Diakoniabarometri nostaa esille yksinäisyyden eri ulottuvuudet

0
73

Yksinäisyys näkyy, kuuluu ja tuntuu monella tavalla diakoniatyössä.

Diakoniabarometri 2018 toteutettiin Dtl:n, Diakin, DTS:n ja Kirkkohallituksen Diakonian ja sielunhoito -yksikön ohjauksessa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöksi.

Tutkijoina toimi neljä diakoniatyöntekijää: Päivi Isomäki Sääksmäeltä, Johanna Lehmusmies Tikkurilasta, Päivi Salojärvi Asikkalasta ja Veera Wallenius Porvoosta. Täysin uusia tutkimusalueita barometriin tuli kaksi: diakoniatyön viestintä ja hengellisyys.

Haasteita ja yksinäisyyttä

Taloudellinen avustaminen on haaste diakoniatyössä. Yli puolet vastaajista kertoo diakonia-avun näyttäytyvän asiakastyössä yhä useammin subjektiivisena oikeutena. Diakoniatoimistot koetaan nyt yhtenä luukkuna muiden palveluiden rinnalla.

Diakoniatyöntekijöiden identiteetti on vahvasti hengellinen. Sen ytimessä ovat usko ja luottamus Jumalaan sekä rukous. Evankeliumi näkyy diakoniatyössä sanojen sijaan tekoina: jokainen on tasavertainen ja Kristuksen rakkaus kuuluu kaikille.

Diakoniatyöntekijöillä on ollut vielä aikaa havaita yksinäisiä, joita he kohtaavat kaikissa ikäluokissa. Yksinäisyys näyttäytyy huono-osaisuuden juurisyynä, jonka jälkeen muut ongelmat alkavat kasautua. Se vaikuttaa niin iän mukanaan tuomiin haasteisiin, terveyshuoliin kuin talousasioihinkin.

Yksinäisyyden kokemukset ovat tuttuja myös diakoniatyöntekijöille, joista suurin osa tekee työtään hyvin itsenäisesti. Kokemus esimiehen tuesta on edellisen barometrin jälkeen vähentynyt. Nyt lähes 35 prosenttia vastaajista kokee saavansa esimieheltä tukea liian vähän. Edellisten vuosien tapaan esimies, jolla on diakoniatyön koulutus, koetaan positiivisempana.

Kuormittavuus kasvanut

Diakoniatyön työvoimaresurssit ovat pienentyneet viidessä vuodessa 95 viran verran Kirkon työmarkkinalaitoksen diakoniatyöntekijöiden kokonaismäärästä laskien. Seurakuntatyön ytimessä ja rippikoulu-uudistuksen keskellä diakoniatyöntekijöiden odotetaan valmistelevan ja toteuttavan monia muitakin toimintoja kuin oman auttamistyönsä. Työn moniulotteisuus, työn vaativuus, vaikeat asiakastapaukset, jatkuva kiire, liiallinen työn määrä ja vaikeus rajata työtä ovat syystäkin kuormittavuustekijöiden kärkisijoilla.

Voimavaroina diakoniatyöntekijöillä ovat edelleen vahvasti usko Jumalaan sekä perhe ja ystävät. Myös huumori ja työn hyvät puolet antavat voimaa. Vastaajat kokevat heillä olevan hyvät mahdollisuudet päästä koulutuksiin ja hyvät voimavarat kohdata työssä vastaantulevia muutoksia.

Kaksi vastaajaa viidestä on harkinnut alanvaihtoa. Eniten se mietityttää 36–45-vuotiaita, joista sitä on harkinnut yli puolet. Vuoden 2013 diakoniabarometriin verraten luvut ovat kasvussa. Silloin työpaikan vaihtoa oli harkinnut vain 28 prosenttia vastaajista.

Digillä on kääntöpuoli

Digidiakoniaa herätellään ympäri Suomen. Jopa 93 prosenttia vastaajista kertoo käyttävänsä Facebookia työvälineenään. Digidiakonia ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä se koetaan sekä työtä ja lähestymistä helpottavaksi että työaikaa vieväksi. Uudenaikaiset työvälineet ja somepalvelut vaativat taitoja ja resursseja, joita ei välttämättä ole. Sen lisäksi diakoniatyöntekijät ovat huolissaan niistä, joilla ei ole varaa tai osaamista siirtyä digiaikaan. Huoli eriarvoistumisesta ja kokonaisvaltaisen kohtaamisen toteutumisesta nähdään digidiakonian kääntöpuolena.

Teksti Diakoniabarometrin tutkijat Päivi Isomäki, Johanna Lehmusmies, Päivi Salojärvi ja Veera Wallenius.