Minä ja monet muut opiskelijat suoritimme kevään aikana seurakuntaharjoittelun. Harjoittelut ovat opintojen parasta antia, kun teoria soveltuu käytäntöön ja opiskelija huomaa itsessään sekä hyvät että kehitettävät puolensa. Olenkin pohtinut paljon sitä, mikä tekee harjoittelusta onnistuneen. Kysyin tätä myös muutamilta opiskelukavereiltani, ja teimme pientä listausta siitä, mitä harjoittelupaikan tiimi ja harjoittelun ohjaaja voivat tehdä, jotta harjoittelija saa positiivisen kokemuksen seurakuntaharjoittelusta.
Ensinnäkin haluan sanoa, että olkaa rohkeita ja ottakaa seurakuntaanne harjoittelijoita. Me emme ole taakka vaan voimavara. Ja kun olette tehneet tämän arvostettavan teon ja ottaneet luoksenne harjoittelijan, ottakaa hänet vastaan riemulla. Itselleni jäi harjoittelupaikastani tunne siitä, että olin osa tiimiä enkä ”pelkkä harjoittelija”. Tuo tunne kannusti minua tekemään aina parhaani, enkä itsekään halunnut alentaa itseäni ja selitellä valintojani sillä, että olen vain harjoittelija.
Ennen harjoittelun alkua tai heti sen alussa on myös syytä tutustua harjoittelijaan ja oppia tuntemaan hänen seurakunta- ja työtaustansa. Osa meistä on ollut mukana seurakunnan toiminnassa esimerkiksi isosena tai ohjannut kerhoa. Osalla ei tätä taustaa ole, jolloin harjoittelun lähtökohdat voivat olla hyvin erilaiset sen suhteen, mitä harjoittelun aikana olisi hyvä oppia. Nämä erot on syytä huomata myös ohjauksen tarpeessa ja siinä, mitä kaikkea harjoittelija tekee ja missä kohdin harjoittelua. Tämä keskustelu antaa myös hyvät suuntaviivat siihen, mitkä opiskelijan tavoitteet harjoittelun suhteen ovat.
Tutustumisen lisäksi perehdyttäkää harjoittelijaa tarpeeksi. Älkää heittäkö häntä heti tekemään asioita yksin vaan antakaa hänen katsoa, miten asioita on totuttu tekemään juuri teidän seurakunnassanne. Antakaa riittävä ohjeistus, mutta olkaa myös valmiita siihen, että harjoittelija voi kysyä apua. Antakaa harjoittelijalle mahdollisuus kyseenalaistaa ja ehdottaa uusia toimintatapoja.
Seurakuntaharjoittelu avaa ovia uuden oppimiseen. Tehkää siis harjoittelijan kalenterista monipuolinen, että harjoittelija saa selkeän ja monipuolisen kuvan seurakunnan eri työmuodoista. Eräällä opiskelutovereistani oli huono käsitys varhaisnuorisotyöstä, ja ennen harjoittelua hän oli täysin varma siitä, että itse haluaa tehdä vain rippikoulun jälkeistä työtä. Harjoittelun aikana hän kuitenkin tutustui myös varkkatyöhön ja totesi, että alakouluikäiset ovat ihania ja heidän kanssaan tehtävä työ on kivaa.
Panostakaa harjoittelijoihin, niin he antavat itsestään kaiken!
Heidi Saari
KNT:n opiskelijahallituksen puheenjohtaja
