Tähtäimessä taivaallinen työaika

0
3702

Työelämätutkija Marketta Rantama liputtaa taivaallisen työajan puolesta. Mitä hän sillä tarkoittaa ja onnistuuko se tiukassa työelämässä? 

Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Marketta Rantama on perehtynyt hengellistä työtä tekevien työaikakysymykseen, niin sanottuun ajattomaan työhön. Kirjassaan Taivaallinen työaika hän nostaa esille mielenkiintoisen ajatuksen: voisiko ajaton työaika olla toimiva malli myös muilla aloilla.

Rantama on erityisen kiinnostunut työntekijöiden jaksamisesta. Lokakuussa hän kävi Berliinissä EU-akatemian tilaisuudessa puhumassa pitkien työaikojen terveysvaaroista. Aiheesta on saatu tuoretta tutkimustietoa.

– Työterveyslaitos on tutkinut asiaa ja löytänyt yhteyden pitkien työaikojen, sydänperäisten vakavien sairauksien, depression, uniongelmien ja lisääntyneen alkoholin käytön välillä, Rantama aloittaa.

Tasapainottaa koko elämää

Ajattomassa työssä pitää siis olla joku tolkku, ettei ihminen sairastu tai uuvu taakkansa alle. Pitkät työpäivät eivät sinänsä ole vaaraksi terveydelle. Oleellista on, että ihminen huolehtii työstä palautumisesta.

– Ajaton ja taivaallinen työaika eivät ole toistensa synonyymeja. Taivaallisella työajalla tarkoitan juuri sitä, että siinä on huomioitu palautuminen ihmiselämän kokonaisuudessa. Riippuu yksilöstä, paljonko palautumisaikaa tarvitaan. Taivaallinen työaika -käsite sopii mielestäni kaikille aloille. Me kaikki tarvitsemme aikaa palautua, Rantama avaa.

Hänen mukaansa taivaallinen työaika saa voimansa kutsumuksesta ja elää hengittävissä työyhteisöissä. Sen kantavaksi voimaksi Rantama nostaa työn autonomian.

– Työntekijä osaa itse johtaa työ- ja vapaa-aikaansa. Elämä on kokonaisuus, ja taivaallinen työaika antaa tasapainon siihen. Moottorina on in-nostus ja se, että ihminen haluaa antaa parhaansa työssään, hän sanoo.

Rantama näkee, että hengellisen työn tekijät voisivat olla loistavia esimerkkejä taivaallisen työajan onnistuneesta toteuttamisesta.

– Työstään innostunut, levännyt ja tasapainoinen kirkon työntekijä on kuin keidas meille, jotka tarvitsemme voimaa ja uutta näkökulmaa elä-määmme.

Kevennä, jaksota, minilomaile

Rantama on tutkinut ajatonta työtä tekevien työtyytyväisyyttä. Keskeiseksi tyytyväisyyttä lisääväksi tekijäksi nousi juuri mahdollisuus vaikuttaa työrytmiinsä.

– Autonomisuus on kirkon työssä ja akateemisessa maailmassa merkittävä voimavara. Vuosi sitten tekemässäni kyselyssä monet vastaajat totesivat pärjäävänsä vallan hyvin ajattomassa työssään, Rantama kertoo.

Työhyvinvointi edellyttää sitä, että työntekijä osaa ottaa työaikansa tarjoamat edut käyttöönsä.

– Työpäivää voi keventää tai jaksottaa tarpeen mukaan. Aikaa voi käyttää hyvällä omalla tunnolla myös omien asioiden hoitamiseen. Jotkut pitävät minilomia työpäivän aikana. Se voi olla lounas puolison kanssa, kampaajalla käynti tai kävelylenkki.

Huono johtaminen on riski

Ajattomalla työajalla on myös riskinsä. Isoimpia niistä on huono johtaminen.

– Huonosti johdetussa työyhteisössä joku puurtaa pitkää päivää ja toiselle ei tunnu kertyvän työtehtäviä. Epätasa-arvoinen työyhteisö kuormittaa ja heikentää työilmapiiriä. Toinen riskitekijä on liika innostuminen. Uusi työntekijä ajaa itsensä äkkiä piippuun, jos ei kukaan ole toppuuttelemassa.

Tarvitaan hyvää perehdyttäjää ja viisasta mentoria, jotta opitaan rytmittämään työaikaa oikealla tavalla.

– Jatkuvasti ylipitkää työpäivää puurtavia tulisi ohjata työpäivän rajaamiseen ja työajan rytmittämiseen.

Käytäntö voi olla toista

Rantama tietää vallan hyvin, että taivaallisen työajan noudattaminen ei ole aina helppoa. KNT:n tutkimuksen mukaan vain 40–60 prosenttia nuorisotyöntekijän työstä on päätyötä, muu aika menee töihin, jotka vain jonkun täytyy tehdä. Esimerkiksi hallinnollisia töitä saatetaan jakaa työntekijälle, jolle niiden tekeminen ei kuulu.

– Tämä on tuttu keskustelunaihe myös yliopiston työssä, kun tukihenkilöstöä on jouduttu vähentämään. Työelämän yleinen suunta kulkee vääjäämättä tähän suuntaan, Rantama toteaa.

Diakoniabarometri 2016 puolestaan kertoo, että diakoniatyöntekijöiden työajasta jää nykyään alle puolet asiakastyöhön, joillakin vain 10–20 prosenttia.

– Minusta on seurakuntalaisena tosi surullista, jos kirkon työntekijällä on kiire ihmisen luota täyttämään tilastoja tai kokoustamaan. Kyllä kirkon tehtäväalue on ihmisten kohtaamisessa. Toivon kirkon hallinnollisen työn kevenemistä, Rantama sanoo.

Työtapoja kehittämään

Nykypäivänä vakituiset työsuhteet, toimet ja virat, eivät ole enää itsestäänselvyys. Esimerkiksi eläköityneen nuoriso- tai diakoniatyöntekijän tilalle ei välttämättä palkata uutta, kelpoisuusehdot täyttävää tekijää. Työn määrä ja osaamisen tarve eivät kuitenkaan ole vuosien saatossa vähentyneet, pikemminkin päinvastoin. Kirkon työntekijät kohtaavat päivittäin ihmisiä, joiden vaikeudet ovat erittäin monimutkaisia.

– Kirkon nuorisotyöntekijöitä todella tarvitaan. Nuorten ja ylipäätään perheiden tukemisessa tarvitaan innostuneita työntekijöitä. Olen ohjannut ihmisiä usein myös diakoniatyöntekijän vastaanotolle, kun on tarvittu apua kompleksisissa elämän kysymyksissä. Ihmiset kaipaavat rinnalla kulkijaa ja auttajaa, Rantama näkee.

Työtaakasta selviämisen avuksi hän tarjoaa työn kehittämistä, työtapojen uudelleen miettimistä ja ilmapiiristä huolehtimista.

– Seurakuntien työyhteisöjen tulee avartua ja päästää ilmaa sisälleen. Kuinka paljon meillä tuhlataan työvuosia, kun me seurakunnissa teemme työtä vain toisillemme ja eri työalat pyrkivät osoittamaan tarpeellisuuttaan? Työyhteisöissä saattaa olla jännittynyt ilmapiiri, eikä uusia avauksia uskalleta tehdä. Työyhteisöongelmat syövät eväät, jotka tarvitaan ihmisten kohtaamiseen. Se on todellista resurssien tuhlausta.

——————————————————————————————————

Liikaa töitä? Mitä teen?

Entä miten työntekijän pitäisi toimia, kun työn määrä kasvaa liialliseksi tai tehtävät laajentuvat ohi oman osaamisalueen?

– Työntekijän turvana on työturvallisuuslaki, joka velvoit-taa työnantajaa arvioimaan myös työn psykososiaaliset kuormitustekijät. Seurakunnissa on työsuojelupäälliköt ja -valtuutetut, joiden tehtävänä on opastaa näissä kysymyksissä, Marketta Rantama sanoo.

Hän on esittänyt kirjassaan mallin hengellisen työn kuormituksen arviointiin. Käytännönapua voi löytyä myös uusista työaikamalleista.

– Vastuu puuttua haitalliseen kuormittumiseen on työntekijän esimiehellä, Rantama muistuttaa.Toisaalta hän haluaa rohkaista seurakuntien työntekijöitä avautumaan uusille työtehtäville.

– Ne voivat rikastaa työtä ja antaa sille uutta suuntaa.

——————————————————————————————————

Kirkkoneuvous Pekka Huokuna vastaa: Miten kirkon keskushallinto tukee seurakuntatyötä tekevien jaksamista?

– Jaksamisen kysymykset ovat ensisijaisesti oman työnantajan kysymyksiä. Työalojen yhteisten tapahtuminen yksi tehtävä on tukea jaksamista ja työhön motivoitumista. Olennaista on myös tiivis yhteydenpito erilaisten työryhmien välillä.

Toimiva esimerkki tästä on kasvatuksen henkilöstön yhteinen uutiskirje.

Diakoniassa on Parempaan jaksamiseen -hanke, jonka tarkoituksena on tukea työntekijöitä. Lisäksi strategiset linjaukset, strategisen suunnittelun tukeminen, kehittämishankkeet, koulutukset ja esimerkiksi Diakoniaba-rometri antavat välineitä suunnitelmalliseen työntekoon.

Kaiken kaikkiaan herää ajatus työn kohdentamisen ja henkilöstösuunnittelun tärkeydestä. Olisi tärkeää välttää satunnaisia henkilöstövähennyksiä esimerkiksi eläköitymisten perusteella ja huolehtia resurssien ja tehtävien yhteydestä.

—————————————————————————————————–

Palautuminen haltuun

  1. Unohda work-life-balance ja keskity life-balanceen.

2. Älä katso niinkään tunteja vaan katso, mitä saat aikaan.

3. Huomioi palautumisaika. Vapauta aivosi murehtimasta työjuttuja, pidä ”minilomia”, käy kävelemässä, naura työtovereittesi kanssa, pidä lounastauko, anna elämänilosi näkyä. Olethan ilosanoman viejä kirkon perustehtävän mukaisesti.

4. Mieti työpäiväsi alussa (ennen sähköpostin avaamista) päivän kulku ja kirjaa paperille tai sähköisesti keskeiset tehtävät ja tavoitteet. Merkitse päivän aikana tehtävät suoritetuiksi. Listalle voit laittaa myös mieltä kuormittavat yksityiselämän tehtävät.

5. Johda työaikaasi ja seuraa ajankäyttöäsi. Älä yritä tehdä monta asiaa samanaikaisesti. Pidä voimatunti, jolloin teet keskittyneesti tietokonetyöt. Kehitä sähköpostin käyttöäsi. Edistä omalta osaltasi kokouskäytäntöjen sujuvuutta.

6. Pidä kehumiskeskustelu itsesi kanssa ja kehu myös työkaverisi. Te kirkon työntekijät olette iankaikkisuuden ammattilaisia. Kantakaa ylpeydellä tätä perustehtävää sydämissänne. Teitä todella tarvitaan.

Lähde: Marketta Rantama, lisäinfoa: www.markettarantama.fi

—————————————————————————————————

dino

• Kirkon koko henkilöstön lukumäärä oli 20 338 henkilöä vuonna 2015.

• Vakinaisen henkilöstön lukumäärä oli 12 958 henkilöä ja määräaikaisen 7 380 henkilöä.

• Vuosityöaikaan suhteutettuna kokoaikaisia työntekijöitä oli kuitenkin vain 14 179.

• Hallinto -ja toimistotyössä oli 12,9 % kirkon työntekijöistä

• Kiinteistö – ja kirkonpalvelustyötä teki 16,9 %

• Hautausmaatyössä oli 22,3 %

• Seurakuntatyötä teki 46,0 %

• Muut työt 2,0 %

Lähde: sakasti.fi/tilastot

—————————————————————————————————

Teksti Tiina Usvajoki 
Kuva Raija Törrönen