Kirsi Hintikka työskentelee yhdistelmävirassa, jossa hän on vastuussa nuorisotyöstä ja lapsityöstä. Työ on antoisaa ja vaativaa.
Seurakuntien resurssisen huvetessa töitä on mietittävä ja jaettava uudella tavalla. Nuorisotyönohjaajien ja diakonien vahvuus on monipuolisessa ja laaja-alaisessa koulutuksessa. Äänekosken seurakunnassa on päädytty yhdistelmävirkaan, jossa nuorisotyönohjaaja Kirsi Hintikka on vastuussa nuorisotyön lisäksi seurakunnan lapsityöstä. Hän on seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja lapsityön työalasihteeri.
– Virkani uuden työnkuvan tähtiajatus on, että seurakunnassamme lapsi- ja nuorisotyön välille saataisiin selkeä linkki ja yhteys. Itse ajattelen, että olen juuri sillanrakentaja. Nuorten perheiden on helppo olla mukana lapsi- ja perhetyössä, kun siellä on tuttu kasvo esimerkiksi varhaisnuorisotyöstä ja isostoiminnan ajalta. Samoin päivä- ja perhekerhoissa mukana ollut lapsi uskaltaa helpommin tulla mukaan varhaisnuorten toimintaan, Hintikka kertoo.
– Sillanrakentajana olemisen ajatus oli myös yksi kirkkoherramme tavoitteista, kun näitä tehtäviä lähdettiin yhdistämään yhteen virkaan, Hintikka jatkaa.
Laaja työnkuva
Nuorisotyössä Hintikan työnkuva painottuu enemmän varhaisnuorisotyön puolelle.
– Vastuulleni kuuluu varhaisnuorisotyö Sumiaisten ja Konginkankaan kappeliseurakuntien alueella. Lisäksi olen mukana retki- ja leiritoiminnassa varhaisnuorisotyössä.
– Nuorisotyössä olen mukana isoskoulutuksessa, rippikoulutyössä ja tarpeen mukaan isoimmissa tapahtumissa, retkillä ja leireillä.
Hintikka suunnittelee toimintaa yhdessä lastenohjaajien kanssa toimintakauden alussa. Vastuualueeseen kuuluu lapsityön tiimipalaverien pitäminen kerran kuussa. Lisäksi hän laatii yhteistyössä lapsityöstä vastaavan papin kanssa toimintasuunnitelman ja budjetin seuraaville vuosille. Pakettiin kuuluu budjetin seuraaminen ja laskujen hyväksyminen.
– Huolehdin myös päiväkerhojen ilmoittautumisista ja järjestän Tyttöjen tila -toimintaa. Se on viidesluokkalaisille ja sitä vanhemmille suunnattu oma ryhmä, Hintikka kertoo.
Haasteitakin on
Yhdistelmävirkaa tekevän kalenteri pullistelee niin, että toimistopäiville ei meinaa jäädä aikaa. Päivät täyttyvät palavereista ja erilaisten ryhmien vetämisestä ja tapahtumista. Työn rajaaminen on tärkeää, sillä kotona Hintikkaa odottavat alle kaksivuotias Antti-poika, neljävuotias Laura-tyttö ja puoliso.
– Haasteellista on myös itse työ. Kuinka onnistumme rakentamaan yhteneväisen polun lapsille ja perheille, jotta he voisivat olla mukana seurakunnan toiminnassa pikkulapsesta aikuisuuteen asti?
Ja parasta on
Yhdistelmävirassa on myös paljon hyvää. Parasta on perheiden rinnalla kulkeminen.
– Pääsen näkemään, kun lapsi varttuu perhekerholaisesta nuorisotyössä mukana olevaksi nuoreksi. On myös hienoa nähdä, kun paikkakunnalle jäävät nuoret palaavat seurakunnan toimintaan saadessaan lapsia. Silloin on helpompi rakentaa luottamusta perheeseen ja lapsiin. Antoisaa on myös se, kun näkee lapsen ilon ja oman työn merkityksen pienelle lapselle tai nuorelle.
Teksti Tanja Puhakka
Kuva Alpo Syvänen
