Joskus töissä saattaa tulla vastaan tilanne, jossa ei yksinkertaisesti jaksa enää. Syynä voi olla esimerkiksi jatkuva sairastelu, työuupumus, fyysisesti raskas työ tai vaikeus sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä. Työnantajalla on velvollisuus tukea työntekijän työkykyä kaikissa elämänvaiheissa.
Kun jaksaminen töissä loppuu, työnantaja pystyy tarjoamaan työntekijälle monenlaista tukea. Hyvinvointia pitäisi kuitenkin tukea jo ennakoivasti eikä reagoida vasta sitten, kun ongelmia on jo tullut.
– Työnantajan velvollisuus on osaltaan huolehtia työntekijöiden kyvystä tehdä työtä. Työhyvinvointia pyritään edistämään ja tukemaan aktiivisesti ja ongelmatilanteissa tarjotaan tukea. Kaikesta tästä käytetään nimitystä aktiivisen tuen kokonaisuus, kertoo työelämäasiantuntija Eija-Maria Gerlander Kevasta.
Aktiivisen tuen kokonaisuus on työkykyä ja työhyvinvointia edistävä ja tukeva toimintatapa, jota jo lakikin edellyttää työpaikoilta. Se on osa henkilöstöjohtamista ja työpaikan kulttuuria.
– Kun toiminta on hyvällä tolalla, kaikki voittavat: työntekijät viihtyvät ja jaksavat työssään hyvin, ja työnantaja voi luottaa siihen, että työt tulevat hoidettua niin kuin pitääkin.
Ennakointia, ei vain reagointia
Aktiivisen tuen kokonaisuuden ensimmäinen askel on ennakointi ja hyvinvoinnin edistäminen. Siihen tähdätään muun muassa varmistamalla, että työntekijällä on kaikki edellytykset hoitaa työnsä hyvin.
– Varhainen tuki on oleellinen osa esimiestyötä. Se alkaa jo siinä vaiheessa, kun uusi työntekijä palkataan ja perehdytetään. Johtamisen pitää olla johdonmukaista, tasapuolista ja kannustavaa, ja työntekijälle pitää tarjota mahdollisuuksia kehittyä. Lisäksi monilla työpaikoilla tuetaan työntekijöiden hyvinvointia myös vapaa-ajalla esimerkiksi liikunta- tai kulttuuriseteleiden avulla.
Varhainen tuki pitää sisällään myös reagoinnin silloin, kun ilmassa on ensimmäisiä merkkejä työntekijän työkyvyn hiipumisesta. Esimerkiksi sairauspoissaoloissa voi olla hälytysraja, jonka ylittymisen jälkeen tarkistetaan, onko kaikki hyvin ja tarvitaanko toimia työkyvyn edistämiseksi.
– Esimiehen kannattaa tarkkailla niin sanottuja hiljaisia signaaleja: miten työt sujuvat, onko työntekijälle kertynyt paljon ylitöitä tai onko hänen käyttäytymisensä muuttunut. Myös työntekijällä itsellään on oikeus ja velvollisuus ottaa asia puheeksi, jos jaksamisessa on ongelmia, Gerlander muistuttaa.
Se, kiinnittääkö esimies huomiota hiljaisiin signaaleihin tai avaako työntekijä tarvittaessa suunsa, riippuu pitkälti siitä, millainen kulttuuri työpaikalla on. Myös epävarma työtilanne vaikuttaa, sillä oireileva työntekijä saattaa pysyä hiljaa työnsä menettämisen pelossa.
Tukea sairauslomalta palaavalle
Jos työntekijä on syystä tai toisesta jäänyt pitkälle sairauslomalle, hänelle tarjotaan tukea, jotta töihin palaaminen sujuu mutkattomammin.
Töihin palaamista pitää ryhtyä miettimään jo silloin, kun sairausloma alkaa. Paluun tukemisen mallissa on usein määritelty raamit sille, miten työntekijä ja esimies pitävät yhteyttä sairausloman aikana ja mikä on työterveyden rooli ja tehtävä.
– Paluun tuen keinona voi olla esimerkiksi se, että työntekijä palaa töihin vähitellen. Hän voi vaikkapa tehdä lyhyempää työpäivää tai lyhyempää työviikkoa, Gerlander sanoo.
– Työhön palaamisen sujumista seurataan ja samalla arvioidaan, onko jatkossa tarvetta tehostetulle tuelle, jos työkyky palautuukin vain osittain.
Tehostetun tuen tavoitteena on löytää työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyönä keino, jolla työntekijä voi jatkaa töissä osatyökykyisyydestä huolimatta.
– Tilanne kartoitetaan yhdessä ja mietitään, miten työntekijää voidaan auttaa parhaiten. Vaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi töiden järjestely uudelleen, kokonaan uusi työ tai uudelleensijoitus, kouluttautuminen, ammatillinen kuntoutus, osakuntoutustuki tai osa-aikaratkaisut, kuten osatyökyvyttömyyseläke, Gerlander listaa.
——————————————————————————————Ruuhkavuodet voivat latistaa työhyvinvointia
Töissä on kiire ja uranrakennus lupaavalla mallilla. Kotona on pieniä lapsia hoidettavana ja omat vanhemmatkin ehkä tarvitsevat apua. Talonrakennus on kesken ja rahojen riittävyys mietityttää. Harrastuksissakin pitäisi ehtiä käydä ja joskus pelkkä laiskottelukin kelpaisi.
Kuulostaako tutulta? Tätä elämänvaihetta kutsutaan usein ruuhkavuosiksi, ja sen aikana jaksaminen on usein koetuksella.
– Silloin joutuu tutkimaan omaa rajallisuuttaan ja elämän aikatauluttamista. Eri osa-alueiden tulisi olla tasapainossa, ja vapaa-ajalla on saatava myös riittävästi lepoa ja omaakin aikaa, muistuttaa työelämäasiantuntija Eija-Maria Gerlander Kevasta.
Gerlanderin mukaan omalle jaksamiselle tulee helposti sokeaksi eikä välttämättä edes huomaa, että on kuormittunut.
– Aika ajoin kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä, miltä itsestä tuntuu. Olenko innostunut tekemisistäni, vaikka taakkaa onkin välillä liikaa? Vai onko arki pelkkää suorittamista hampaita purren?
Jos jaksaminen loppuu ja väsymys heijastuu sekä työ- että perhe-elämään, on aikalisän paikka. Oma havahtuminen ja muutoksen tarpeen tunnistaminen ovat avaimia tilanteen muuttamiseksi.
Oman tutkailun lisäksi asia kannattaa ottaa puheeksi perheessä sekä työnantajan kanssa.
– Työnantajan kanssa voi rohkeasti keskustella vaikkapa tilapäisistä työjärjestelyistä, jotta saa paremman otteen arjesta. Työtehtäviä voi muuttaa, työpäivää rytmittää eri tavalla tai työntekijä voi pitää lomaa. Ei ole kenenkään etu, jos työntekijä paahtaa itsensä uupumisen partaalle.
Teksti Kevan tiedottaja Riitta Säteri
