodista. Äidin ja isän työ lähimmäisten hyväksi on vaikuttanut siihen, että molemmat ovat diakoniatyössä. Heli Salo ahertaa Haagan seurakunnassa ja Sinikka Leijo Tampereella Messukylän seurakunnassa.

– Näimme kotona, miten voi auttaa lähimmäisiä. Meillä saivat apua kodittomat ja alkoholisoituneet. Apua meni aina Viipurin katulapsille asti. Ehkä sieltä sitten kumpusi halu auttamiseen, Sinikka Leijo pohtii.

Eväitä arkeen

Arjen hätä näkyy Heli Salon ja Sinikka Leijon työssä.

– Tampereella meille hakeutuu paljon asiakkaita taloudellisten vaikeuksien perusteella. Heille annettava taloudellinen, henkinen ja hengellinen tuki on tärkeää. Aloitamme syrjäytymisen ehkäisemiskeksi pilottihankkeen, jossa on kymmenen kerran kokoontuminen. Se sisältää asiantuntijaluentoja, tiedon jakamista, liikuntaa, yhdessä olemista ja hengellistä ravintoa, Sinikka Leijo luettelee.

Heli Salon työssä korostuu perustyön lisäksi parisuhde- ja mielenterveystyö. Työsarka on rankka ja samalla mielenkiintoinen.

– Perheet ovat lujilla. Solmuja parisuhteessa -ryhmä antaa eväitä arjessa jaksamiseen. Haastetta riittää tällä alueella. Minun ei ole ikinä tarvinnut miettiä, onko työni merkityksellistä. Tämä on tärkeää työtä, vaikka palkka on pieni. Työn ilo kumpuaa muusta, Heli Salo toteaa.

Kohtaamisen tärkeys

Heli Salon mukaan moniongelmaisuus lisääntyy, ja apua olisi tärkeää saada aikaisessa vaiheessa.

– Ongelmien kasaantuminen näkyy arjen hätänä. On ikäviä esimerkkejä esimerkiksi mielenterveyskuntoutujista, jotka voivat jäädä heitteille. Heidän reseptinsä vain uusitaan, vaikka heidän tarvitsisi päästä ammattiavun piiriin.

Sinikka Leijo on surullinen, kun sosiaalityöntekijöillä ei ole juuri aikaa kohdata ihmisiä kasvotusten. Syystäkin juuri seurakunta voisi olla se paikka, jossa kohdataan. Yksi malli tästä on Tampereella seitsemännen kerran toteutettu Hyvän mielen päivä.

– Kaikille avointa päivää toteuttivat diakoniatiimit ja 47 vapaaehtoista. Päivässä eri alojen ammattilaiset lahjoittivat omaa ammattiosaamistaan asiakkaiden hyväksi.

Johtamisesta jaksamiseen

Esimiestehtävien hoitamiseen tulisi sisarusten mielestä satsata. Leijo on kirkon työnohjaajakoulutuksessa, ja lopputyön aiheeksi hän on miettinyt työyhteisön henkeä.

– Kirkossa pitäisi enemmän panostaa johtajien koulutukseen ja etenkin henkilöstöjohtamiseen. Tuki, kannustaminen ja kiitos vaikuttavat työilmapiiriin ja sitä kautta jaksamiseen. Työntekijät ovat niin sitoutuneita työhönsä, että he venyvät vaikka mihin, jos heitä kannustetaan.

Sisaruksien välimatka ei ole este asioiden jakamiselle. Puhelin pirisee ja työtäkin jakaen. Sinikka ja Heli toteavat voimavarakseen uskon. Se kantaa kaiken keskellä. Myös liikunta on molemmille tärkeää. Heli Salo on joskus jopa hiihtänyt työpaikalleen.

– Kun olemme useimmiten tekemisessä elämän varjopuolien kanssa, antaa rakastavan Jumalan läsnäolo voimia. Kaikki on suuremmissa käsissä, sisarukset toteavat.

dino-16-sisaret-heli-salo-hki-lok-akuu-kuvat-hannu-keranen-45

Diakoni Heli Salon työpaikka on Helsingin Huopalahdessa.

Teksti ja kuvat Hannu Keränen

 

 

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS