Iloa ja hyvää vointia – vasta 70-vuotiaanako?

0
127

Luin lehdestä 80-luvulla syntyneiden pääsevän eläkkeelle 70-vuotiaana. HIPHURRAA! Jaksaako siinä iässä enää juhlia eläkeiloa? Järkytyksessäni päätin tarkistaa asian laskurilla tyoelake.fi sivulla: alin eläkeikäni olisi 66 vuotta 11 kuukautta, mutta suositeltavaa laskurin mukaan olisi jatkaa kunnes olisin 69 vuotta 7 kuukautta. Hyvät hyssykät sentään, siis jatkaa jos jaksaa. Jos Nykäsen Matit ja Lindholmin Ollit kuolevat ennen eläkeikää, ei asioita kannata siirtää eläkkeellä olemisen varaan. On elettävä nyt!

Kirkon työ on parhaimmillaan inspiroivaa ja innostavaa, luovaa ja laveaa, mutta samalla ihmisen äärellä olevaa hajoavaa herkkyyttä, jossa heikon huokausta pidetään välillä vahvimpana taisteluvälineenä. Kirkon työhön pätee sama kuin muuallakin: työssä asiat voivat olla hyvin tai huonosti – ja osa hyvin huonosti, lisäisi työelämää läheltä seuraava. Siksi olisikin kiinnostavaa kuulla, miten sinun seurakunnassasi voidaan. Kysyykö kukaan (koskaan) miten menee ja kuinka jaksat? Muistatko kysyä itseltäsi?

Jotta jaksaisin ja haluaisin jatkaa kirkon työssä vielä seuraavat muutamat vuodet (lue: 31-34 vuotta), voisi ajatella työhyvinvointiin liittyvien kysymysten olevan ajankohtaisia kirkossa ja työyhteisöissä. Huoli kun ei ole vain kirkon, sillä yhteiskunnassa huonon työvoinnin kustannuksia pidetään kestämättöminä. Sadattuhannet uupuvat työelämässä vuosittain. Sen hintalapuksi on laskettu 24 miljardia. Kun itse alle 30-vuotiaana jäin kolmeksi kuukaudeksi pois töistä väsyttyäni tiimin työntekijävajeeseen, ajattelin etten halua kokea tätä koskaan enää, en menettää yöuniani enkä elämääni työlle.

Siksi kentältä kuuluvat kummajaiset ihmetyttävät. Työsuhdeasuntovuokrat korotetaan markkinahintaan, diakoniaruokailut ovat lounaspaikan hintaisia työntekijöille (seurauksena työntekijät siirtyvät syömään eväitään) ja 10, 20 ja 30 vuotta työtä tehneitä kiitetään rintanapilla, jonka ihailussa suurennuslasi olisi tarpeen. Mitä teoilla viestitetään? Onko tarkoitus kiittäen kannustaa jaksamaan ja viihtymään vai muistuttaa työviihtyvyyden olevan omalla vastuulla? Jos hyvinvointia rakentavat työelämäteot jäävät katveeseen, mieti ja toimi itse. Mitä haluat elämältä ja työltä, mikä tuo iloa ja energiaa? Asioita voi tehdä niinkin, että jaksaisi olla ja elää vielä myöhemminkin – ja mieluummin hyvillä mielin.

Lopuksi vinkki TYÖhyvinvoinnin kohentamiseen: lähde kevättalven auringonpaisteeseen työkaverin, tiimin tai työyhteisön voimin. Tempaise mukaan kirkkoherra tai talouspäällikkö ja sano, että hyvää se tekee sinullekin ja avita takkia päälle. Anna raikkaan ilman, valon ja tuulen hapettaa ajatuksia ja ole hetki miettimättä kaikkea sitä, mitä yleensä mietit. Virkisty ja valaistu – ja muista elämän todellisen sisällön olevan paljon työtä merkittävämpää.

Leena Kopperi
leena.kopperi@evl.fi