Ihmisillä on erilaisia prosesseja suhteessa Raamatun tekstiin. Onko sen lukeminen herättänyt pelkoa vai antanut toivoa? Bibliodraamassa jokaisen ryhmäläisen henkilökohtaiset kokemukset ovat merkityksellisiä.
Väitöskirjani tutkimuskysymys on: Mitä uutta bibliodraama avaa raamatuntulkintaan ja miten eksegeettiset näkökohdat saadaan integroitua tekstistä osaksi bibliodraamaprosessia?
Tutkimuksen teoreettinen osa sisältää bibliodraaman käytäntöä ja teoriaa, jotka pohjautuvat psykodraamaan. Empiirisessä osassa on kolme analysoitua case-bibliodraamaa Ruutin kirjan ja Matteuksen evankeliumin teksteistä.
Kolme vaihetta
Bibliodraamassa on kolme toimintavaihetta: virittäytyminen, roolityöskentely ja integrointikeskustelu. Virittäytymisessä suuntaudutaan ohjaajan johdolla tekstiin.
Henkilöiden rooleihin eläytymisen ja roolinvaihdon avulla päästään kehollisesti kokemaan tekstin tapahtumia, ilmiöitä, ongelmia, jännitteitä ja suhteita tässä ja nyt.
Integrointikeskustelussa jaetaan kokemuksia ja oivalluksia ja draamaa analysoidaan suhteessa raamatuntutkimukseen ja esimerkiksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Draamanäyttämöllä tekstistä on mahdollista poiketa, mutta jälkikeskusteluissa tulisi käsitellä sitä, miksi jokin ei tuntunut oikealta. Tekstiä voidaan silloin arvioida nykyisten eettisten arvojen näkökulmasta.
Tutkimuksen tuloksia
Väitöskirjassani havaitsin, että eksegetiikan ja bibliodraaman yhteistyöstä syntyy tulkintaa kokemuksellisena ja tiedollisena prosessina. Tieto voi olla ryhmässä esillä luentoina ja keskusteluina tai luovien draamamenetelmien avulla sisällytettynä näyttämö- ja roolityöskentelyyn. Tieto auttaa osallistujia toimimaan rooleissa ja pääsemään lähemmäksi sitä sosiaalista todellisuutta, joka on tekstin henkilöiden elinympäristönä.
Rooliin on aina liitettävä tekstin roolin sosiaalisen puolen lisäksi roolinottajan oma persoona. Rooli ei tule eläväksi, jos siinä ei ole mukana mitään henkilökohtaista.
Minna Salmi, TT, kirkon nuorisotyönohjaaja, traumapsykoterapeutti, emdr-terapeutti, psykodraamaohjaaja ja työnohjaaja
Nuorisotyön ohjaajasta teologian tohtoriksi
Syyskuussa 2018 väittelin Helsingin yliopistossa aiheesta Bibliodraama ja raamatuntulkinta. Pääaineeni oli Vanhan testamentin eksegetiikka. Matka teologian tohtoriksi alkoi yli 30 vuotta sitten, kun opiskelin kirkon nuorisotyönohjaajaksi Järvenpäässä. Draama oli oleellinen osa opiskelua. Marjatta Haapasen luovan ilmaisun kursseilla, Kari Pekka Kinnusen raamattutyöskentelyissä (kerronta, bodywork, siirtotyöskentelyt ja still-kuvat) ja Sirkku Aitolehden sielunhoidon kursseilla työstimme omia kasvukipujamme psykodraaman avulla. Seurakuntaopisto on myös paikka, jossa bibliodraaman suomalainen muoto alkoi kehittyä vuonna 1986.
Ensimmäiseen bibliodraamaohjaajien koulutukseen osallistui meitä vastavalmistuneita nuorisotyönohjaajia ja diakoneja pappien ja opettajien kanssa. Kaksivuotinen draamakoulutus oli vahva kokemus, johon kouluttajat liittivät alusta alkaen mukaan raamatuntutkimuksellista tietoa. Koin tiedon vapauttavana ja inspiroivana, joten halusin opiskella lisää teologiaa, enkä silloin arvannut, mihin bibliodraama minua vielä kuljettaisi.
Vuosien varrella olen opiskellut psykodraamaa, työnohjausta ja traumapsykoterapiaa. Olen tehnyt työtä äitinä, nuorisotyönohjaajana, opettajana, tutkijana, pappina ja yrittäjänä. Nykyisessä työssäni psykoterapeuttina kohtaan jälleen nuoria. He tarvitsevat roolimalleja aikuisista: tukijoita, kannustajia ja kuuntelijoita. Luottamus ja rohkeus vuorovaikutuksessa kasvavat vähitellen, kun aikuiset kannattelevat nuoren voimakkaita tunteita ja traumaattisia kokemuksia. Kirkon diakonia- ja nuorisotyössä tehdään paljon merkittävää ja vakauttavaa työtä. Myös uskonnolliset teemat kiinnostavat nuoria. Bibliodraama tarjoaa mahdollisuuden lukea ja prosessoida Raamattua yhdessä.
Linkki väitöskirjaan:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/239935
Teksti ja kuva Minna Salmi
