Olen muistellut ihmisten kanssa työurien alkuvaiheita. Moni muistaa olleensa innokas työntekijä, joka koki nuorena jaksavansa kaiken. Ajatukset pyörivät mielessäni erityisesti nyt, kun oma varsinainen urani on kesätöiden, harjoitteluiden ja muiden työkokemuksien jälkeen alkamassa. Allekirjoitan kohdan innokkuudesta. Jo perehdytysten jälkeen olen suunnitellut, kysellyt kysymyksiä, hihkunut haasteista. Kun innokkuuden pääsee kokemaan itse, alkaa tunnetta arvostaa enemmän.
Moni keskustelijoista on maininnut kaipaavansa myös työuransa alkuvaiheen työasennetta ja juurtumattomia ajatuksia. Jotkut kertovat väsyneensä innokkuuteensa, kun töitä ei osannutkaan lopettaa ajoissa oman jaksamisen kynnyksellä. Innokkuutta kuitenkin arvostetaan, sillä se tuo mukanaan innovatiivisuutta, motivoituneisuutta ja monesti myös tuloksia. Omaa osaamista ja ainutlaatuisuutta arvostetaan. Tuo arvostus on kuitenkin tipotiessään, kun se aiheuttaa väsymyksen kierteen ja uupumiseen nöyrtymisen.
Olenkin pohtinut, mitä odotamme uusilta työntekijöiltä. Odotammeko samaa innokkuutta kuin oman uramme alkuvaiheessa? Unohdammeko, että mekin saatoimme väsyä? Muistutammeko koskaan, että välillä saadaan tuloksia vähemmälläkin? Pelottelemmeko uusia työntekijöitä ajatuksella, jossa ’’nuorena jaksaa’’? Annammeko uusien työntekijöiden innostua työstään omalla persoonallaan? Kysymykset ovat jokaisessa työyhteisössä yksilöllisiä. Niihin ei osaa vastata kukaan ulkopuolinen. Se, mitä voisimme oppia, on kuitenkin olennaista.
Toivon, että voisimme ylläpitää innokkuuden tunnetta läpi uriemme, emme vain kaivata sitä. En usko, että toivomukseni toteutuu täysin. Joskus oma työ tympäisee jokaista. Toivon kuitenkin, että into säilyisi niin, ettemme odottaisi muiden täyttävän innokkuudellaan oman innokkuutemme aukkoja. Toivon, että lähipäivinä kysyt, mistä joku toinen tänään innostui. Erityisesti silloin, jos työyhteisössäsi on uusi työntekijä. Uskon innostumisen syyn ääneen lausumisen auttavan työurillaan eri kohdissa olevia kollegoita muistuttamaan itselleen jotakin, mikä unohtuu usein silloin, kun uusi työ jännittää, työ on juurtunutta tai haasteet loppuneet. Tärkeintä ei olekaan jaksaa olla innostunut, vaan olla sitä yksittäisissä asioissa. Niissä asioissa, joita juuri sinä tänään osaat ja voit. Jokainen päivä ei ole yhtä innostava, mutta yksikin asia voi innostaa itseäsi ja toista.
Henna Weckman
KNT opiskelijajaoksen
puheenjohtaja
henna.weckman@cou.fi
