Kevään kuntavaaleissa oli ilahduttavan runsaasti ehdolla diakonia- ja nuorisotyön asiantuntijoita. Haastattelimme neljä läpipäässyttä.
- Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä kunnanvaltuutettuna?
- Mitä ajattelet sotesta?
- Miten ammattisi näkyy työssäsi kunnanvaltuutettuna?
- Näetkö ristiriitaa siinä, että seurakuntatyössä olet ollut kaikkien palvelija ja nyt esiinnyt tietyn puolueen aatemaailman edustajana?
- Minkä asian haluaisit muuttaa tai korjata suomalaisessa yhteiskunnassa?
Marjo Hautala
Nuorisotyönohjaaja, Posio (kesk.)
- Tärkeitä asioita minulle ovat perheiden, lasten ja nuorten asioista huolehtiminen. Ihmisen tulee mielestäni olla keskiössä päätöksenteossa. Päätöksiä tehtäessä asiat ratkaisee yleensä raha. Useimmiten päätökset kuitenkin kohdistuvat ihmiseen. Siksi pitää selvittää, miten päätösten seuraukset vaikuttavat kuntalaisiin eli yksittäisiin ihmisiin. Kunnanvaltuutettuna toivon, että kuntalaiset ottavat yhteyttä ja kertovat mielipiteitään ja toiveitaan.
- Sosiaali- ja terveyspuolella menot on kunnissa saatava kuriin. Meillä Posiolla on sosiaali- ja terveyspalvelut ulkoistettu jo viime vuonna. Sen takia menoja on saatu leikattua ja kunnan taloutta korjattua. On mielenkiintoista seurata, kuinka ulkoistus toimii. Monenlaisia mielipiteitä kuntalaisilla varmasti on, mutta minulla on sellainen tuntuma, että palvelut ovat olleet kuntalaisten saatavilla samalla tavalla kuin ennenkin. Jopa paremmin, kun paikkakunnalla on nykyään saatavilla myös erikoislääkäreiden palvelut.
- Ammattini ja koulutukseni (kirkon nuorisotyönohjaaja ja KM) takia toivon saavani paikan hyvinvointilautakunnassa. Kasvatuksen ja sosiaalityön asiat ovat vahvinta ja tutuinta aluettani. Kasvatuksen ammattilaisena lasten, nuorten ja perheiden elämään vaikuttavat asiat kiinnostavat eniten. Lähetyssihteerinä koen läheisiksi myös pakolais- ja maahanmuuttokysymykset.
- En näe ristiriitaa siinä, että seurakunnan työntekijänä olen mukana myös puoluepolitiikassa. Uskon, että ainakin näin pienellä paikkakunnalla äänestäjät ovat ennen kaikkea äänestäneet henkilöä, eivätkä puoluetta. Siksi koen, että olen myös tässä tehtävässäni kaikkien palvelija, en vain keskustalaisten.
- Positiivisuutta toivoisin lisää. Positiivinen asenne ihmisiin ja asioihin tuo hyvinvointia jokaiselle. Siihen jokainen voi itse vaikuttaa.
Marjo Rundgren
Diakonissa, Rovaniemi (sd.)
- Perheiden, lasten ja ikääntyvien auttaminen ajoissa yhteistyötä tiivistämällä ja toimivia palveluita järjestämällä. Turvalliset ja terveelliset oppimis- ja kasvuympäristöt. Jokainen kuntalainen on avun arvoinen. Myös yksinäisyyden lievittäminen on minulle tärkeää. Tähän pyrimme lisäämällä osallisuutta (asukastupatoiminta) ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia (esim. kuulemistilaisuudet, kyselyt) jo ennen päätöstentekoa.
- Sote herättää ristiriitaisia tunteita. Toivon, että asiat valmisteltaisiin riittävän hyvin. Mallissa on vielä paljon avoinna olevia asioita, kuten valinnanvapauslain valmisteluun liittyvät asiat. Kansalaisten palvelujen saatavuus tulee turvata. Sote-alueilla sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteko siirtyy kuntien yhteistoimintarakenteisiin (maakuntatasolle) ja siten irtaantuu yksittäisen kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevasta päätöksenteosta muuttaen nykytilannetta. Karkaavatko kustannukset käsistä? Saadaanko sittenkään parannettua yhdenvertaisuutta?
- Koulutukseni antaa laaja-alaisen pohjan toimia valtuutettuna. Diakoniatyöntekijänä kohtaan erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ja näen yhteiskuntamme eriarvoistumista. Kaupunginvaltuutettuna pyrin tekemään päätöksiä siten, että ne tukisivat heikoimmassa asemassa olevia kuntalaisia.
- Kaupunginvaltuutettuna koen tekeväni päätöksiä kaikkien kaupunkilaisten parhaaksi. Näen, että päätöksenteossa eri puolueet tuovat arvomaailmansa kautta arvokkaita eri näkökulmia päätöksiin ja ryhtiä yhteistyöhön sekä käytännön toimintaan.
- Toivon, että jokaisella suomalaisessa yhteiskunnassa asuvalla olisi perusasiat hyvin ja että jokainen ihminen kokisi edes joskus olevansa arvokas, rakastettu ja onnellinen. Aito läsnäolo ja kohtaaminen kunniaan.
Päivi Liu
Diakoni, Pornainen (sd.)
- Luottamustehtäviä ei ole vielä jaettu, mutta tärkeintä on pitää kunnan talous kunnossa palvelujen turvaamiseksi. Tänä vuonna saamme kunnan talouden tasapainottamisohjelman päätökseen ja valtuusto tekee uudet strategiset linjaukset. Haluan jatkaa vielä kunnanhallituksessa sekä olla mukana perusturvalautakunnan saattohoidossa maakunnan syliin.
- Kuntamme on mukana Keski-Uudenmaan sotevalmistelussa, jossa kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen alueellista sote-mallia Valinnanvapaus-kokeiluhankkeessa. Toivon, että käynnissä olevien kokeiluhankkeiden kautta saatavaa tietoa uudistuksesta hyödynnetään oikeasti ja uudistusta viedään eteenpäin asteittain. Pelkään pakkoyhtiöittämistä ja kustannusten nousua, lähipalvelujen karkaamista ja hoitoketjujen pirstaloitumista sekä henkilökunnan jaksamista tässä uudistusvimmassa. Digitalisaation tuomat innovaatiot eivät ole kaikkien asiakkaiden ulottuvilla, mikä näkyy jo nyt diakonian lisääntyvässä työmäärässä.
- Koska asun ja teen työni samalla pienellä paikkakunnalla, niin luonnollisesti olen yhdet seurakunnan kasvot. Seurakunnan käden jäljet näkyvät luottamustehtävissäni, ja koen myös arvostusta ammattiani kohtaan. Ammattini takia minut valittiin mm. kutsuntalautakuntaan. Joskus olen pystynyt auttamaan asiakasta saamaan helpommin esimerkiksi asunnon. Perusturvalautakunnassa se näkyy ehkä eniten, koska diakoniassa kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut, hoito- ja hoivapalvelut sekä kasvatus ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Olen iloinnut kuluneena kautena erityisesti mahdollisuudestani olla puheenjohtajana Kohti omaa kotia -projektin ohjausryhmässä kehittämässä Mustijoen alueella kehitysvammaisten asumispalveluja sekä harrastustoimintaa.
- Olen ollut diakoniatyössä Pornaisissa vuodesta 1991 ja 1997 lähdin mukaan tuomaan omaa ammatillista osaamistani perusturvalautakuntaan. Suurimmat ristiriidat olen kokenut niissä tilanteissa, joissa olen ollut napit vastakkain viranhaltijoiden kanssa lähtiessäni reklamoimaan asiakkaiden päätöksistä. Pienessä kunnassa ei ole suuria aatteellisia vääntöjä puolueiden kesken, sillä rahat ovat tiukalla. Koen, että valtuutettuna teen työtä kaikkien kunnan asukkaiden yhteiseksi hyväksi. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, eikä se suju muuten kuin yhteistyöllä. Keskinäisiä välien selvittelyjä tulee inhimillistä kyllä aina silloin, kun itsekkäät pyrkimykset tulevat pintaan mm. luottamustehtäviä jaettaessa.
- Päätöksenteko tuntuu karkaavan yhä kauemmas kansalaisilta, rahan mahti ja vallan tavoittelu kovenevat entisestään. Haluaisin kannustaa kansalaisjärjestöjä sekä yksittäisiä ihmisiä saamaan äänensä kuuluville. Kannattaa olla mukana tavalla tai toisella. Päätöksentekoon haluaisin lisää läpinäkyvyyttä.
Mikko Airas
Erityisnuorisotyönohjaaja, Imatra (kok.)
Haluan viedä eteenpäin erityisesti lasten ja nuorten asioita. Niiden lisäksi minulle on tärkeää kaupungin elinvoiman kasvattaminen. Haluan, että Imatra menestyy myös tulevaisuudessa. Elinvoimaisessa kaupungissa luodaan uusia työpaikkoja ja ja yrityksiä sekä keskitytään aktiivisesti vähentämään nuorisotyöttömyyttä.
Imatran terveyspalvelut siirtyivät jo vuoden 2016 alussa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirille. Meillä on siis jo ensimmäiset sote-askeleet otettu. Imatralla on kokemusta siitä, mitä sote tarkoittaa ja tuo tullessaan. Mielestäni tilanne on melkoisen hyvä. Terveyspalvelut toimivat hyvin ja kaupungin päätöksenteko on ollut ketterää ja napakkaa.
Olen työskennellyt päivittäin nuorten parissa. Ensin Espoossa muutamia vuosia ja nyt Imatralla reilut kymmenen vuotta. Nuorten maailma on tullut lähelle, ja katson monia asioita heidän vinkkelistään. Olisi kummallista, jos työni nuorten parissa ei näkyisi mitenkään työssäni kunnanvaltuutettuna. Olen myös luvannut edistää nuorten asioita päätöksenteossa.
Teen päätöksiä aina oman arvomaailmani mukaisesti. Jaan monet kokoomuksen arvot, mutta en allekirjoita kaikkia puolueeni valtakunnallisia päätöksiä.
Työn tekemisen pitäisi olla kannattavaa. Haluaisin muuttaa järjestelmää siten, että työtä kannattaisi aina ottaa vastaan. Olen omassa työssäni erityisnuorisotyössä sekä yritykseni (Tuplakasi Oy ) lastensuojelutyössä huomannut, että jotkut nuoret aikuiset ajattelevat siten, että heidän ei tarvitse tehdä mitään. He tyytyvät niukkoihin tukiin ja ovat valmiita elämään niiden varassa. Toivoisin, että työttömiä aktivoitaisiin enemmän ja pienyrittäjiä tuettaisiin siten, että lisätyövoiman palkkaaminen olisi helpompaa. Myös tukijärjestelmän pitäisi olla sellainen, että se kannustaa ottamaan työtä vastaan.
Teksti Tiina Usvajoki
Kuvat Scandinavian Stockphoto ja Kirkon kuvapankki, Jori Vismanen
