Erityisnuorisotyönohjaaja Mare Kinanen toimii esimiehenä Waste&Feast Snellu Cafessa, joka tukityöllistää nuoria.
– Ohjaamme nuoria eteenpäin elämässä ja uskomaan itseensä. Usein työ alkaa päivärytmin opettelusta, Kinanen sanoo.
Matteuksenkirkko löytyy Itä-Helsingin sokkeloista ruuan tuoksua seuraamalla. Ensin ei näy ovea missään, mutta sitten melkein törmää Snellu Cafen komeisiin mainoksiin.
Ovi auki ja sisään. Vastassa on Mare Kinanen, joka tervehtii tulijaa ystävällisesti.
– Tässä on kahvilan tiski, sen takana keittiö ja tuossa sivussa ruokailutilat. Kohta alkaa jo syöjiä tulla, kun kello lähenee yhtätoista, Kinanen aloittaa.
Laaja-alaista auttamistyötä
Hän toimii esimiehenä Snellussa, joka on hienosti sanottuna Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön keskus. Snellu tekee laaja-alaista auttamistyötä alle 30-vuotiaiden nuorten ja heidän perheidensä kanssa. Waste&Feast Snellu Cafe on yksi Snellun työmuodoista. Tukityöllistetyt nuoret tulevat hyvin erilaisista taustoista. Osa on Stadin ammattiopistosta, osa Snellun omista asiakaskontakteista. Mukana on myös vankilanuoria, jotka tarvitsevat työpaikan tai rikosseuraamusasiakkaita, jotka suorittavat yhdyskuntapalvelua.
– Työllistämisen lisäksi tuemme nuoria erilaisissa elämänkriiseissä ja teemme yhteistyötä ammattioppilaitosten sekä sukupuolivähemmistöjen kanssa. Snellu tekee töitä alueilla, joissa kirkko ei perinteisesti tee töitä. Henkilökuntaa meillä on 11, Kinanen kertoo.
Tulijoita jonoksi asti
Kahvilaan on palkattu kokki ja salityöntekijä, jotka ohjaavat nuoria käytännön työssä. Nuoret vaihtuvat tiheään tahtiin, joten henkilökunta joutuu aloittamaan alusta koko ajan. Se edellyttää kykyä perehtyä arkojen ja haavoitettujen nuorten kanssa toimimiseen.
– Nuorella voi olla vaikka minkälaisia kykyjä, mutta hän on silti tipahtanut syrjään. Heidän kohtaamisensa vaatii hellävaraista otetta. Meille tulee nuoria, joilla ei ole mitään. He ovat heikossa asemassa opiskelumaailmassa ja työmarkkinoilla. Autamme heitä löytämään merkitystä ja suuntaa elämäänsä, Kinanen kertoo.
Ohjaus aloitetaan usein päivärytmin opettelusta. Sekin voi olla ylivoimaista. Kaikkien kanssa ei onnistuta, sillä osa nuorista jättää tulematta aamupainotteiseen työhön. Kun se on tapahtunut viisi kertaa, paikka ohjataan toiselle nuorelle. Tulijoita on jonoksi asti.
– Meillä on nuoria, jotka ovat saattaneet aiemmin pussittaa nappeja. Työ ei ole tuntunut merkitykselliseltä. Täällä he tekevät ruuan ja näkevät työnsä tuloksen. Se monelle uusi kokemus. Mä osaan, muhun luotetaan, mua kannustetaan, Kinanen kuvaa.
Joidenkin nuorten kohdalla tapahtuu iso muutos. Itsevarmuus, omanarvontunto, rohkeus toimia itsenäisesti kasvavat.
– On hurjan iloinen asia, kun joku kertoo päässeensä kouluun.
Kuka tahansa voi tipahtaa
Millaista tukea tukityöllistetty nuori useimmiten konkreettisesti tarvitsee?
– Tuen tarve on aina yksilöllistä. Taustalla voi olla esimerkiksi masennusta tai paniikkihäiriötä. Harjoittelemme nuorten kanssa monenlaisia tilanteita. Ei ole olemassa tiettyä sapluunaa. Nuorten tukihenkilönä toimii Anna Hästö ja työhön perehdytystä antavat salityöntekijä Johanna ja kokki Matti.
Kinanen on huomannut Snellu-vuosinaan, miten helposti yhteiskunnan rattaista pääsee tipahtamaan.
– Toki moni haluaa itse olla sivussa, mutta sitten on niitä tavalla tai toisella ulkoistettuja ja sivuun laitettuja nuoria. Meidän pitäisi aina muistaa, että se voi tapahtua kenelle tahansa meistä. Esimerkiksi syntymästä saakka alkanut oireilu voi voimistua tai mieli voi järkkyä yllättäen. Elämässä voi tapahtua mitä vain.
Nuoret ja heidän asiakkaansa
Sosionomi ja kirkon nuorisotyönohjaajaopiskelija Maria Anttila tekee haastattelututkimusta Snellu Cafen kävijäkunnasta seuraavaa hankeraporttia varten. Millaista väkeä kahvila palvelee?
– Asiakaskunta on moninaista. Työssäkävijät tulevat edulliselle lounaalle, samoin iäkkäät, työttömät ja lapsiperheet. Yksinäisyys on monen motiivi lähteä ihmisten ilmoille. Täällä on ihan järjetön kohtaamisen ja keskustelun nälkä.
Entäpä sitten tukityöllistetyt nuoret. Millainen kuva heistä on muodostunut Anttilalle?
– Olen nähnyt, miten nuori kasvaa metrin saatuaan kokemuksen siitä, että omalla työllä on merkitystä. Snellu Cafessa saa välitöntä palautetta, kun ihmiset kiittävät hyvästä ruuasta ja palvelusta.
Juuso viihtyy keittiössä
Kurkistetaan vielä keittiöön. Sieltä löytyy Juuso Liimatainen pilkkomassa jättimäistä kukkakaalia. Hän on ollut tukityöllistettynä kolme kuukautta. Pesti jatkuu vuoden 2018 loppuun asti.– Tavoitteenani on suuntautua elintarvikealalle kaupan kala- ja lihatiskille. Oppisopimuskin voisi olla hyvä vaihtoehto, Liimatainen sanoo.
– Työskentely on ollut mielenkiintoista ja haastavaa. Kokki Matti on antanut minulle ihan uskomattomasti vastuuta, hän jatkaa.
Juuso päätyi keittiötöihin Stadin ammattiopistosta koulutusneuvojan suosituksella. Välillä on tuntunut raskaalta, mutta viisipäiväinen työviikko on sujunut paremmin kuin Liimatainen uskalsi odottaa.
– Olen löytänyt itsestäni puolia, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Olen löytänyt energiaa ja itseluottamusta. Täällä on kannustava ilmapiiri ja hyvät kouluttajat.
Teksti Tiina Usvajoki
Kuvat Juha Kinanen ja Tiina Usvajoki
Snellu Cafe kuuluu Kykyportaat-projektiin
Kykyportaat-hanke alkoi maaliskuussa 2018. Se on osa Euroopan sosiaalirahastojen ohjelmaa, jonka tavoitteena on työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen.
Snellu Cafessa on ollut työkokeilussa 10 alle 30-vuotista nuorta. Heidän lisäksi mukana on ollut TET-nuoria, kesäsetelinuori, osa-aikatyöhön yhteisen seurakuntatyön tuella työllistettyjä nuoria ja yhdyskuntapalvelusta suorittavia nuoria. Snellu Cafen työn kautta on tavoitettu 20 eri elämäntilanteessa olevaa nuorta.
Hankkeen tavoitteena on tarjota työkokeilupaikka yhteensä 44 nuorelle hankkeen loppuun mennessä (helmikuun loppu 2020). Nuorten työkokeilut toteutetaan yhdessä Stadin ammattiopiston nuorten työpajatoiminnan kanssa.
Hankkeeseen sisältyy myös ryhmämuotoista voimavaravalmennusta. Kaikkien osallistujien kanssa keskustellaan heidän henkilökohtaisesta tilanteestaan sekä tavoitteistaan. Keskusteluissa ja arviointityökaluna käytetään THL:n laatimaa Kykyviisari-kyselyä, jolla ihminen voi itse pohtia omaa työ- ja toimintakykyään, osallisuuttaan ja hyvinvointiaan.
Kykyportaat on kaksivuotinen hanke. Tarkoituksena on, että yhteinen toimintamalli kaupungin työllistämispalveluiden kanssa kasvaa ja kehittyy tulevaisuudessa.
Millaista käytännön työ on?
Työntekijät keskustelevat nuorten kanssa heidän tulevaisuudestaan ja toiveistaan ja tekevät yhdessä nuorten kanssa suunnitelman, jonka tavoitteena on viedä elämässä eteenpäin. Jokainen nuori on yksilö. Taustalla on kuitenkin usein vähäinen koulutus, mielenterveyden ongelmia, päihdekokeiluja, lastensuojelun asiakkuuksia tai muita vastaavia haasteita, joiden takia polku peruskoulusta jatko-opintoihin on katkennut.
Vaikka ammatillinen koulutus olisikin suoritettu, nuori voi tarvita tukea työhön siirtymiseen esimerkiksi oppimisvaikeuksien tai sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi.
Millaista työkokeilu Snellu Cafessa on?
Nuori pääsee näkemään, millaista ravintola-alan työ on. Päivät räätälöidään nuoren tarpeiden mukaan. Joillekin vain pari päivää viikossa voi olla riittävä aloitus, toisille viisi päivää viikossa tarjoaa sopivasti tekemistä ja helpottaa arkirytmin ylläpitoa.
Yhteistyö Stadin ammattiopiston kanssa mahdollistaa nuorille myös catering- ja -ravintolapalveluiden tai kahvilatyön opintoja jo työkokeiluaikana.
Mikä merkitys työkokeilulla on nuorelle?
Kun nuori huomaa, että hän pärjää ja oppii uutta sekä saa epäonnistua turvallisessa ympäristössä, itseluottamus kasvaa ja nuori alkaa uskoa omiin kykyihinsä. Nuorille on erityisen tärkeää, että työkokeilussa tehtävällä työllä on oikeasti merkitystä. He näkevät joka päivä, kun kahvilan noin 80 ruokailijaa kiittävät maukkaasta ruoasta ja ystävällisestä palvelusta. Myös ympäristöarvot eli hävikin käyttö motivoi työssä.
Kysymyksiin vastasi hankeasiantuntija Anna Hästö,
Kykyportaat – vuorovaikutus työ- ja toimintakyvyn ylläpitäjänä
Miksi seurakuntayhtymä haluaa tukityollistää?
Helsingin seurakuntayhtymässä tehtiin jo 2005 periaatepäätös ja asetettiin määräraha seurakuntien työllistämistoiminnan tukemiseksi, mutta varsinainen projekti alkoi vasta 2015.
Työtä kohti -projektin päätavoitteita ovat heikossa työmarkkinatilanteessa olevien ja osa-työkykyisten tukeminen työllistämistoiminnan avulla, seurakuntien tukeminen työllistämisessä, byrokratian purkaminen, tiedon jakaminen sekä yhteistyöverkoston rakentaminen muiden työllistämistoimintaa tekevien kanssa (TE-toimi, TYP, järjestöt, säätiöt).
Projektissa on 2015–2018 tehty noin 80 määräaikaista tai osa-aikaista työsopimusta vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien kanssa.
Mitä hyötyä tukityöllistämisestä on?
Noin 70 eri tavoin määräaikaisesti työllistettyä henkilöä (18.10.2018 mennessä) on saanut kokeilla voimavarojaan ja työelämään palaamista, tullut asteittain osallisuuteen, harjoitellut päivärytmiä, opetellut työelämätaitoja ja työkulttuuria ja saanut kokea olevansa osa yhteisöä.
Moni (tarkkaa lukua ei ole) heistä on myös siirtynyt eteenpäin koulutukseen ja työelämään.
Tavoitteena ei ole vain jatkotyöllistäminen avoimille työmarkkinoille vaan myös elämänlaadun ylläpitäminen ja parantaminen. Kohderyhmään kuuluvat nuorten ja pitkäaikaistyöttömien lisäksi eri tavoin osatyökykyiset eli vammaiset, mielenterveyskuntoutujat ja osa-aika eläkkeellä olevat.
Korvataanko tukityöllistettyjen avulla pysyviä työpaikkoja?
Työ- ja elinkeinoministeriö on katsonut monin tavoin tärkeäksi tukea ja työllistää osatyökykyisiä (mm. OTE-hanke osatyökykyisten työllistämisen tukemiseksi). Työllistämistä välityömarkkinoilta avoimille työmarkkinoille ei nähdä enää ainoana tavoitteena, vaan työmarkkinoita täydentävien näkökulmien lisäksi esiin ovat nousseet inhimilliset tekijät.Työn tekemisen tavat ja ammatit ovat myös muuttumassa.
Työtä kohti -projektissa on asetettu palkkakustannuksille reunaehdot, joiden mukaan työhön palkattava henkilö ei voi työllään korvata tai sijaistaa seurakunnan perustyötä. Työtehtävien tulee olla perustyötä tukevia, ne eivät voi sisältää esimerkiksi työalan vastuu- tai kehittämistehtäviä.
Seurakunnan diakoniatyössä pitkään olleena minun on vaikea ymmärtää kapea-alaista työvoiman hyväksikäyttöön keskittyvää ajattelua. Diakoniatyössä viikoittain vastaanotoilla kohdattu työttömyys tai muutoin osattomuus työelämästä näkyvät monenlaisena pahoinvointina. Useat diakonian asiakkaat pyytävät saada tulla työkokeiluun tai osa-aikaisesti palkatuiksi saadakseen sosiaalisia suhteita, oppiakseen suomen kieltä tai pohtiakseen voimavarojaan.
Vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien työllistämisessä on kyse tämän päivän diakoniatyöstä ja rinnalla kulkemisesta. Eikö siinä ole kirkon tehtävä?
Kysymyksiin vastasi diakoniatyöntekijä Tarja Koivumäki Helsingin seurakuntayhtymästä
