Rohkeus, sitkeys ja suuri sydän

0
474

Maarit Tastula on tehnyt viimeisimpänä ohjelmanaan lyhytelokuvan Tasa-arvon historia. Lyhytelokuva käsittelee naisten tasa-arvoisten oikeuksien syntyä ja palaa historiassa taaksepäin. Esille nousee myös kirkko, jonka vaikutuksesta Suomeen saatiin kaikille tasa-arvoinen mahdollisuus käydä koulua.

Maarit Tastula on tottunut pureutumaan niin poliitikkojen kuin arjen selviytyjien tarinoihin. Alun perin hänestä ei pitänyt tulla televisiotoimittajaa.

– Minusta piti tulla jossain vaiheessa eläinten käyttäytymistieteilijä. Viihdyin nuorena paljon ravi- ja hevostallilla. Kesytin hevosia, joita ihminen oli kohdellut huonosti. Se kasvatti minulle isot korvat. Oli pakko oppia kuuntelemaan, lukemaan eläimen kehon kieltä ja rakentamaan keskinäistä luottamusta. Näistä opeista on ollut paljon hyötyä työssäni toimittajana, Tastula kertoo.

Raamatusta uusi maailma

Halu vaikuttaa ja muuttaa maailmaa lähti omasta tahdosta.

– 1960-luvulla vartuin iltatähtenä perheessä, jossa isä oli puuseppä ja äiti oli kotona lasten  kanssa. Kotona ei kirjasivistystä arvostettu yhtä paljon kuin käsillä tekemistä, mutta opin lukemaan jo alle 5-vuotiaana. Minusta tuli kirjaston asiakas samantien. Kotoa löytyi tasan kaksi kirjavaihtoehtoa; Raamattu ja Sillanpään Ihmisiä suviyössä. Vanhempien mielestä Raamattu oli parempi valinta. Niinpä tunsin jo ennen kouluunmenoa hyvin Joosefin Egyptin valloituksen ja Mooseksen erämaavaellukset. Vanhan testamentin tarinat veivät kohti uusia tarinoita, joita kirjaston hyllyillä riitti, Tastula muistelee.

1960-luvun Suomi oli vielä sukupuoliroolien suhteen vanhakantainen maa. Tastulan perheessä oli kolme tyttöä, ja hän muistaakin, miten sukulaistädit surkuttelivat vanhempien kovaa kohtaloa, kun ”ei teillekään poikia perheeseen suotu”.

– Tämä lause sai halun näyttää niin itselle kuin perheelle, että kyllä minusta on johonkin, vaikka olenkin tyttö.

Tastulasta tulikin sukunsa ensimmäinen yliopisto-opiskelija.

Lyhytelokuva tasa-arvosta

Tastula pitää YLE:n arkistoja historiallisena aarteena. Hän sai niistä aineistoa lyhytelokuvan tekoon, joka käsittelee kansakuntamme kulkua vaikeuksien kautta voittoon. Rohkeus, sitkeys ja suuri sydän ovat olleet avainsanoja tasa-arvon syntymisessä.

– Omien teini-ikäisten lastenikin on ehkä vaikea tajuta, minkälainen menestystarina satavuotias Suomi on. Moni asia, joka on heille itsestäänselvyys, on saavutettu kovalla työllä ja sitkeällä sydämellä. Suomalaiset ovat sanamukaisesti nousseet ryysyistä rikkauksiin. Suomalaiset naiset, jotka alkoivat vaatia tasa-arvoa ja äänioikeutta itselleen, eivät lannistuneet, vaikka heitä pilkattiin ja heille naurettiin.

Lyhytelokuvassa kerrotaankin, miten Suomen naiset saivat pikku hiljaa äänioikeuden, mahdollisuuden opiskella ja ylipäänsä vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ilman, että kukaan miespuolinen sukulainen tai Suomen laki sitä pystyi estämään.

– Mielestäni koulussa on jo nyt liian vähän historian opetusta. Historia todistaa, että asioihin voi vaikuttaa ja että unelmien eteen kannattaa tehdä työtä.

Kirkko patisti lukemaan

Tastula näkee Martti Lutherin aikansa vallankumouksellisena vaikuttajana.

– Luther halusi, että jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoon ja edellytti, että jokaisella tulisi siksi olla oikeus perehtyä itse Raamattuun eikä luottaa pelkästään pappien tulkintaan. Se edellytti lukutaitoa, Tastula pohtii.

– Kirkko opetti vuosisatoja ennen kansakoulua ihmisiä lukemaan myös meillä Suomessa. Kinkereillä kuulusteltiin Katekismusta, kiertokoulussa opetettiin aakkosia ja kirjoittamaan ja rippikouluun tuotiin nuoria jopa käsiraudoissa, jos ei rippikoulu muuten houkutellut. Se oli oman aikansa pakkosuomea, jota moni piti ajan tuhlaamisena turhuuteen. Vasta vuosisatoja myöhemmin tajuttiin, miten tärkeä tekijä lukutaito oli koko kansakunnan menestystarinan kannalta, hän jatkaa.

Tastula arvostaa luterilaista demokratian pohjavirettä. Sekä tytöille että pojille haluttiin antaa samanlainen opetus.

Snellman ja Cygnaeus

Tastula pohtii myös kirjailija J.V. Snellmannin (1806-1881) aikaista ihanneyhteiskuntaa sekä pappi Uno Cygnaeuksen (1810-1888) vaikutusta koulunkäyntiin.

– Snellmannin mielestä naisen paikka oli kotona ja lasten siveyskasvatus oli naisen työtä. Yhteiskunta sen sijaan vaatii älyä ja kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia, ja siksi sinne oli pääsy vain miehillä. Naisten erilaista roolia perusteltiin äitiydellä sekä myös fyysisellä heikkoudella, emotionaalisella ailahtelevaisuudella ja kyvyttömyydellä syvempään ajatustyöhön. Miehet olivat ihmisen prototyyppi, naiset poikkeamia säännöstä.

– Kansakoulun isänä tunnettu pappi Cygnaeus teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja sai sieltä ideoita uudenlaiselle kansanopetukselle. Hän vaati, että perusopetuksen pitäisi olla kaikkien oikeus, yhteiskuntaluokasta tai sukupuolesta riippumatta, Tastula kertoo.

Uuden testamentin arvot

Tastulan mukaan Uusi testamentti on antanut meille tärkeät arvot. Erityisesti Jeesuksen Vuorisaarnan opetus sekä Rakkauden kaksoiskäsky olivat radikaaleja oppeja Jeesuksen aikaisessa maailmassa, jossa koston laki – ”silmä silmästä, hammas hampaasta” – oli yleisesti hyväksytty arvo.

– Näitä opetuksia meille on päntätty päähän, ja ne ovat vaikuttaneet kansakuntamme mentaliteettiin. Sotaveteraanit pitivät rintamalla kiinni kaveria ei jätetä -periaatteesta. Rakkauden kaksoiskäskystähän siinäkin on kysymys. Uuden testamentin rakkauden oppi on ollut sivistyksen ja ihmisenä kasvami-sen ytimessä Suomessa. Toivottavasti se siellä myös pysyy, Tastula toteaa.

————————————————————————————————-

”Kirkko tukee yksin jääviä”

Yksinäisyys on Tastulan mielestä yksi tämän päivän vakavimmista kansansairauksista. Siihen ei vain suhtauduta yhtä suurella vakavuudella kuin ylipainoon tai kakkostyypin diabetekseen.

– Hevosmiesten korkeakoulussa oppini saaneena väitän, että jokaisella meistä on tarve kuulua laumaan.

Liiallinen oman edun tavoittelu on tullut monelle ensisijaiseksi arvoksi. Myös ihmissuhteet perustuvat usein hyödyn näkökulmaan.

– Oman edun tavoittelua perustellaan sillä, että se synnyttää hyvää automaattisesti myös muille. Mutta synnyttääkö se, Tastula kyseenalaistaa.

Ydintehtävät unohtuneet

Organisaatiokeskeinen ajattelukaan ei aina tuota parasta mahdollista tulosta. Moni organisaatio on muuttunut niin monimutkaiseksi tilaaja-tuottaja-malliksi, että itse ydintehtävä on unohtunut uudistamisen ja jatkuvan tehostamisen vauhdissa.

– Sosiaalityö syntyi auttamaan ahdingossa olevia ihmisiä eteenpäin, eikä työn hallinnointi kuulunut ydintehtäviin. Välillä tuntuu, että roolit ovat nyt vaihtuneet, Tastula sanoo

– Odotan sitä päivää, jolloin lastensuojelun rankkaa kenttätyötä tekevälle maksetaan enemmän palkkaa kuin sille hallintoviranomaiselle, joka saa tehdä turvallisesti siistejä sisätöitä.

Neuvolasta tosielämän Tinder

Moni satavuotiaan Suomen sosiaalisista innovaatioista toimii yhä. Tastula näkee neuvolat kullanarvoisina. Neuvolatoiminta on kaikille ilmaista ja tavoittaa lähes kaikki äidit ja lapset. Parannusehdotuksiakin hän löytää.

– Äitiysneuvolassa mitataan, punnitaan ja rokotetaan, mutta yhä useammalla ihmisellä suurimmat murheet ovat sydämessä: yksinäisyyttä, ylivelkaantumista tai mielenterveysongelmia.

– Neuvolatoiminta voisi olla tosielämän Tinder, kohtauspaikka, jossa tsemppauskaverit potkisivat persuksiin ja rohkaisisivat lähtemään vaikka harrastustoimintaan mukaan. Kaikkiin ongelmiin ei tarvita aina asiantuntijaa.

Tastula näkee tässä myös kirkon yhteistyökumppanuuden mahdollisuuden.

Kirkon rooli tänään

– On harmillista, että lähimmäisenrakkauden sanoma on osin unohtunut tänä päivänä. Olen omille lapsillenikin sanonut, että Jeesus oli kova jätkä. Siksi kristillisyyden ytimen toivoisi olevan enemmän läsnä ihmisen elämässä. Vihapuhe ei siihen kuulu.

– Kirkko näkyy usein julkisuudessa vanhatestamentillisena lakiuskona. Rakkauden ja tasa-arvoisuuden sanoma helposti unohtuu.

– Kirkolla on mahtava hengellinen sanoma, joka on jättänyt meille kansakuntana hienon eettisen perinnön. Vaikka ei olisi kovin uskonnollinenkaan, niin Uuden testamentin ihmiskuva ja Jeesuksen antama esikuva voisivat yhä olla monelle se ankkuri, joka pitää pään pinnan yläpuolella.

Vähemmän omaa napaa

– Kirkon tekemä diakonia- ja kasvatustyö tukee ihmistä, joka jää yksin ja avun ulkopuolelle. Maksan kirkollisveroni kiltisti, jos sillä rahalla autetaan ihmistä epätoivossa, pohtii Tastula ja tietää, että diakoniatyö voi olla viimeinen tolppa, johon voi nojata ennen luhistumista.

Tänä päivänä myös vapaaehtoistyö on nousussa. Elämää ei tarvitse rakentaa vain oman navan ympärille.

– Kannattaa jonain iltana kaivaa oma napa esiin ja tutkiskella sitä. Napahan on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se on hyvä muistutus siitä, miten alusta pitäen elämämme on ollut toisen ihmisen varassa. Toisaalta napa, jolla ei ole enää yhteyttä toiseen ihmiseen, on vain pieni kuoppa vatsapoimujen välissä. Siihen ei mahdu edes 20 sentin kolikko, Tastula naurahtaa.

————————————————————————————————–

Teksti Eliisa Ala-Kuusisto
Kuva Seppo Sarkkinen/Yle Kuvapalvelu

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS