Kesän työt alkavat olla paketissa ja useimmilla kesälomatkin jo pidettynä. Monille meistä kesän työn keskeistä osaa ovat rippikoululeirit. On kaupunki-, vaellus-, musiikki- kuin tavallisiakin rippikoululeirejä. Muutamia mainitakseni. Viimeisiä konfirmaatioita vietetään, ja kohta alkaa jo seuraavan vuoden rippikoulujen suunnittelu.
Rippikoulua pidetään kirkon lippulaivana eikä syyttä. Sitä käydään huomattavasti suuremmalla prosentilla kuin kirkkoon kuulutaan. Kesän rippikoululeirikauden päättyessä olikin sekä valtakunnallisessa Kotimaa-, että pääkaupunkilaisessa Kirkko ja kaupunki -lehdessä rippikoulua käsittelevä kirjoitus. Toisessa pohdittiin haastavien nuorten käytöstä ja toisessa kiiteltiin työntekijöiden pedagogista osaamista.
Ammattitaitoa rippileirityössä on leirin ja siellä olevien nuorten erilaisten tilanteiden tunnistaminen ja niihin tarttuminen. Toisaalta ammattitaitoa on myös se, että nuoriin tutustuu etukäteen ja varautuu sen mukaan siihen, mitä leirillä voi tulla eteen. Näitä ovat vaikkapa huone- ja ryhmäjakojen teko sen mukaan, millaisia nuoria rippikouluryhmässä on.
Tavallinen keino nuoriin tutustumiseen on leiriä edeltävät tapaamiset ja etukäteen huoltajien kanssa täytettävä esitietolomake, jossa nuoret huoltajien kanssa kertovat itsestään ja mahdollisista erityistarpeistaan. Ennakkotapaamisissa nuoresta muodostuu kokonaisempi, mutta ei ehkä kokonainen kuva. Tekemällä enemmän näkee ja oppii enemmän.
Helposti ajatellaan, että rippikoulu on vain leiri ja konfirmaatio. Todellisuudessa hyvä rippikoulu on osa seurakunnan kasvatustyön kokonaisuutta. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevälle nuoret ovat parhaimmillaan tuttuja jo useilta vuosilta ennen rippikoulua. Vuosien aikana toteutuneet päivänavaukset, tuntivierailut, leirikoulut ja kerhot ovat niitä kohtaamisia, joissa nuoresta tulee tuttu. Tätä työtä seurakunnassa teemme erityisesti me nuorisotyön asiantuntijat. Me olemme monelle nuorelle niitä vierellä kulkevia aikuisia, joiden avulla lapsuudesta kuljetaan nuoruusvuosiin ja aina aikuisuuteen saakka. Meitä nämä lapsesta nuoreksi kasvaneet harvemmin yllättävät rippikoulussa. Siksi me koulutetut ammattilaiset useimmiten saatamme karikoidenkin läpi joukon nuoria konfirmaatioon.
Ensimmäinen yhteinen juhla näiden nuorten kanssa voi olla vaikkapa kouluun lähtevien siunaaminen. Väliin mahtuvat usein kymppisynttärit ja rippijuhlat. Toisinaan saamme kutsun ylioppilasjuhliin. Varsinkin silloin saa todeta mielessään ja miksei ääneenkin kiitollisena menneistä vuosista: Työ tekijäänsä kiittää.
Ilkka Kalliokosk
puheenjohtaja, KNT
ilkka.kalliokoski@evl.fi