Asiamiehet Marko Pasma ja Tero Fleminch ottavat tällä palstalla selvää ammattiyhdistyskielessä käytettävistä sanoista ja sutkautuksista. Tällä kertaa aivomyrskyn ytimessä on kestävyysvaje.
Asiamiehet Tero Fleminch ja Marko Pasma kokoontuvat kuukausittaiseen palaveriin herkkuautomaatin äärelle. Markon kaivellessa karkkipatukkakolikoita taskustaan hän huomaa sen olevan tyhjää täynnä. Kirpaiseva havainto käynnistää välittömästi pohdinnan.
– No niin, nyt se kestävyysvaje on ulottunut jo minunkin taskuuni! Täällä on reikä rahakirstun pohjalla.
– Ei ole totta! Sulla se on taskussa. Minä luulin, että se koskee ainoastaan housujeni ylintä nappia. Se ei pysty enää kantamaan paisuneen vyötäröni taakkaa, Tero jatkaa.
– Tuosta tulikin mieleeni Väinö-setä, joka oli kova pilkkimies. Hänen piti päästä vielä viimeisillekin kevätjäille onkimaan. Seurauksena oli monesti se, että Väinö tuli pilkiltä kaulaa myöten märkänä. Taisi olla kevätjäillä kestävyysvajetta, Marko miettii.
– Minä muistan, kun lapsena hyppäsin kalliolta puuhun ja päädyin sairaalaan. Oksassa taisi olla kestävyysvajetta, Tero arvioi.
Asiaa selvittämään
Tero ja Marko summaavat, että poliitikot ja talousihmiset ovat puhuneet viime vuosina useaan otteeseen kestävyysvajeesta, joka tuntuu vaikuttavan ainakin valtiontalouteen, eläkkeisiin ja työmarkkinaneuvotteluihin. Kestävyysvaje-puheella perustellaan erilaisia leikkauksia ja säästöjä. Kirkossakin puhutaan taloudesta ja rahojen riittävyydestä, mutta ei varsinaisesti kestävyysvajeesta.
– Eiköhän selvitetä, mistä kestävyysvajeessa on oikeasti kyse ja koskeeko se kirkkotyönantajaakin. Tätä täytyy kysyä kirkkohallituksen talousosaston johtajalta. Hän jos kuka tietää tämän asian.
Kirkkoneuvos Leena Rantanen, mikä on kestävyysvaje?
– Kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, että julkiset menot ylittävät pitkällä aikavälillä julkiset tulot. Uhkaa ylivelkaantuminen, kun työikäinen väestö ei pysty kustantamaan julkisten palvelujen kasvavaa tarvetta.
Onko kirkossa kestävyysvajetta?
– Mielestäni meillä ei ole ainakaan tällä hetkellä kestävyysvajetta, koska seurakuntien tulot näyttävät olevan suuremmat kuin menot, eli sopeuttamistyötä on jo tehty. Tosin näin on keskimäärin, seurakuntien kesken on suuria eroja. Meillä on kuitenkin helpompaa muuhun julkiseen sektoriin verrattuna, koska meillä ei ole vastuulla väestön ikääntymisestä aiheutuvia kasvavia menoja, jotka osaltaan aiheuttavat muun julkisen sektorin kestävyysvajeen, Rantanen toteaa.
Sanaselitys
Julkisen talouden tulojen ja menojen erotusta pitkällä aikavälillä mitataan kestävyysvajeella. Se kertoo, kuinka paljon julkista taloutta olisi vahvistettava lähitulevaisuudessa, jotta se olisi pitkällä aikavälillä tasapainossa, eikä tarvittaisi veronkorotuksia, menoleikkauksia, rakenneuudistuksia tai lisävelkaa.
Kestävyysvajetta arvioitaessa huomioidaan väestöennusteet, ikäryhmäkohtaiset menot ja talouskehitys. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen tätä arviointia tehdään, sitä epävarmemmaksi se muuttuu. Kestävyysvajearvio ei ole tarkka kuva tulevaisuudesta, mutta se on yksi työkalu valtiontalouden pitkän aikavälin kestävyyden arvioimiseen.
Teksti Tero Fleminch ja Marko Pasma
Kuvat Aarne Ormio, Kirkon kuvapankki ja Ilari Huhtasalo
