Vuoden vaihtumisesta on jo tovi kulunut. Pimeimmät päivät ovat takana ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Noin kymmenen yrityksen jälkeen talvikin lopulta tuli sopivasti hiihtolomien aikaan myös eteläiseen Suomeen. Hiihtolomalla jotkut ovat ansaitsemallaan lomalla ja jotkut ovat työssä; leireillä ja muissa talven puuhissa.
On hyvä tehdä työtä, kun on rauha tehdä työtään. Työrauha on lopulta meidän osalta saavutettukin. Edellinen sopimuskausi päättyi tammikuun lopussa. Neuvottelutulosta työnantajan ja työntekijöiden välille yritettiin saada aikaiseksi, mutta ennen edellisen sopimuskauden loppumista uutta sopimusta ei kuitenkaan saatu solmituksi. Näkemykset useista kysymyksistä olivat sen verran kaukana toisistaan, että ajauduttiin sopimuksettomaan tilaan.
Erilaisia työtaistelutoimia alettiin valmistella siltä varalta, että sopimusta ei synny. Äärimmäisenä työtaistelutoimenpiteenä on lakko, jos neuvottelutulosta ei synny. Se on palkansaajan keino kertoa työnantajalle, että työstä on maksettava oikeudenmukainen palkka. Se on keskustelua, jota työmarkkinapöydässä käydään.
Nyt käydyllä neuvottelukierroksella keskustelu johti lopulta siihen, että sopimus kirkon työmarkkinalaitoksen kanssa saatiin tehdyksi.
JUKOn neuvottelijoilla oli kirkon työmarkkinapöydässä keskeinen rooli sopimuksen syntymisessä. Prosenttikorotuksissa palkkoihin saatiin muuhun julkiseen sektoriin verraten kelpo neuvottelutulos. Lisäksi erityisesti KNT:n jäsenistölle tärkeissä leirityön kysymyksissä saatiin parannusta aikaan.Voimassa oleva sopimus tarkoittaa sitä, että meillä on työrauha – rauha tehdä työtämme rauhassa. Saamme keskittyä siihen, minkä parhaiten osaamme – kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijoina toimimiseen kukin omalla työpaikallamme. On asioita, joissa on vielä parannettavaa, mutta tärkeää on, että meillä on sopimus, joka antaa meille hyvät puitteet työhömme.
Työn iloa ja kevään valoa.
Ilkka Kalliokoski
puheenjohtaja, KNT
ilkka.kalliokoski@evl.fi