Diakoniaharjoittelustani alkaa kohta olla noin vuosi. Sen kunniaksi on hyvä muistella opittuja asioita ja miettiä, mitä näillä opeilla opiskelujeni lisäksi päivittäin teen.
Arjessani ja työssäni ovat hyvin pitkälti läsnä harjoittelussani kokemani kohtaamiset. Aloitin kesällä työt Kelassa, toimeentulotuen etuuskäsittelyssä. Suoritin Kelassa kesätyön lisäksi viimeisin harjoitteluni, ja tällä hetkellä teen osa-aikatöitä opinnäytetyön ja muutaman viimeisen kurssini ohella.
Kelaan hakiessani minulta kysyttiin, mitä tiedän toimeentulotuesta. Vastasin tietäväni, kuinka vaikeita asioita ne ovat ja kuinka Kelan päätökset ovat kuin hepreaa monille. Sitä ne olivat myös minulle ja kieltämättä ehkä vähän myös harjoittelun ohjaajallenikin. Tässä työssä ihmiset muuttuvat helposti kirjaimiksi ja numeroiksi näytöllä. Kun niin käy, palaan aina uudestaan ja uudestaan Karjasillan seurakuntaan ohjaajani huoneeseen muistelemaan niitä ihmisiä ja niitä tunteita sekä sitä avuntarvetta, joka hakemusten takana oikeasti piilee.
Työssäni yritän päivittäin tehdä asiat niin, että ne ensisijaisesti palvelisivat asiakasta ja että toiminta täältä konttorista olisi mahdollisimman ihmislähtöistä. Saan paljon kehuja ja kiitosta tavastani tehdä töitä. Itse kiitän kokemuksista ja opeista, joita olen opiskelujeni myötä saanut. Suurimpana opinahjona ovat olleet ehdottomasti harjoittelut, erityisesti diakoniaharjoittelu. Vaikka näin äkkiseltään voi olla vaikea kuvitella tai uskoa, diakoniatyön tuntemus ja Kela-työ on aika hyvä yhdistelmä.
On toki todettava harjoittelun antaneen minulle paljon muutakin. Yleinen mielipide opettajien ja opiskelijoidenkin keskuudessa on se, että diakoniaosaamisesta on runsaasti hyötyä myös muuallakin kuin nimenomaan itse diakoniatyössä. Tähän mielipiteeseen on helppo minunkin yhtyä ja jatkaa viimeisten kirkollisten opintojeni kokoon karsimista ennen valmistumista.
Lopuksi haluan vielä kiittää harjoittelupaikkaani antoisasta harjoittelusta sekä muistuttaa kanssaopiskelijoitani siitä, että diakoniaharjoittelu on muutakin kuin vain osa opintokokonaisuutta. Se on elämänkokemus ja suuri käytännön oppitunti. Ottakaa te, joilla se on vielä edessä, siitä kaikki irti.
Annika Mäkelä
sosionomi-diakoniopiskelija