Julkinen hakumenettely on vahva pääsääntö

0
453

Kirkkolain mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää julkista hakumenettelyä, jollei laissa nimenomaan säädetä poikkeuksesta julkisen haun pääsääntöön.

Virantäyttöön liittyvät kysymykset koskevat yleensä ansioiden vertailua ja ansiokkaimman hakijan valintaa. Aika ajoin tulee kuitenkin tiedusteluja, jotka koskevat mahdollisia ongelmia jo paljon varhaisemmassa vaiheessa rekrytointiprosessia. Yleensä kyseessä on tavalla tai toisella julkinen haku ja poikkeukset siitä.

Julkisen hakumenettelyn tavoitteena on turvata hallinnon uskottavuus, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus. Aidosti avoimessa haussa hakuilmoitus tavoittaa internetissä laajan joukon potentiaalisia hakijoita, ja hakijoista ansioitunein tulee valituksi. Näin valtaosassa viranhausta toimitaankin. Kirkkolaissa tarkoitetun julkisen menettelyn täyttämiseen riittää kuitenkin minimissään, että viranhakuilmoitus vähintään 14 päivän hakuajalla saatetaan tiedoksi julkaisemalla se työnantajan julkisten kuulutusten ilmoitustaululla. Laissa mainitaan, että ilmoitus tulee tarpeen vaatiessa julkaista myös muulla työnantajan päättämällä tavalla.

Julkisen haun pääsääntöön on kuitenkin lukuisia poikkeuksia, joista ehkä useimmin käytetty on henkilön ottaminen hoitamaan virkaa sijaisena tai avoinna olevaan virkasuhteeseen määräajaksi. Tämä poikkeus onkin looginen, koska julkinen haku saattaa kestää pitkänkin aikaa ja olla menettelynä raskas, ja monesti sijainen tarvitaan nopeasti. Samoin määräys siitä, että taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanottu voidaan ottaa toiseen virkaan ilman julkista hakumenettelyä, on varmasti oikeudenmukainen, joskin hyvin harvoin ajankohtaistuva. Myös toistaiseksi virkaan otettu osa-aikainen on oikeutettu täysiaikaiseen virkaan ilman, että virka laitetaan julkiseen hakuun, jos kelpoisuusvaatimuksiltaan sopiva kokoaikavirka tulee vapaaksi. Viranhaltija on myös tietyin edellytyksin mahdollista siirtää toiseen virkasuhteeseen käyttämättä julkista hakumenettelyä.

Viimeksi mainittuun poikkeukseen liittyen saimme viime kesänä mielenkiintoisen oikeuden päätöksen. Seurakuntia koskevat Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ovat melko harvinaisia, mutta aina silloin tällöin jokin kirkkolain pykäläkin saa lisäselvennystä oikeuslaitoksen toimesta. Ratkaisu koski julkista hakua ja mahdollisuutta poiketa siitä siirtämällä toinen saman seurakunnan viranhaltija avoimeksi tulleeseen virkaan ilman julkista hakua. Tapauksessa pohdittiin, tuliko diakonian virka laittaa avoimeen hakuun vai saatiinko siihen siirtää saman seurakunnan nuorisotyön viranhaltija ilman julkista hakumenettelyä. Seurakunnan kirkkoneuvosto oli ensin päättänyt julistaa haettavaksi diakonian viran, jonka edellinen haltija oli eläköitymässä. Vajaata kuukautta myöhemmin tekemällään päätöksellä neuvosto kuitenkin päätti siirtää kyseiseen virkaan nuorisotyön viranhaltijan, jolla oli vaadittava kelpoisuus. Seurakunnassa oli kuitenkin myös toinen nuorisotyöntekijä, joka oli halukas vaihtamaan työalaa ja jolla yhtä lailla oli vaadittu kelpoisuus. Viimeksi mainitultakin kysyttiin halukkuutta tehtävään ja häntä haastateltiin, mutta todellisuudessa päätösesitys ensin mainitun siirtämisestä puheena olevaan virkaan oli tehty jo ennen haastattelua. Päätöstä siirtyä jo päätetystä julkisesta hausta sisäiseen siirtoon ei perusteltu.

Valitsematta – tai tässä tapauksessa ennemminkin siirtämättä – jätetty viranhaltija otti yhteyttä Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:hen ja valitti liiton avulla seurakunnan päätöksestä. Hallinto-oikeus käsitteli valituksen ja analysoi päätöksessään kirkkolain kohtaa, joka säätää mahdollisuudesta siirtää toinen viranhaltija avoimeen virkaan ilman julkista hakumenettelyä. Siirtoon tarvitaan lakitekstin mukaan toiminnan tai tehtävien uudelleenjärjestelyn liittyvä perusteltu syy. Lainvalmistelumateriaalista on luettavissa, että siirtämisen perusteet olisivat lähes samat kuin tilanteessa, jossa työnantajalla on irtisanomisoikeus taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, jolloin muuta virkaa tarjotaan irtisanomisen vaihtoehtona. Lisäksi virkasiirto on mahdollinen esimerkiksi tilanteessa, jossa viranhaltijan työkyky on siinä määrin alentunut, ettei hän kykene suoriutumaan oman virkansa tehtävistä.

Tapauksessa työnantaja oli esittänyt oikeudelle päätösten perusteeksi lähinnä tarkoituksenmukaisuuden, jota ei tarkemmin yksilöity, sekä sen, että virkaan siirretty oli siihen erityisen sopiva. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei siirrolla ollut laissa edellytettyjä toiminnan tai tehtävien uudelleenjärjestelyyn liittyviä syitä tai muita hyväksyttäviä syitä, joten oikeus kumosi kirkkoneuvoston päätökset. Työnantaja valitti päätöksestä, mutta Korkein hallinto-oikeus piti hallinto-oikeuden päätöksen voimassa, joten kyseinen diakonian virka tuli siis laittaa julkiseen hakuun.

Koska julkisesta hausta on siis mahdollista poiketa ja koska lain minimitason täyttävä julkinen haku vain omalla ilmoitustaululla ei todellisuudessa välttämättä tavoita hakijoita ainakaan kovin laajalti oman seurakunnan ulkopuolelta, on erittäin tärkeää, että avoinna olevat virat todella laitetaan julkiseen hakuun aina kun laki sitä edellyttää. Korkeimpien oikeusasteiden päätösten viimeiseksi virkkeeksi on tapana kirjoittaa ”Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot”. Tässä tapauksessa saman ohjeen voi antaa kaikille muillekin, eli julkisen haun asema virantäytön pääsääntönä on vahva, eikä siitä sallittuja poikkeuksia voi laajentaa koskemaan muita tilanteita.

Teksti Maarit Laurikainen

Voit lähettää lakimiehelle ajankohtaisia kysymyksiä osoitteeseen
arja.lusa@knt.fi tai
tiina.laine@dtl.fi t