Kirkossa puhutaan harvoin ihmisoikeusperustaisesta työstä. Se haastaa diakoniaa tarkastelemaan heikossa asemassa olevien ihmisten oikeuksien toteutumista.
– Se myös haastaa kirkon työntekijöitä nostamaan epäkohdat näkyviin, Katri Valve toteaa.
Ihmisoikeusperustaisen työn tausta on YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa. Vantaan seurakuntien johtava diakonia- ja yhteiskuntatyön asiantuntija Katri Valve muistuttaa, että siinä kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja jokaisella ihmisellä täytyy olla oikeus hyvään elämään. Auttamistyötä on tarkasteltava myös ihmisten oikeuksien näkökulmasta. Se nostaa esille kaikkein heikoimmassa asemassa olevien oikeudet ja erityisesti diakoniassa sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien toteutumisen.
Ihmisoikeusperustainen työ ei ole uusi asia.
– Kyse ei ole uudesta työmuodosta vaan näkökulmasta, joka haastaa tekemään diakoniaa myös eri ihmisryhmien oikeuksien näkökulmasta. Meillä on lukuisia esimerkkejä, kuinka taloudellisesti heikossa asemassa olevien, eri vähemmistöjen, vammaisten tai maahanmuuttajien oikeudet eivät toteudu. Diakoniahan on loistavalla näköalapaikalla tässä yhteiskunnassa tarkastelemassa, mitä ihmisten elämään kuuluu. Se on ainutlaatuinen paikka nähdä monenlaisia uusia ilmiöitä, Valve toteaa.
Keskustelusta muutokseen
Ihmisoikeusperustainen työ nousee Valveen mielestä esille niin Raamatun evankeliumista, ihmisoikeusjulistuksesta kuin myös yhdenvertaisuuslaista. Eri ihmisryhmien oikeuksien huomioiminen tarkoittaa niin konkreettisia toimia kuin myös epäoikeudenmukaisuuksien tuomista laajempaan keskusteluun.
– Tehtävämme on kysyä, miten saattelemme työssä kohtaamiamme teemoja yhteiseen keskusteluun ja verkostoihin, jotka toimivat lasten, perheiden, asunnottomien, vammaisten, päihdeongelmaisten tai vähemmistöryhmien asioiden kanssa. Miten saamme muutosprosesseja eteenpäin?
Yhteistä tarttumista
Haastattelupäivänä vietettiin asunnottomien yötä. Se toimii oivana malliesimerkkinä Valveen esille nostamasta näkökulmasta työhön.
– Jokaisella ihmisellä pitäisi olla turvallinen ja hyvä paikka asua ja elää. Diakoniatyössä ja myös nuorisotyössä tämä voisi tarkoittaa sitä, ettemme vain kuuntele miksi ihminen on joutunut asunnottomaksi, vaan kysymme rakenteellisella tasolla, mitä voimme tehdä. Keiden kanssa voisimme toimia yhdessä ja nostaa yhteiskunnallisia epäkohtia julkiseen keskusteluun?
Diakonia- ja nuorisotyön tulisi sanoittaa ääneen ongelmia ja ilmiöitä sekä saada aikaan kriittistä keskustelua.
– Jos näemme työssämme ongelmia, emmekä sanoita niitä ääneen, emme toteuta kokonaisvaltaista tehtäväämme. Meidän pitäisi reagoida laajana rintamana yhdessä eri toimijoiden kanssa, Valve sanoo.
Seurakunnissa tehdään töitä jo nyt suurella sydämellä.
– Diakoniatyön lähtökohtana on ihminen ja hänen kysymyksensä. On nähty myös sitä, miten ihmisistä tulee myös toimijoita.
Vanhuksien asemaan eväitä
Tulevaisuuden haaste on Katri Valveen mukaan kasvava vanhusväestö.
– Nyt pitäisi jo pystyä valmistautumaan haasteeseen, jonka suuret ikäluokat tuovat. Rakennetaan vapaaehtoistyön kautta mahdollisuuksia, ystäväpalvelua, erilaisia päivätoimintaan tai kohtaamiseen liittyviä keskuksia, Valve pohtii.
Yksinäisiä on Suomessa paljon, ja omaiset ovat monilla kaukana. Vanhuksien elinkustannukset ovat korkealla, arkiaskareet voivat tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia ja sosiaalinen elämä kaventua. Hyvää työtä tehdään Valveen mukaan jo nyt eri puolella Suomea.
– Näillä resursseilla emme pärjää yksin, on tehtävä yhteistyötä. On tärkeää pohtia, miten esimerkiksi diakoniatyö voi haastaa ihmiset tekemään yhdessä, tuottamaan toimintoja ja vapaaehtoistyötä.
Uskottava kirkko
Hyrinä kahvipöydän ympärillä ei vie kirkon työtä eteenpäin. Valveen mukaan tekoihin ohjaa mitä parhaimmalla tavalla kirkon saavutettavuusohjelma. Se liittyy Valveen mielestä olennaisesti ihmisoikeusperustaiseen työhön.– Kirkon saavutettavuusohjelma perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen, ja se nousee evankeliumista. Vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko. Raamatussa haastetaan niin sorrettujen ihmisryhmien puolustamiseen kuin erilaisten yhteiskunnallisten epäkohtien esille nostamiseen ja keskustelun ylläpitämiseen.
Haastetta riittää siis meille itse kullekin. Kun auttamisen lähtökohtana on ihminen, on myös avun antaminen ja epäkohtiin vaikuttaminen ihmisen kokoista. Yhdessä voimme enemmän.
Teksti ja kuva Hannu Keränen