Hellästi saatellen kirkon töihin

0
217

Uusi kirkon työntekijä voi saada parhaimmillaan jopa neljän vuoden ohjauksen työuraansa varten.

Kirkko panostaa tällä hetkellä jykevästi siihen, että opiskelijat ja uudet työntekijät pääsevät solahtamaan sujuvasti työelämään opintojen jälkeen. Samalla kirkko pitää huolen siitä, että se saa jatkossakin motivoituneita ja taitavia työntekijöitä.

Espoon hiippakunnan asiantuntijan Mika Nurmen mukaan kirkon alalle haluaville on tarjolla kokonainen tukitoimien polku. Kirkko valmentaa uusia työntekijöitä kutsumalla heitä muun muassa KiTos-seminaareihin, mentorointeihin sekä ordinaatio- ja orientoitumiskoulutuksiin.

Huutava tarve

Tuorein tuki kirkon aloille opiskeleville ovat KiTos-seminaarit eli Kirkon työhön opiskelevien seminaarit, joita on järjestetty hiippakunnissa vuodesta 2013. Seminaarit on suunnattu kaikille kirkon aloille opiskeleville aina kasvatustyöstä teologiaan asti.

Nurmi on ollut tiiviisti mukana kehittämässä KiTos-seminaareja. Maksuttomiin seminaareihin osallistujat saavat todistuksen, jonka voi halutessaan liittää ansioluetteloon.

– Seminaareissa käsitellään monenlaisia teemoja, kuten kutsumusta, työn jakautumista ja työn sisältöjä, Nurmi kertoo.

Hänen mukaansa näille seminaareille on nyt huutava tarve, sillä kirkon työkenttä on muutoksessa. Seurakuntien tilanteet ja tarpeet ovat muuttuneet. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijöiltä vaaditaan entistä enemmän joustavuutta ja seurakuntatyön näkemistä uudella tavalla.

Osittain tästä syystä hiippakuntien järjestämät KiTos-seminaarit sijoittuvat ajankohtaan, jolloin kirkolliseen ammattiin opiskeleva on juuri suorittanut seurakuntaharjoittelunsa eli perehtynyt oman alansa tehtäviin seurakunnassa.

Kehitettävää löytyy

Seminaareista on tullut hyvää palautetta, mutta kehitettävääkin vielä on.

– KiTos-seminaareissa on lähdetty liikenteeseen korkea-asteen opiskelijoista, ja niihin osallistuu tällä hetkellä yksittäisiä toisen asteen opiskelijoita. Toiveissa on, että toisen asteen opiskelijat saataisiin paremmin mukaan ja sitä kautta seminaareihin enemmän moniammatillisuutta.

KiTos-seminaarien lisäksi hiippakunnat kutsuvat uudet työntekijänsä Osallisena kirkon uskosta ja tehtävästä -orientoimiskoulutukseen. Kun tämä valmennusjakso on ohi, hiippakunta kutsuu tämän saman ryhmän Tukea työhön -päivään, jossa jaetaan kokemuksia kunkin siihen asti kertyneestä seurakuntatyön kokemuksesta ja kerrotaan tukitoimista, joita uusille työntekijöille on tarjolla.

Herkin vaihe

Tuki ei jää tähän, vaan Nurmen mukaan esimerkiksi Espoon hiippakunnassa aloitetaan muutaman kuukauden päästä Tukea työhön -päivästä samalle ryhmälle vuoden mittainen mentorointi.

– Me siis kuljemme tämän ryhmän kanssa yhdessä noin vajaan kahden vuoden matkan. Mentorointiryhmässä kukin vuorollaan tuo jonkun asian työstään yhteiseen keskusteluun, Nurmi kertoo.

Kun mukaan lasketaan opiskeluajan KiTos-seminaari, hiippakunta tukee parhaimmillaan uutta työntekijä noin neljän vuoden ajan työuran alkuvaiheessa.

– Herkin vaihe uuden työntekijän uralla on hänen kaksi ensimmäistä vuottaan töissä. Silloin syntyvät ne kaikkein suurimmat kysymykset työstä, ja siksi nämä mentorointiryhmät ajoittuvat juuri tähän kahden ensimmäisen vuoden ajanjaksoon.

Hellästi seurakuntatyöhön saattelemiselle on ollut Nurmen mukaan tarvetta.

– Olemme kuulleet kentän äänen ja olemme reagoineet siihen.

Identiteettiä tuetaan

KiTos-seminaarin lisäksi kirkon aloille tuleville virkaan vihittäville diakoneille ja teologeille järjestetään hiippakunnissa ordinaatio-valmennusta. Sen lisäksi kaikille ensimmäistä kertaa kirkon virkaan tuleville työntekijöille tarjotaan Osallisena kirkon uskosta ja tehtävästä -orientoitumiskoulutus.

– Orientoitumiskoulutuksen tehtävänä on poimia ihmisiä, jotka ovat hiljattain tulleet mukaan kirkon työhön hiippakuntaan. Sen tehtävänä on tukea sekä työntekijän työidentiteettiä että hengellistä identiteettiä, kertoo Mikkelin hiippakunnan diakonian hiippakuntasihteeri Ulla-Maija Harju.

Hänen mukaansa uuteen kirkon työhön tulleeseen kohdistuu usein hyvin ristiriitaisia odotuksia esimiehiltä, työkavereilta ja seurakuntalaisilta. Noin viiden vuoden ajan järjestettyjen orientoitumiskoulutusten tehtävänä on auttaa uutta työntekijää löytämään oma tapansa tehdä työtä ja tukea häntä hyödyntämään persoonallisia vahvuuksiaan siinä tehtävässä, johon hänet on valittu.

Harju muistuttaa, että KiTos-seminaarien ja orientoitumiskoulutusten takana on se tosiasia, että kirkon virkoihin tulevat työntekijät saavat koulutuksensa yhteiskunnan ylläpitämissä koulutuslaitoksissa, joissa koulutuksen rakenne ei enää tue samalla tavalla opiskelijan hengellistä kehitystä kuin aiemmin.

– Tämä oli se seikka, joka herätti piispoissa huolta, hän toteaa.

Sekä KiTos-seminaarien että orientoitumiskoulutusten järjestämisestä on piispainkokouksen päätös.

Alanvaihtajia mukaan

Sekä Harju että Nurmi ovat huomanneet viime vuosien aikana tapahtuneen muutoksen, jossa kirkon työ on alkanut houkutella myös alanvaihtajia, jotka saattavat siirtyä kirkon työhön hyvin erilaisista työtaustoista.

– Tiedän esimerkiksi ekonomin, joka lähti opiskelemaan teologiaa, Nurmi toteaa.

Tämä tuo rikkautta ja uudenlaista osaamista kirkkoon, mutta myös haasteita. Uusien ammattilaisten perehdyttäminen seurakuntatyön arkeen ja toimiseen osana hengellistä työyhteisöä vaatii enemmän panostusta kirkolta.


Harjoitteluaika on ratkaisevassa roolissa

Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Jouko Porkka näkee seurakuntaharjoittelun ratkaisevana kohtana opiskelijan suuntautumisessa kirkon työhön.

– Mikä on harjoitteluseurakunta? Miten opiskelija otetaan seurakunnassa vastaan? Miten hänet huomioidaan, miten häntä tuetaan ja minkälaisia tehtäviä hänelle annetaan?

Porkan kokemuksen mukaan seurakunnissa tarjotaan edelleen hyvää harjoittelunohjausta. Seurakunta-harjoitteluissa syntynyttä kokemusta pystytään peilaamaan laajemmin esimerkiksi KiTos-seminaareissa. Seminaarit auttavat opiskelijaa kohtaamaan myös seurakuntien moniammatillisuuden.

– On jokaiselle terveellistä oivaltaa, että seurakunta on yhtä ammattikuntaa laajempi kokonaisuus.

Vähemmän virkoja tarjolla

Porkka on työskennellyt DIAKissa eri tehtävissä vuodesta 1999. Hän on nähnyt kehityskulun, joka on johtanut koulutettavien paikkojen vähenemiseen. Samalla kun koulutus on irtautunut esimerkiksi Järvenpään ja Kauniaisten perinteisiltä pieniltä kampuksilta suureen Kalasataman kampukseen, myös opiskelijaryhmien taustat ovat moninaistuneet. Alalle tulee enemmän opiskelijoita, joiden kosketuspinta seurakuntaan on ohuempi kuin aiemmin.

Tulevaisuuden haaste on Porkan mukaan se, että kirkolla on aiempaa vähemmän tarjottavana virkoja.

– Tämä haaste korostaa sitä, että työnantajapuolelta pitää tulla selvä viesti siitä, että tulevaisuudessakin kirkko tarvitsee työntekijöitä. Siinä minä näen näiden seminaarien, kirkon ja hiippakuntien tekemän opiskelijoiden kohtaamisen erittäin tärkeänä.


”Vihkimys on iso asia”

Tamperelainen Maria Vuoristo työskentelee tällä hetkellä Tampereen seurakuntayhtymällä vapaaehtoistoiminnan toiminnanohjaajana. Hän valmistui joulukuussa 2014 DIAKista sosionomi-diakoniksi ja kokee olevansa tällä hetkellä omalla alallaan.

Vuoristo ei ole vielä suorittanut ordinaatio-valmennusta, koska hän on lyhyen työuransa aikana työskennellyt paljon yhteiskunnan palveluksessa. Hän on tehnyt myös kaksi diakonian viransijaisuutta, mutta ne jäivät kestoltaan niin lyhyiksi, että hän ei saanut vihkimystä.

Kun hänet nyt on valittu vakituiseen työsuhteeseen seurakuntayhtymälle, hän aikoo hakeutua ordinaatiovalmennukseen kuluvan syksyn aikana.

– Odotan, että koulutus antaa minulle valmiuksia työhön, jossa on kirkko ympäristönä ja hengelliset kysymykset läsnä. Vihkimyksen saaminen on minulle iso asia.


Teksti ja kuva Miika Manninen

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS