Kohti vahvaa seurakuntalaisuuden kirkkoa

0
2721

Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma uskoo, että kirkon
virkarakenne kevenee. Se muuttaa palkatun henkilöstön roolia.

Espoon hiippakunnan piispan Tapio Luoman mukaan kirkon toimintakulttuurin muutos saa aikaan sen, että tulevaisuudessa työalojen väliset raja-aidat madaltuvat.

– Tulevaisuudessa on meidän jokaisen, mitä työtä me sitten teemmekin kirkossa, nähtävä oma tonttimme huomattavasti laajempana kuin nyt, hän tarkentaa.

Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että jatkossa esimerkiksi diakoniatyössä on mietittävä entistä enemmän, miten nuoret kohdataan. Samoin myös nuorisotyössä on jatkossa nähtävä työn kenttä huomattavan laajana.

Toimintakulttuurin muutokseen kirkkoa ajaa muun muassa jäsenmäärän pienentymisestä seuraava talouden heikkeneminen.

Ammattiryhmät säilyvät

Luoman mukaan kirkon täytyy varautua siihen, että henkilöstömäärä tulee väistämättä pienenemään. Samalla vapaaehtoisuuden ja seurakuntalaisuuden rooli tulee kasvamaan vääjäämättä suuremmaksi.

Tästä huolimatta Luoma ei usko, että kirkosta häviää ammattiryhmiä, vaikka työaloilla työskentelevien määrä pieneneekin.

– Enkä pidä sitä edes toivottavana. En usko, että mikään nykyisistä ammattiryhmistä häviää. Eikä se ole kenenkään tarkoituskaan, koska meillä on erittäin ammattitaitoista väkeä töissä, hän lisää.

Työalatkaan eivät häviä. Esimerkiksi nuoriso- ja diakoniatyö ovat niin vahvasti osa kirkon elämää, että ne eivät tule katoamaan muutostenkaan keskellä.

Luoma korostaa sitä, että juuri diakonia- ja nuorisotyössä vapaaehtoistyön rooli on ollut merkittävä kautta aikojen, ja näillä työaloilla on opittu jotain tärkeää vapaaehtoisten johtamisesta.

– Mietin, että miten sen viisauden ja ymmärryksen saisi laajemmin käyttöön koko kirkon työhön.

Henkilöstön rooli muuttuu

Luoma näkee, että jos kirkko haluaa ottaa seurakuntalaisuuden ja yhteisen pappeuden vakavasti, seurakuntalaisille pitää myös antaa enemmän vastuuta.

– Vastuun antaminen vapaaehtoisille edellyttää kirkolta kasvamista. Vapaaehtoistyön johtaminen on erilaista kuin palkatun henkilöstön johtaminen, ja se asettaa johtamisen uuden haasteen eteen.

Yksi avainkysymyksistä on se, miten paljon kirkon palkattu henkilökunta on valmis luottamaan vapaaehtoisiin.

Vapaaehtoisten vastuunkannon lisääntyminen muuttaa Luoman mukaan palkatun henkilökunnan roolia seurakunnissa.

– Meistä tulee enemmän sparraajia, motivoijia ja innostajia.

Mikä on kirkkohallituksen rooli?

Kirkon toimintakulttuurin muutos ei koske pelkästään henkilöstöä. Kirkon sisällä on paineita muuttaa myös päätöksenteon organisaatiota. Esimerkiksi kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä visioidaan muun muassa sitä, että kirkkohallituksen nykyistä kokoonpanoa supistettaisiin ja samalla vastuuta siirrettäisiin hiippakunnille.

Luoma korostaa, että kyseessä on vasta mietintö, eikä mitään päätöksiä asiasta ole tehty.

– Sekin on täysin auki, mitkä tulisivat tuomiokapitulin ja hiippakuntien resursseiksi.

Luoma korostaa edelleen kirkkohallituksen roolia esimerkiksi suhteissa valtiovaltaan ja kirkon edunvalvonnassa.

– Se asiantuntemus, mikä kirkolla on, kanavoituisi tulevaisuudessa edelleenkin kirkkohallituksen kautta suhteessa valtiovaltaan, eikä sitä voi hajauttaa hiippakuntiin.

Hengellinen profiili terävämmäksi

Luoma kaipaa kirkolta muutosten keskellä oman hengellisen profiilinsa ja itsetietoisuuden terävöitymistä, kirkon perimmäisen tehtävän muistamista.

– Minä toivon, että tulevaisuuden kirkko on sellainen hengellinen yhteisö, jossa ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen panostetaan.

Luoma nostaa mielellään esiin Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Se on kirkon omaleimainen piirre, jota ei löydy mistään muualta.

– Tähän lähetyskäskyyn liittyy viesti, että älkää jääkö paikoillenne omiin kupliinne, vaan menkää eteenpäin.

—————————————————————————————————

Pohjanmaalta Espoon piispaksi

• Kirjoitti ylioppilaaksi Vaasassa 1981 Onkilahden lukiosta.

• Valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1987, jolloin hänet vihittiin papiksi Lapuan hiippakuntaan.

• Kurikassa syntynyt, mutta Vaasassa varttunut Luoma väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1999 teologian ja luonnontieteiden suhteista.

• Toimi 11 vuotta Peräseinäjoella pappina, minkä jälkeen vuodesta 1998 vuoteen 2002 työskenteli Ilmajoella kappalaisena.

• Aloitti 2002 Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana, kunnes vuonna 2012 astui Espoon hiippakunnan piispan tehtävään.

—————————————————————————————————

Teksti Miika Manninen
Kuva reijo koirikivi ja Markku Pihlaja, Kirkon kuvapankki