Johtava diakoni Tero Konttinen tietää, mitä työuupumus on. Nyt hän pitää huolta tiiminsä jaksamisesta.
Kunnianhimoinen ja tunnollinen työntekijä sekä rajaton työmäärä on hankala yhdistelmä. Nurmijärven seurakunnan johtava diakoni Tero Konttinen on viimeisen kymmenen vuoden aikana ajoittain ajautunut työmääränsä kanssa työuupuneeksi.
– Olen maatalon poika. Kaikki heinät piti saada latoon ennen sadetta. Diakoniatyöntekijän työsarka on rajaton, kaikkia tarvitsevia olisi autettava, hän toteaa.
Konttinen on ollut Nurmijärven seurakunnassa töissä yli 32 vuotta eri diakonian tehtävissä. Ensin 18 vuotta perusvirassa ja vuodesta 2003 johtavana diakonina.
– Tiimissä on seitsemästä kahdeksaan naispuolista viranhaltijaa, joten osa vaativista miesasiakkaista ohjautuu minulle. Työ on koko ajan hyvin kuormittavaa. On raskasta ottaa vastaan asiakkaiden kuormaa ja työskennellä hädän ääripäässä. Työuupumukseen ajautuu pikku hiljaa, sitä ei välttämättä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä, Konttinen kertoo.
Työnkuva ihmisen kokoiseksi
Hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana useamman kerran työuupumuksen vuoksi sivussa töistä. Pisin yhtäjaksoinen sairausloma on kestänyt puolitoista kuukautta.
– Aina toipuminen on jäänyt puolitiehen. Työuupumuksen peikko on koko ajan lähellä, hän sanoo.
Oma kokemus uupumisesta auttaa Konttista ymmärtämään asian vakavuuden. Esimiesasemassa hän tahtoo pitää huolta tiimiläistensä työssä jaksamisesta.
– Olen puhunut tiimille, että työnkuvan on oltava ihmisen kokoinen. Diakonin työssä tulee koko ajan uusia haasteita, kuten vapaaehtoistyön jatkuva kehittäminen. Uusia työsarkoja tulee koko ajan. Vanhasta on silti vaikea luopua.
Esimies on esimerkki
Ihmisten hädän äärelle pysähtyminen on rankkaa, ja diakonian viranhaltijan arjessa vaarana on myötätuntouupumus. Konttisen mukaan auttaa, jos esimies ymmärtää tilanteen.
– On tärkeää, että esimies antaa jokaiselle aikaa. Esimies on myös esimerkki. Kun hän pitää huolta vapaapäivistään, eikä tee liian pitkiä päiviä, niin muidenkin on helppo tehdä samoin, hän sanoo.
Yhteisöllisyys on Konttisen mukaan tärkeä tekijä työssäjaksamisen kannalta. Kollegoihin ja esimieheen on rakennettava hyvät suhteet.
– Työnantajan ja työntekijän on tunnettava vastuunsa. Pitää ajatella, että me olemme tiimi. Toisesta on oikeasti välitettävä.
Villasukkapäiviä myös
Konttinen kannustaa alaisiaan pitämään vapaapäivät. Välillä olisi hyvä pitää myös villasukkapäiviä, pysähtyä ja hiljentyä. Itsensä hoitamisessa on tärkeää, että uupumus ja kyynistyminen tunnistetaan riittävän ajoissa.
– Itsestä on otettava vastuu. Ei sitä viime kädessä kukaan muukaan tee. Työnlaatukin paranee, kun on sinut itsensä kanssa.
Hyvistä elintavoista olisi myös jaksettava pitää kiinni, vaikka työssä onkin raskasta.
– Kun uupumus tulee, helposti ulkoilu ja säännöllinen ruokarytmi jäävät ja lihapiirakat alkavat maistua, Konttinen sanoo.
Iloa yhteisöllisyydestä
Myös dosentti Marja-Liisa Manka painottaa, että työyhteisö ja esimiehet ovat avainasemassa työuupumuksen ehkäisemisessä. Esimiesten pitäisi pystyä ennakoimaan työntekijöiden uupumusta.
– Väsymys on pitkän ajan tulos. Siihen on osattava tarttua ensi vaiheissa, ja se on työnjohdon asia. Ihminen itse ei huomaa uupumisen merkkejä. Keskusteleminen työyhteisössä on kaiken a ja o, Manka toteaa.
Työpaikoilla voisi Mankan mielestä yhdessä etsiä ilonaiheita, joista tulisi yhteisöllisyyttä.
– Jos on koko ajan vain kiire, niin se vie työn ilon, mutta yhteisöllisyys voi kasvattaa iloa.
Riittävän hyvä
Mankalla itsellään on kokemusta työuupumuksesta. Hän jätti uupumuksen vuoksi työnsä Tampereen yliopiston professorina ja lähti yrittäjäksi alkuvuonna 2015. Nyt Manka on eläkkeellä, mutta jatkaa työntekoa kevyemmällä otteella.
– Uupumus alkaa näkyä niin fyysisenä kuin henkisenäkin oireiluna. Ensin tulee ärtyneisyyttä, uniongelmia ja sitten jo fyysisiä vaivoja, kuten verenpainetta. Pikku hiljaa väsynyt kyynistyy ja tulee muistihäiriöitä, oppimiskyky alenee.
Manka ehdottaa, että väsyvän olisi nostettava kissa pöydälle ja tutkailtava itseään ja omia asenteitaan.
– Onko tavoitetaso liian kova, mikä on riittävän hyvä? Liiasta kiltteydestä tulee uhrautuvaisuutta. Liika voimakkuus eli läpi harmaan kiven meneminen tarkoittaa sitä, että tunteet jäävät tuntematta, ja tunteet ovat työpaikallakin tärkeitä.
Manka peräänkuuluttaa myös omien palautumiskeinoja. Harrastukset ja kaveripiiri ovat tärkeitä työssä jaksamisessa.
Teksti Anssi Koskinen
Kuva Tero Konttinen
—————————————————————————————————
Joustavampaa otetta työpaikoille
Akava kaipaa työpaikoille enemmän joustavuutta työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen helpottamiseksi. Akavan työelämäasioiden päällikkö Lotta Savinko toteaa, että työpaikoilla on jo nyt paljon mahdollisuuksia saada aikaan joustoa. Työaikapankki, liukuvat työajat ja etätyö ovat välineitä, joita olisi syytä käyttää.
– Mitä paremmin työntekijä voi järjestää yhteen työn ja yksityiselämän, sitä paremmin hän voi työssään ja sitä paremmin työt sujuvat, Savinko sanoo.
Hän kehottaa, että työpaikoilla työnantajat ja työntekijät kävisivät yhdessä pohtimaan, kuinka työn voisi saada joustavaksi. Työajan tekninen seuranta olisi Savinkon mukaan yksi hyvä apuväline. Olisi hyvä selvittää, käytetäänkö työaika järkevästi. Myös työstä palautumisesta on tärkeä pitää huolta.
– Palautuminen vaatii joskus pitempää taukoa tai seuraa uupumus. Se on työn, yksilön ja perheen kannalta se huonoin vaihtoehto, Savinko sanoo.
————————————————————————————————–