Hurjat tarinat pakottivat tarttumaan ongelmaan

0
67

Nuorisotyönohjaaja Marjut Timonen teki opintojensa lopputyönä työsuojeluoppaan kirkon esimiehille.

Nurmijärven seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja työsuojeluvaltuutettu Marjut Timonen on kuullut vuosien saatossa eri ammatillisissa yhteyksissä sellaisia tarinoita seurakuntien työhyvinvointiongelmista, että ne ovat saaneet kuvainnollisesti sanoen hänen hiuksensa nousemaan pystyyn.

– Mietin näiden kertomusten pohjalta, mikä tässä mättää. Meidän tehtävämme on evankeliumin julistaminen sekä lähimmäisenrakkauden ja toisista huolehtimisen sanoman välittäminen. Me osaamme sen ulospäin, mutta mitä tapahtuu, kun sitä pitää tehdä työyhteisön sisällä, hän pohtii.

Timosen kuulemien tarinoiden viestiä vahvistaa Kevan viimeisin julkisen alan työhyvinvointibarometri. Sen mukaan seurakunnissa epäasiallista kohtelua on viimeisen vuoden aikana kokenut joka kolmas työntekijä, mikä on enemmän kuin kunta-alalla, jossa vastaava lukema on 28 prosenttia.

Kevan raportin mukaan kirkon työntekijät eivät pysty myöskään riittävästi vaikuttamaan omaan työhönsä. Kirkon työntekijöistä 52 prosenttia kokee työnsä henkisesti kuormittavaksi ja huoli työhyvinvoinnista on kasvanut.

Opetusmateriaaliksi johtamiskoulutuksiin

Timonen valmistui viime joulukuussa sosionomi-diakoniksi. Hän päätti tehdä opintoihinsa liittyvänä lopputyönä työsuojeluoppaan kirkon esimiehille.

Opinnäytetyön työelämäkumppaniksi lähti Kirkon koulutuskeskus ja johtamiskouluttaja Terttu Malo, joka piti aihetta tärkeänä. Timosen kirjoittama opas on koettu niin hyödylliseksi, että siitä tulee opetusmateriaalia kirkon johtamiskoulutuksen kirjo2-koulutuksiin.

Opas on suunnattu kirkon esimiehille, erityisesti työalavastaaville esimiehille. Oppaassa ei ole eritelty ammattiryhmiä, koska työsuojelua ohjaavat lait ovat kaikille samat.

Ongelmia kanssakäymisessä

Seurakuntien keskeiset ongelmat työsuojelun näkökulmasta liittyvät Timosen mukaan ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Ne ovat ongelmia, joihin monissa seurakunnissa on vaikea puuttua rakentavalla ja tehokkaalla tavalla. 

– Hyvinvoivat työntekijät ovat seurakunnan tärkein voimavara. Siksi vuorovaikutukseen kannattaa satsata, hän sanoo.

Timosen mielestä seurakuntien työturvallisuusongelmat usein joko henkilöityvät tai henkilöitetään yhteen työntekijään.

– Hirveän usein työpaikassa aletaan puhua yhdestä ihmisestä, joka koetaan hankalaksi. Lopulta kuitenkin 90-prosenttisesti työpaikoilla on kyse rakenteellisista työyhteisön ja johtamisen ongelmista. Vain yksi tapaus kymmenestä johtuu yhden ihmisen ongelmasta.

Äärimmäisiä seurauksia

Timosen mukaan tällaiset ongelmat ratkeaisivat sillä, että seurakunnan johto ryhtyisi johtamaan tiedolla. Tämä tarkoittaa sitä, että selvitetään, mistä työyhteisön ongelmat todellisuudessa ovat peräisin ja puututaan niihin saatavilla olevan tiedon valossa.

– Tämä on kovaa puhetta, mutta kysymys on karusti sanoen siitä, onko seurakunnan johdolla vilpitön halu selvittää ongelman syy vai laittaako se pään pensaaseen. Usein tuntuu, että on helpompi ohjata se yksi ihminen ruotuun kuin katsoa peiliin. Tämä tapa näyttää kyllä ulospäin tehokkaalta toiminnalta, mutta ei monestikaan kestä päivänvaloa.

Työssä koetun epäasiallisen kohtelun äärimmäisenä seurauksena saattaa olla itsemurha. Ruotsissa on tutkittu, että itsemurhista noin 10 prosenttia olisi työperäisiä. Työhyvinvoinnin johtamista paljon tutkinut filosofian ja yhteiskuntatieteiden tohtori Juhani Tarkkonen arvioi, että Suomessa vastaava luku saattaisi olla noin 100 itsemurhaa vuodessa. Työtapaturmissa Suomessa menehtyy noin 50 henkeä vuodessa.

Vastuu ja valta on esimiehellä

Työyhteisöön liittyvien ongelmien julkituominen on vaikeaa. Timosen mukaan moni työntekijä saattaa tuntea pelkoa. Jos kertoo ongelmista, siitä voi kertyä vaikeuksia. Tästä syystä moni työyhteisöongelma jää lopulta kertomatta.

Seurakuntien sisäiset valta-asetelmat saattavat vaikuttaa siten, että työntekijä voi arastella asioiden viemistä ylemmille esimiehille. Vielä vaikeampaa se on silloin, jos esimies käyttäytyy epäasiallisesti.

– Luottamus siitä, että tulee kuulluksi, on ihan sairaan huono. Sama asia kuin koulussa, jossa oppilas miettii, että kannattaako kertoa kiusaamisesta.

Timosen mukaan tällaisissa tilanteissa valta ja vastuu on esimiehellä. Hänellä on vastuu ymmärtää tilanteen alisteisuus ja tehdä tietoisesti tilaa alaisen huolille ja kuulla tätä.

Yhteistyötoimikunnat tehokkaammiksi

Timonen muistuttaa, että työnantajalla on lakiin perustuva velvoite huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.

Seurakunnan johdolla on hänen mukaansa työkalu ongelmien selvittämiseen. Se on lakisääteisesti määritelty yhteistyötoimikunta. Siihen on koottu edustajat seurakunnan johdosta, luottamusmiehistä ja työsuojeluvaltuutetuista.

Näiden yhteistyötoimikuntien ongelma on Timosen mukaan monesti se, että ne eivät toimi tehokkaasti. Ne voisivat olla paikkoja, joissa välitetään johtamisessa tarvittavaa tietoa työhyvinvoinnin lisäämiseksi ja kehittämiseksi, mutta usein ne kutistuvat toimikunniksi, joissa käydään läpi toissijaisia asioita.

Johtamiskulttuuri vinksallaan

Kirkon johtamisen kulttuuri on Timosen mielestä hieman vinksallaan. Johtamiskoulutusta on kyllä lisätty, mutta ainakaan tämän hetkisen tiedon mukaan koulutus ei ole kattavasti poistanut työyhteisöongelmia.

Yksi tekijä voi olla se, että usein kirkkoherrat edelleen valitaan seurakuntalaisvaalilla. Äänestäjät eivät aina ymmärrä valitsevansa hallinnollista johtajaa, joka myös vastaa henkilöstön johtamisesta.

Timonen on sitä mieltä, että jos seurakuntalaiset valitsevat vaalilla kirkkoherran, seurakunnassa pitäisi olla erikseen hallinnollinen johtaja henkilöstöä varten. Näin selkiytyisi hyvän hallinnon ja henkilöstön johdonmukainen johtaminen seurakunnan hengellisen työn johtamisesta.

– Olisi myös hyvä, että kirkkoneuvoston puheenjohtajana olisi joku muu kuin kirkkoherra. Se lisäisi päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta. Se olisi mahdollista jo nyt, mutta sitä mahdollisuutta ei käytetä riittävän paljon.

Timosen mielestä monesti luullaan, että työsuojeluvaltuutettu tai työsuojelupäällikkö hoitavat työsuojeluasioita.

– Eivät hoida, vaan työsuojelua hoitavat johtajat, joilla on toimivaltaa ja vastuuta. Se on osa esimiestyötä, johtamista. Työsuojeluvaltuutettujen tehtävä on seurata asioita, antaa asiantuntija-apua, nostaa esille epäkohtia ja olla tarvittaessa yhteydessä viranomaisiin.

Teksti ja kuva Miika Manninen