Ammatti-identiteetti on iso asia työhyvinvoinnille. Nuorisotyönohjaaja Johanna Nyman ja diakoniatyöntekijä Kirsi Karppinen kertovat omat tarinansa ja psykologi Elina Marttinen avaa, mistä on kyse.
Psykologi ja tutkija Elina Marttinen selvitti väitöstutkimuksessaan, mikä voi mennä pieleen nuorten ihmisten identiteetin kehityksessä ja miten epäselvä identiteetti on
yhteydessä yksilöiden pahoinvointiin sekä vai-keuksiin toimia myös työelämässä.
– Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestään: kuka hän on, mitä hän haluaa ja mitä tavoittelee. Ammatti-identiteetti tarkoittaa periaatteessa samoja asioita, mutta kysymys kuuluu; kuka minä olen työelämässä. Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Millaisia tavoitteita minulla on työssäni, Elina Marttinen avaa.
Epäselvyys tuo pahan olon
Ihminen etsii jo lapsuudessa identiteettiään, sen merkityksiä ja palasia.
– Kun lapsi sanoo, että minusta tulee isona palomies, hän oikeastaan pohtii jo omaa ammatti-identiteettiään. Se ei siis synny hetkessä vaan rakentuu vähitellen, Marttinen sanoo.
Selkeä ja vahva ammatti-identiteetti tarkoittaa Marttisen mukaan sitä, miten varmaksi työntekijä kokee itsensä päivästä toiseen. Silloin ei tarvitse miettiä päivittäin, kuka minä olen, millaista työtä haluaisin tehdä, mihin suuntaan haluaisin lähteä tai olenko edes oikeassa paikassa.
– Jos ihmisen ammatti-identiteetti on epäselvä, hänellä on yleensä aika hankala olotila. Se näkyy pahoinvointina, masennuksena ja ahdistuksena. Siksi ammatti-identiteetin vahvistaminen etsinnän käynnistämällä ja päätöksiä tekemällä on tärkeää.
Merkityksellisyyden kokemuksia
Marttinen puhuu selkeyden määrätietoisesta hakemisesta. Se vaatii psyykkistä työtä, vaikeidenkin kysymysten esittämistä.
– Jos ammatti-identiteetti on epäselvä, kannattaa miettiä, mitkä jutut ovat minulle tärkeitä. Millaisia ammatillisia tavoitteita minulla on? Voisinko muuttaa kaiken ja ryhtyä esimerkiksi yrittäjäksi?
Kun työvuosia alkaa olla takana jo kohtuullisen paljon, ammatti-identiteetin kehittäminen vaatii hienosäätöä, uudelleen pohdintaa ja tarkennuksia aiempiin tavoitteisiin. Mihin sitoudun tällä hetkellä? Mistä asioista saan merkityksellisyyden kokemuksia?
– Kun työstä innostuu, siihen uppoutuu ja se tuntuu merkitykselliseltä, on ammatti-identiteettikin yleensä vahva. Tärkeä mittari on myös työpäivän jälkeinen olotila. Jos on hyvä mieli ja energiaa jäljellä, työ ei ole liian kuormittavaa.
Tee pikainen CV
Ammatti-identiteettiä voi nakertaa vaikeus arvostaa omaa osaamistaan. Se taas kumpuaa usein riittämättömyyden tunteesta, jonka taustalla on liian kovat vaatimukset itseä kohtaan. ”Eihän tämä ole vielä mitään”, ajattelee moni, vaikka olisi tehnyt kaiken jo liiankin perusteellisesti.
– Pysähdy itsesi äärelle ja tee lista kaikista asioista, joita osaat. Oman osaamisen kartoittaminen, eräänlainen pikainen CV, on hyvä keino palauttaa mieleen omat vahvuudet, Marttinen neuvoo.
Työyhteisön tuki
Ammatti-identiteetti ei synny tyhjiössä vaan suhteessa muihin ihmisiin. Jos organisaatiossa on asiat sekaisin ja työnkuva epäselvä, ei työntekijän ammatti-identiteettikään tule tuetuksi.
– Toimiva organisaatio tukee ammatti-identiteettiä. Hyvät työkaverit ja saman alan kollegat ovat peilauspinta, josta katsomme myös omaa ammatillisuuttamme. Työyhteisön tuki on korvaamaton ammatti-identiteetin vahvistaja.
”Tunnen aika useinkin työnimua”
1. Minun ammatti-identiteettini
Tärkein tehtäväni seurakunnan nuorisotyönohjaajana on huomata se hyvä, mitä lapsessa ja nuoressa on ja vahvistaa sitä. Olen työurani aikana ollut tilanteissa, joissa kertoessani nuorelle hänen vahvuuksistaan nuori on alkanut itkeä. Kun olen tiedustellut itkun syytä, olen saanut vastauksen: ”Kun ei kukaan aikuinen ole koskaan sanonut.” Meillä seurakunnan kasvatustyössä on ainutlaatuinen tilaisuus kulkea lasten ja nuorten rinnalla. Siihen minä koen olevani kutsuttu.
2. Miten voisin vahvistaa ammatti-identiteettiäni?
Esimiehenä haluaisin vahvistaa identiteettiäni palvelevan johtajuuden suuntaan. Ajattelen, että tehtäväni on auttaa muita onnistumaan. Työntekijät ovat ihan ykkösjuttu organisaatioissa, missä suurin yksittäinen kuluerä on henkilöstökulut. Työalan esimiehenä minun tehtäväni on tehdä työtä sen eteen, että työntekijöillä on mahdollisimman hyvät olosuhteet työntekoon.
3. Kannattaako jatkokoulutus?
Opintojen myötä olen oivaltanut, että ajantasaisen tiedon määrä on lisääntynyt ja vaikuttanut valintoihini. Aiemmin tein työtä enemmän uskomusteni varassa. Sen jälkeen kun on kyseenalaistanut omia työhön liittyviä uskomuksia, hoksaa niitä helpommin myös laajemminkin työyhteisössä.
Ennen Sosionomi Yamk-opintoja olen osallistunut lähinnä kirkon työntekijöille suunnattuun täydennyskoulutukseen. Niissä kehittymistä on tukenut erityisesti se, että on päässyt pohtimaan työtä yhdessä kollegojen kanssa. Ammattikorkeakoulussa nautin siitä, että sain tarkastella erilaisia lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyviä ilmiötä yhdessä muiden toimijoiden, kuten lastensuojelun, varhaiskasvatuksen, koulutoimen ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.
4. Mistä saat voimia uudistumiseen ja innostumiseen?
Nautin uuden oppimisesta ja siitä, että voin hyödyntää osaamistani ja vahvuuksiani. Tunnen työssäni aika useinkin työnimua. Huomaan innostuvani, kun löydämme tiimin kanssa yhdessä ratkaisun johonkin haasteeseen. Minua innostaa se, että meillä on kehittävä työote.
Välillä turhaudun siihen, että seurakunnassa on joskus aika pitkät prosessit ja että helposti keskitymme miettimään uhkia, kun voisimme keskittyä siihen, mitä kaikkia mahdollisuuksia on olemassa. On ollut jopa tajuntaa räjäyttävää opiskella innovaatiojohtamista ja lean-johtamista sekä tarkastella seurakunnan johtamista ja työtä niistä näkökulmista. Lean-johtaminen on vaikuttanut omaan työotteeseeni siten, että pyrin poistamaan omassa työssäni hukkaa eli ihan konkreettisesti vastaan mieluummin heti sähköposteihin, kuin että jätän vastaamisen tuonnemmaksi. Hoidan Kipat ja Populus-asiat päivittäin. Pyydän apua työtovereiltani ja tarjoan sitä itsekin. Pyrin myös valmistelemaan viikoittaiset tiimikokoukset mahdollisimman hyvin ja vältän toimimasta tulppana tiedonkulussa.
5. Milloin koet olevasi ammattilainen, joka osaa työnsä hyvin?
Rippikoulun päätteeksi sain palautetta siitä, että olen ihminen, joka saa toisen uskomaan itseensä. Tuntuu tärkeältä toisinaan kuulla, että myös käytännön toiminnassa näkyy se, mihin sydämessään pyrkii. Kasvatuksen tiimissä koen suurta iloa silloin kun huomaan, että tiimissä on yhteinen tekemisen meininki ja nauramme yhdessä. Ei se minun ansiotani ole, mutta ajattelen, että hienoa, etten ole omalla johtamistyölläni ainakaan pilannut fiilistä. Tunnen suurta ylpeyttä, kun seuraan työntekijöidemme työotetta ja asiantuntijuutta ja erityisen kiitollinen olen siitä, että meillä ollaan aina valmiita auttamaan työkaveria.
Kuka: Johanna Nyman
• Valmistui kirkon nuorisotyönohjaajaksi toukokuussa 2003. Sai heti lokakuussa nuorisotyönohjaajan viran Kotkan seurakunnasta.
• Vuoden 2017 alusta kolme Kotkan alueen seurakuntaa yhdistyi ja työnantajaksi vaihtui Kotka-Kymin seurakunta. Yhdistymisen myötä siirtyi kasvatustyöalan työalavastaavaksi ja toimii esimiehenä seurakunnan nuorisotyönohjaajille sekä erityisnuorisotyönohjaajalle.
• Ennen ensimmäistä virkaansa Kotkan seurakunnassa ehti työskennellä hetken aikaa lastensuojelun puolella lasten-kodin ohjaajana.
• Ylä-aste ja luki-aikoina toimi mm. bingoemäntänä. Oppi diplomatian taitoja ja kuulemaan asiakasta. Oppi myös kohtaamaan yksinäisyyttä.
”En ole koskaan liian vanha opiskelemaan”
vahvistavat omaa ammattilaisuutta,Kirsi Karppinen
sanoo.
1. Minun ammatti-identiteettini
Oman ammatti-identiteetin kasvamisessa on pääsääntöisesti vaikuttanut työkokemus ja se, että olen voinut vuosien varrella työskennellä erilaisten työtovereiden ja asiakkaiden kanssa. Tämä kaikki on vahvistanut työrooliani ja ammattitaitoani. Lisäksi koin suurena onnena mahdollisuuden päästä opiskelemaan yliopistoon terveystieteitä. Sain laaja-alaista katsomusta myös omaan työhöni ja opin tarkastelemaan uuden tiedon hankkimista sekä sen soveltamista työelämään ja sitä kautta asiakastyöhön. Opiskelun antama into jatkui vielä siten, että suoritin kirkon johtamiskoulutuksessa kirjo 2 -opinnot sekä ammattikorkeakoulun opettajan pätevyyden.
2. Miten voisin vahvistaa ammatti-identiteettiäni?
Ammatti-identiteetti ei toki ole mikään irrallinen osa persoonasta, vaan osa sitä. Uskon, että sen vahvistumisessa ja syvenemisessä on kyse oman persoonan kasvusta. Elämänkokemus ja erilaiset haasteet tuovat siihen oman lisäsävynsä. Myös avoimuus tarkastella asioita, tietty uteliaisuus ja positiivisuus edesauttavat identiteetin kasvussa.
3. Kannattaako jatkokoulutus?
Se on aina uusi ovi ja mahdollisuus. Opintojen pitää olla mielekkäitä, ja niihin täytyy itsellä olla into. Omalla kohdallani opiskelu on ollut merkittävää, sillä pitkän työrupeaman jälkeen työnäky alkoi kaventua ja voimavarat loppua. Opinnot antoivat itselleni potkua työhön ja oivalluksen siitä, että aina voi kehittyä ja että en ole koskaan liian vanha opiskelemaan.
Mahdollisuus saada koulutusta ja hakea sellaiseen koulutukseen, joka palvelee työssä, auttaa myös ammatti-identiteetin vahvistumisessa. Määrärahojen supistaminen koulutusten osalta ei siis ole hyvä asia. On tärkeää, että seurakunnassa nähdään erilaisissa koulutuksissa saadun tietotaidon hyödyntämisen mahdollisuus ja sen vaikutus oman ammatti-identiteetin vahvistamiseen.
4. Mistä saat voimia uudistumiseen ja innostumiseen?
Mahtavasta työtiimistä sekä työyhteisöstä. Niiden tuki ja kannustus ovat merkittäviä tekijöitä. Myös läheiset ihmiset ja ystävät ovat kannustaneet opiskeluun ja työn kehittämiseen.
5. Milloin koet olevasi ammattilainen, joka osaa työnsä hyvin?
Koen tekeväni merkittävää ja tärkeää työtä niiden ihmisten parissa, jotka seurakunnan diakoniatyöhön hakeutuvat. Lähtökohtaisesti minulla on halua auttaa ja olla rinnalla kulkija elämän haasteissa. Aina työnsä tuloksia ei voi nähdä, mutta tunne siitä, että tekee arvokasta ja oikeaa työtä kantaa hedelmää. Oma persoonani toimii välineenä, joka saa voimaa työhön Taivaan Isältä. Usko elää minulla teoissa ja sanoissa, kohtaamisissa.
Usein oma ammattilaisuus tulee esille juuri siinä, kun tekee moniammatillista yhteistyötä. Siinä hetkessä ymmärtää, kuinka laaja-alaista ja moninaista juuri diakoniatyö on. Työn ohella on tullut oltua ajan hermolla ja seurattua yhteiskunnassa tapahtuvia asioita, kuten lainsäädäntöä ja palveluverkostojen muuttumista.
Kuka: Kirsi Karppinen
• Aloitti Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa 1989 viransijaisena diakoniatyössä. Teki sijaisuuksia seitsemän vuotta tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyössä sekä seurakuntayhtymässä päihdetyöntekijänä kunnes sai kutsun virkaan.
• On tehnyt perusdiakoniaa, mutta vastuualueet ovat vaihdelleet vuosien varrella. Pääsääntöisesti painopiste on ollut asiakastyössä. Paneutunut erityisesti asiakkaiden vaikeisiin talousongelmiin. Vahvistanut osaamistaan vanhustyössä.
• Vuoden 2011 maisteriopintojen jälkeen siirtyi tiimivastaavan tehtäviin, johon sai lisäkoulutusta myös kirkon johtamis-koulutuksen kautta.
• Terveystieteissä sivuaineena hallinto, josta sai vahvuutta tiimi-esimiestehtäviin.
Teksti Tiina Usvajoki
Kuvat Scandinavian Stockphoto ja Miika Manninen
