Kuka tahansa meistä voi kohdata työssään kuuron tai kuulovammaisen. Diakonissa Päivi Lehtinen kertoo, mitkä asiat takaavat onnistuneen vuorovaikutuksen.
Viittomakieliset määrittelevät itsensä kieli- ja kulttuurivähemmistöksi. Heidän kielensä on viittomakieli, jolla on helppo kommunikoida ja kertoa asioita.
– Viittomakieli on heidän tunnekielensä. Viittomakieltä voi opiskella, mutta myös ilman viittomakieltä voi viittomakielisiä kohdata, kuurojen diakonissa Päivi Lehtinen rohkaisee.
– Suhtaudu avoimesti, älä arkaile katsoa kohti. Valaistuksen pitää olla riittävä, että on helppo nähdä huulio. Käytä selvää, rauhallista huuliota, huutaa ei tarvitse, eikä ole edes pakko käyttää ääntä. Käytä tavallista kieltä ja puhu vasta sitten, kun huomaat viittomakielisen katsovan sinuun. Käsillä voi osoitella suuntaa ja paikkoja jos tarve vaatii, Lehtinen jatkaa.
Kommunikaation apuna voi käyttää myös paperia ja kynää tai kännykän näyttöä. Jos on syvällisempiä asioita selvitettävänä, kannattaa ottaa käyttöön tulkkipalvelu.
– Kuurolla on oikeus saada 180 ja kuurosokealla 360 tulkkituntia vuodessa. Lisää tunteja voi anoa tarvittaessa Lehtinen opastaa.
Palvelut viittomakielisille
Erilaisia palveluja viittomakielisille tarjoavat mm. Kuurojen Liitto, Kuurojen Palvelusäätiö, Suomen Kuurosokeat, Kuuloliitto, Kuulovammaisten lasten vanhempien liitto, sekä seurakunnat ja hiippakunnat.
– Suomessa on kuusi kuurojen pappia sekä asiantuntija Kirkkohallituksessa, jolle kuuluvat saavutettavuus-, kommunikaatio-, viittoma- ja selkokieliasiat. Palveluvalikoimassa on myös pienten lasten vanhemmille suunnattu Juniori-ohjelma, joka tarjoaa viittomakielen opetusta ja vertaistukea, Lehtinen listaa.
Tekniikasta apua
Pitkäaikaissairaille, koululaisille ja nuorille on omia kursseja. Myös muutamia palveluasumistaloja on viittomakielisille. Työllistymiseen tarjotaan apua Poveri-hankkeen kautta. Suomessa on myös muutama psykoterapeutti, joilta saa viittomakielistä terapiaa.
– Vaikka palvelut ovat lisääntyneet, viittomakieliset eivät ole vielä tasavertaisessa tilanteessa omakielisten palvelujen saannissa kuuleviin verrattuna. Tekniikan kehittyminen on kuitenkin parantanut yhteydenottomahdollisuuksia omalla kielellä. Älypuhelin ja tietokoneet mahdollistavat yhteydenoton myös viittomakielellä.
Kuurojen diakonissana vuodesta 1982
Päivi Lehtinen on valmistunut diakonissaksi Lahdesta 1981. Valmistumisen jälkeen hän oli sairaanhoitajan sijaisena Kuurojenkoti Åvikissa kuurojen ja kuurosokeiden parissa. Tammikuusta 1982 hän on ollut kuurojen diakonissana Jyväskylän seurakunnassa.
Lehtisen työnkuvaan kuuluu toimiminen viittomakielisten kuurojen, kuurosokeiden ja heidän läheistensä kanssa. Työkielenä on suomalainen viittomakieli.
Teksti Tanja Puhakka
Kuva Hannu Keränen
