Palkaton vai palkallinen harjoittelu?

0
81

Jokaisen korkeakoulussa opiskelevan opintopolkuun kuuluu harjoittelujaksoja opintojen eri vaiheissa. Omaan opiskelutaipaleeseeni on kuulunut kolme harjoit-telua, joista kaksi sosiaalialalla ja yksi seurakunnan diakoniatyössä. Itselläni on käynyt tuuri harjoittelujen suhteen, sillä kahdessa sosiaalialan harjoittelussa sain tehdä harjoitteluni täysin palkallisena. Palkattomalla harjoittelujaksolla seurakunnassa tarjouduin itse ottamaan vastuuta ja tein diakoniatyöntekijän töitä palkatta muutamia päiviä ohjaajani ollessa sairaslomalla. Olisin toki voinut vaatia palkkaa, mutta asian esille nostaminen on opiskelijana erityisen vaikeaa Harjoittelupaikoista on välillä suuri pula ja paikoista käydään kilpailua, mikä nostaa ennestään kynnystä vaatia työpaikalta mitään.

Meillä opiskelijoilla on velvollisuuksia mutta myös oikeuksia. Harjoittelu on ennenkaikkea oppimista, mutta sillä ei ole tarkoitus korvata vakituista henkilökuntaa. Oman havainnointini perusteella monella korkeakouluopiskelijalla on karttunutta työkokemusta ja taitoa työskennellä työelämässä jo ennestään. Emme siis ole aivan “peukalot keskellä kämmentä”- mentaliteetilla menossa työelämän harjoitteluihin. Tämä tarkoittaa sitä, että osaamme työelämän pelisäännöt sekä osaamme ottaa vastuuta tekemästämme työstä. Korkeakouluharjoittelusta pitäisi saada vähintään työssäoloehdon täyttävää palkkaa ainakin silloin, kun opiskelija tekee jo kertyneellä osaamisellaan työnantajalle tuottavaa työtä. Palkaton harjoittelu on perusteltua vain erityisissä tapauksissa, sillä palkaton työharjoittelu on yleensä luonteeltaan työhön tutustumista.

Miksi vaatia palkkaa? Kirjoittamalla työsopimuksen opiskelija on oikeutettu työehtosopimuksen tuomaan turvaan ja työpaikan eri vakuutuksiin. Palkallinen harjoittelu myös kartuttaa opiskelijalle ansiosidonnaista päivärahaa. Palkan maksaminen opiskelijalle tuo positiivista markkinointia myös työnantajalle.

Opiskelijalle itselleen palkallisella harjoittelulla on kuitenkin paljon suurempi merkitys jatkossa, se nimittäin kerryttää työkokemusta. Hyvin monet työpaikkailmoitukset asettavat ehdoksi työnhaulle 1–5 vuoden työkokemuksen. Sitä ei synny, jos siihen ei anneta mahdollisuutta.

Palkattomalla harjoittelullani seurakunnassa olisin kartuttanut itselleni työkokemusta kolme kuukautta. Tämä lisättynä muihin harjoitteluihini olisi työkokemusta palkallisella harjoittelulla karttunut yhteensä yhdeksän kuukautta.

Maria Rajaniemi
Sosionomi-diakoni opiskelija
Oulu